Nykyisen työelämän jatkuva uudistuminen ja kiireisyys edellyttävät itsensä johtamisen taitoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin (Niinivaara 2019; Sydänmaanlakka 2014). Oma hyvinvointi jää kiireessä usein taka-alalle. Työyhteisöjen haasteeksi usein muodostuvatkin johtajien ja työntekijöiden jaksamisen ongelmat, joka vaikuttaa organisaatioihin myös taloudellisesti.

Tilanne olisi ratkaistavissa niin johtajien, esihenkilöiden kuin työntekijöidenkin itsensä johtamisen taitojen kehittämisellä. Itsensä johtamisessa tavoitellaan syvää itsetuntemusta ja sen avulla voidaan vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tämä prosessi edesauttaa lisäämään tietoisuutta omasta kehosta, mielestä, tunteista, arvoista ja näiden ohjaamisesta. (Sydänmaanlakka 2014.)

Itsensä johtamista pidetään muiden johtamisen edellytyksenä. Muiden johtamiseen tarvitaan itsensä johtamisen taitoa, sillä hallitsemalla oman toimintamme ja ylläpitämällä hyvinvointiamme, voimme paremmin johtaa muita. Aarnikoivu (2013) toteaa, että ensin täytyy olla hyvä itselle, ennen kuin voi olla hyvä muille.

Tämä artikkeli pohjautuu Leinosen (2025) YAMK-opinnäytetyönä tekemään kehittämistyöhön, joka käsitteli itsensä johtamista, ajankäytön hallintaa sekä työhyvinvointia yksikön johtajien työssä. Siinä selvitettiin myös toimintatapoja ja keinoja, joilla voitaisiin tukea yksikön johtajien itsensä johtamista, ajankäytön hallintaa ja työhyvinvointia. Kehittämistyössä havaittiin, että itsensä johtaminen oli johtajille pääasiassa tuttu käsite ja moni toteuttaakin itsensä johtamiseen liittyviä toimintatapoja työssään ja elämässään.

Ajanhallinta osana itsensä johtamista

Ajanhallinnan on havaittu vaikuttavan yksilön hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen jopa enemmän kuin suorituskyky (Aeon ym. 2021). Ajanhallinta, työn suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus ovat henkilökohtaisen tehokkuuden edellytyksiä. Ajan määrä ei yleensä ole ongelma, vaan sen käyttäminen väärin. (Aarnikoivu 2013.)

Kiire on ajankäyttöön liittyvä ilmiö, joka vaikuttaa negatiivisesti keskittymiseen ja tuloksellisuuteen (Kultanen 2023; Puttonen, ym. 2016). Sen vuoksi olisikin hyvä käyttää aikaa vähintään puoli päivää viikossa asioiden suunnitteluun, ajatteluun ja organisointiin. Kovan paineen alla työskennellessä aikaa voi kulua turhiin asioihin, jolloin työpäivät voivat venyä huonosta ajankäytöstä ja suunnitelmallisuuden puutteesta johtuen. (Kultanen 2023.)

Hyviä ajanhallinnan keinoja ovat ennakointi, priorisointi ja aikatauluttaminen. On tärkeää selvittää, mitkä työtehtävät ovat välttämättömiä hoitaa juuri nyt ja minkä hoitamista voi siirtää, eli mitkä ovat kriittisimpiä tehtäviä ja mitkä rutiinitehtäviä. (Aarnikoivu 2013.) Toivasen ym. (2016) tutkimuksessa deadlinet koettiin aikatauluiksi, joiden avulla pyrittiin saamaan asiat valmiiksi ajoissa. Muita keinoja suunnitteluun olivat töiden aikatauluttamisen mahdollisuudet, tehtävien aikaikkunat ja kalenterin jättäminen tyhjäksi tietyiltä osin ja tehtävien siirtäminen eteenpäin.

Leinosen (2025) mukaan yksiköiden johtajien ajanhallinnassa havaittiin kehitettävää. Ajanhallinta toteutui suunnittelun, organisoinnin, priorisoinnin ja delegoinnin avulla, mutta äkilliset aikataulujen muutokset ja keskeytykset nousivat erityiseksi haasteeksi yksikön johtajien työssä.

Kehittämistyön (Leinonen 2025) tuloksista käy ilmi, että yksikön johtajien työn vastuualueita tulisi paremmin jakaa eri toimijoiden kesken, jotta työn kuormitus vähenisi. Erityisesti kalenterointi nousi tärkeäksi ajankäytön hallintaan vaikuttavaksi tekijäksi ja siihen liittyviä käytänteitä olisi syytä yhtenäistää esimerkiksi yhteisillä pelisäännöillä yksikön johtajien työssä.

Työhyvinvointi itsensä johtamisen päämääränä

Työhyvinvoinnilla tarkoitetaan sujuvaa ja mielekästä työtä työuraa tukevassa työyhteisössä ja -ympäristössä. Työhyvinvointi muuttuu työhön liittyvien voimavara- ja kuormitustekijöiden myötä jatkuvasti. Työhyvinvointia tukevilla toimenpiteillä voidaan vaikuttaa positiivisesti työn tuloksellisuuteen ja tuottavuuteen. (Puttonen ym. 2016.) Esihenkilöiden työhyvinvointiosaamista tulisi Mankan & Mankan (2023) mukaan lisätä ja panostaa myös työhyvinvoinnin johtamisen resursseihin.

