Yhteisöllisyys ja sosiaalinen tuki

Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta tehdyn työn merkityksellisyydestä sekä tilaa, jossa sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu. Se voi muodostua tietynlaisista toimintatavoista ja periaatteista. Lisäksi se voi olla myös päämäärä, jota tavoitellaan kanssakäymisessä. (Lehtonen 1990, Lampisen 2019, 21 mukaan; Ikonen ym. 2023, 109.) Yhteisöllisyyden kokemus on subjektiivinen ja tilannesidonnainen, ja sen tarve vaihtelee yksilöittäin. Työyhteisössä yhteisöllisyyden laatua voidaan kuitenkin arvioida mitattavin tuloksin tarkastelemalla muun muassa työnteki-jöiden sitoutumista organisaatioon, työnteon tehokkuutta, työyhteisön ilmapiiriä ja innovatiivisuutta. (Kantelus 2023, 143.)

Sosiaalinen tuki on lähellä yhteisöllisyyttä. Sen muodostuminen on olennaista työyhteisössä henkilöstön ja johdon välillä kollegiaalisten suhteiden luomiselle. (Graham ym. 2023.) Se auttaa stressin hallinnassa ja työssä jaksamisessa sekä edistää terveyttä ja lisää työn mielekkyyttä. (Rauramo 2012, 105.)

Myönteisen yhteisöllisyyden kokemuksen on havaittu tutkimuksessa olevan yhteydessä työntekijöiden parempaan itsearvioituun terveydentilaan ja hyvinvointiin etätyössä (Graham ym. 2023). Yhteisöllisyyden ylläpitäminen etä- ja hybridityössä ei ole ongelmatonta ja se on huomattu Suomen li-säksi myös muualla maailmassa. Yhteisöllisyyden vaaliminen voi onnistua vielä oman tiimin kesken, mutta organisaatiotasolla se on vaikeampaa. Toisaalta vahvaa yhteisöllisyyttä voidaan kokea työyhteisöissä, joissa lähikontakteja on hyvin harvoin, mutta organisaatiossa yhteisöllisyyden kulttuuri on vahva. (Vilkman 2023, luku 2.)

Yhteisöllisyyden merkitys etätyössä

Parviaisen (2025) opinnäytetyössä tarkasteltiin etätyötä tekevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemuksia yhteisöllisyydestä ja sen merkitystä työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tuloksissa esille nousi yhteisöllisyyden vahva merkitys työssä jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tutkimustulokset olivat yhtenevät teorian kanssa, jossa yhteisöllisyyden todettiin liittyvän työn tehokkuuteen, haluun tehdä työnsä hyvin sekä työntekijöiden vastavuoroiseen auttamishaluun. Tuloksissa kävi myös ilmi, että yhteisöllisyys voi olla etätyössä jopa voimakkaampaa ja parempaa kuin lähityössä.

Yhteisöllisyyttä haastaa etätyössä vuorovaikutukseen liittyvät asiat, koska ne vaativat erilaisia digitaalisia ratkaisuja vuorovaikutuksen ylläpitämiseen ja toteuttamiseen (Mäkikangas ym. 2023, 211). Etätyössä tarvitaan kuitenkin samoja elementtejä sosiaaliseen kanssakäymiseen mitä lähityössäkin (Reznik ym. 2022, 977). Dialogin tarpeen lisääminen ja kehittäminen nousivat esille myös opinnäytetyön tuloksissa. Suurin osa vastaajista ilmaisi kuitenkin tyytyväisyytensä käytössä olevien välineiden ja toimintatapojen hyödyntämiseen, joita olivat esimerkiksi kameroiden käyttö etäkokouksissa, viikoittaiset yhteiset palaverit ja viestien vaihtaminen päivittäin.

Tuloksissa eräs informantti tuo esille myös sosiaalisen tuen myönteisen vaikutuksen sekä työhön että henkilökohtaisen elämään liittyvissä vaikeuksissa. Sosiaalisella tuella nähdään olevan suora yhteys kokemukseen hyvästä työyhteisöstä. Sen on todettu suojaavan myös työuupumukselta. (Simola & Kinnunen 2005, Kanteluksen 2023, 155 mukaan.) Sosiaalinen tuki tekee mahdolliseksi avun pyytämisen, joka voi edistää myös palautumista (Kinnunen 2017, 93).

Johtopäätökset

Riittävän yhteisöllisyyden määrän arvioiminen ja mahdollistaminen etä- tai hybridityössä on haastavaa, koska persoonallisuuserot vaikuttavat siihen merkittävästi. Työyhteisössä tulisi huomioida työntekijöiden erilaiset tarpeet – joillekin riittää tietoisuus avun saatavuudesta, kun taas toiset kaipaavat enemmän lähikontakteja. Yhteisöllisyyden kokemuksen mahdollistaminen sekä työhön että vapaa-aikaan liittyvissä asioissa vaatii esihenkilöiltä herkkyyttä, luovuutta ja ketteriä ratkaisuja niiden mahdollistamiseksi. Tämä tulisi ottaa huomioon työhyvinvointistrategioita kehitettäessä tulevaisuu-den työpaikoilla, joissa työtä tehdään kotona, toimistolla tai molemmissa (Graham ym. 2023).

Kirjoittajat:

Päivi Parviainen, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija (YAMK), Savonia ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, YTL, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Graham, M., Lambert, K., Weale, V., Stuckey, R. & Oakman, J. 2023. Working from home during the COVID 19 pandemic: a longitudinal examination of employees’ sense of community and social support and impacts on self-rated health. BMC Public Health 23 (1), 1–10. https://doi.org/10.1186/s12889-022-14904-0.

Ikonen, O., Aro, A., Heikkilä, A., Holmgren, E., Juujärvi, P., Morikawa, M., Råman, S. & Sahimaa, J. 2023. Inhimillinen tehokkuus: jännitteet hyötykäyttöön. E-kirja. Helsinki: Alma Talent Oy.

Kantelus, L. 2023. Yhteisöllisyys ja yhteistyö työelämän voimavarana. Teoksessa Kansikas, J. & Hi-lakari, P. (toim.) Work goes happy: Paremman työelämän voimavarat. Helsinki: Minea Kustannus ja Media Oy, 142–167.

Kinnunen, U. 2017. Työstä palautuminen. Teoksessa Feldt, T., Mauno, S., Mäkikangas, A. & Feldt, T. 2017. Tykkää työstä: Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet, E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 90–105.

Lampinen, M. 2019. Yhteisöllisyys sosiaali- ja terveystoimen esimiesyhteisössä. Väitöskirja. Tampe-reen yliopiston väitöskirjat 109. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1202-2.

Mäkikangas, A., Sjöblom, K., Juutinen, S. & Ruohomäki, V. 2023. Työhyvinvointi etätyössä. Teok-sessa Mäkikangas, A. & Pyöriä, P. (toim.) Koronapandemia, työ ja yhteiskunta: Muuttuiko Suomi? Helsinki: Gaudeamus, 207–228.

Rauramo, P. 2012. Työhyvinvoinnin portaat: Viisi vaikuttavaa askelta. 2. uudistettu painos. Helsinki: Edita.

Reznik, J., Hungerford, C., Kornhaber, R. & Cleary, M. 2022. Home-Based Work and Ergonomics: Physical and Psychosocial Considerations. Issues in Mental Health Nursing 43, 975–979. https://doi.org/10.1080/01612840.2021.1875276.

Vilkman, U. 2023. Näin menestyt monipaikkaisessa työssä. E-kirja. Helsinki: Alma Talent.