Itseohjautuvuuden on todettu olevan työhyvinvointia parantava voimavara. Itseohjautuvassa työyhteisössä työntekijän vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ovat suuremmat. Itseohjautuva työntekijä voi vapaammin vaikuttaa työtehtäviinsä, toiminta- ja työtapoihinsa sekä päätöksentekoon. Tällöin myös työn kuormitustekijöitä on mahdollista hallita paremmin ja tämä kaikki tukee työhyvinvointia. (Larjovuori & Heikkilä-Tammi 2024.)

Leinosen (2025) kehittämistyössä kollegoiden tuki nousi esille merkittävänä työhyvinvointia parantavana tekijänä. Myös oman työn vaikutusmahdollisuuksien nähtiin vaikuttavan positiivisesti itsensä johtamiseen, ajankäytön hallintaan ja työhyvinvointiin samansuuntaisesti kuin Larjovuori & Heikkilä-Tammi (2024) havaitsivat.

Johtajaakin kannattaa johtaa

Leinosen (2025) kehittämistyössä havaittiin, että erityisesti yksikön johtajiin kohdistuva johtaminen vaikuttaa yksikön johtajien itsensä johtamiseen. Kehittämisen kohteeksi nousikin yhteistyö oman esihenkilön kanssa. Esihenkilötyöllä on kehittämistyön tulosten perusteella suuri vaikutus yksikön johtajien itsensä johtamiseen, ajankäytön hallintaan ja työhyvinvointiin. Esihenkilöltä saatu tuki ja palaute koettiin erittäin merkityksellisinä asioina. Myös tiivis yhteistyö ja vuorovaikutus esihenkilön kanssa nousi esille merkittävänä asiana.

Itsensä johtamisen kehittäminen on jatkuva prosessi

Kehittämistyössä (Leinonen 2025) havaittiin, että kaikki itsensä johtamiseen liittyvät toimintatavat ja keinot vaikuttavat positiivisesti itsensä johtamisen, ajankäytön hallinnan ja työhyvinvoinnin toteutumiseen. Niiden jatkuva vahvistaminen nähtiin tärkeäksi ja kehittämistyössä suositeltiin seuraavia kehittämiskohteita: 1) yksikön johtajien ja heidän esihenkilöidensä välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen siten, että aikaa yksikön johtajilta tulevien asioiden läpikäymiselle olisi enemmän henkilökohtaisten keskustelujen yhteydessä, 2) tiimiesihenkilöiden kanssa tehtävän työnjaon kehittäminen tasapainottamaan vastuun ja työn kuormituksen jakautumista ja 3) yksikön johtajien omaan työhönsä vaikuttamisen mahdollisuuksien lisääminen.

Lopuksi voidaan todeta, että alalla kuin alalla olisi tärkeää kiinnittää huomiota johtajien johtamiseen, vastuun jakamiseen, kollegoiden yhteistyön ylläpitoon ja kehittämiseen, ajankäytön hallintaan sekä oman työn vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.

Kirjoittajat:

Riitta-Liisa Leinonen, yksikön johtaja, sh/th, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK- opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, riitta-liisa.leinonen@edu.savonia.fi

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Savonia-amk, Master School, paivi.tikkanen@savonia.fi

Lähteet

Aarnikoivu, H. 2013. Keskity olennaiseen esimies. Talentum Media Oy. E-kirja. https://www.ellibslibrary.com/book/978-952-14-1987-4. Viitattu 27.3.2025.

Aeon, B. Faber, A. & Panaccio, A. 2021. Does time management work? A metaanalysis. Plos One. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0245066. Viitattu 27.3.2025.

Niinivaara, J. 2019. Itsensä johtaminen strategiana ja kokemuksena. Teoksessa Pietiläinen V.& Syväjärvi A.(toim.) Johtamisen psykologia. 2. painos. Jyväskylä: PS-kustannus Oy.

Kultanen, T. 2023. Kohti moniälykästä johtamista. E-kirja. Viro: Kauppakamari. https://kauppakamaritieto-fi.ezproxy.savonia.fi/ammattikirjasto/teos/kohti-monialykasta-johtamista2023#kohta:Kohti((20)moni((e4)lyk((e4)st((e4)((20)johtamista. Viitattu 27.3.2025.

Larjovuori, R. & Heikkilä-Tammi, K. 2024. Työhyvinvoinnin rakentuminen ja edistäminen itseohjautuvassa organisaatiossa. Työelämän tutkimus 2024, 22 (2). https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/131483/93493%20ty%C3%B6hyvinvointi. Viitattu 27.3.2025.

Leinonen, R-L. 2025. Yksikön johtajien itsensä johtamisen ja ajankäytön hallinnan kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma.

Manka, M & Manka, M. 2023. Työhyvinvointi. Helsinki: Alma Talent Oy. E-kirja. https://bisneskirjasto-almatalent-fi.ezproxy.savonia.fi/teos/GAFBJXETEB#piste:t258. Viitattu 27.3.2025.

Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi. Helsinki: Työterveyslaitos. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-652-4. Viitattu 27.3.2025.

Sydänmaanlakka, P. 2014. Tulevaisuuden johtaminen 2020. Saarijärvi: Pertec Consulting Oy.

Toivanen, M., Yli-Kaitala, K., Viljanen, O., Väänänen, A., Turpeinen, M., Janhonen, M. & Koskinen, A. 2016. AikaJärjestys asiantuntijatyössä. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-699-9. Viitattu 27.3.2025.