Savonia-ammattikorkeakoulun hallinnoima TYKKÄÄ-hanke järjesti opintomatkan Hollantiin, jonka päätavoitteena oli saada kansainvälistä näkökulmaa nautojen käsittelyyn ja käyttäytymiseen. Matka tarjosi osallistujille mahdollisuuden tutustua hollantilaisiin tiloihin ja oppilaitoksiin, joissa eläinten hyvinvointia ja karjanhoitoa kehitetään automaation ja tarkan seurannan avulla. Ohjelmassa oli vierailuja huipputiloille, kuten AERES-ammattikorkeakouluun ja maan johtavaan lypsykarjan tutkimuslaitokseen Dairy Campukselle, joissa hyvinvointi ja tuotannon tehokkuus yhdistyvät. Yllätykseksemme huomasimme, että myös hollantilaisella maataloudella olisi paljon opittavaa meiltä muun muassa tautiriskien hallinnasta ja eläinten puhtaudesta.

Hollannissa nautakarjan hoitoon liittyy usein suurten eläinmäärien hallinta, ja tämä asettaa erityisvaatimuksia sekä tilojen rakenteille että hoitomenetelmille. Samalla matka kuitenkin osoitti, että suomalaiset tilat ja niiden käytännöt pärjäävät hyvin kansainvälisessä vertailussa. Esimerkiksi työturvallisuus ja käsittelyssä tarvittava osaaminen ovat alueita, joilla suomalaiset tuottajat ovat ottaneet edistysaskeleita. Matkan kokemukset vahvistivat sen, että vaikka Hollannissa maatalous on suurempaa ja usein intensiivisempää, suomalainen maatalous tarjoaa hyvin kilpailukykyisiä ratkaisuja eläinten hyvinvoinnin ja tehokkuuden saralla.

Lempeät käsittelymenetelmät korostuivat

Cow Signals Training Centerissä perehdyimme stressittömän karjankäsittelyn saloihin ja siihen, miten pieniäkin eleitä muokkaamalla voidaan lisätä sekä eläinten että hoitajien hyvinvointia. Opintomatkan yksi kohokohdista oli päivä Cow Signals Training Centerillä, jossa perehdyttiin stressittömän karjankäsittelyn menetelmiin. Päivä alkoi teoriaosuudella, jossa käsiteltiin naudan luonnollista käyttäytymistä ja stressin vähentämisen merkitystä. Koulutuksessa korostettiin, kuinka eläinten hyvinvointia voidaan parantaa mukauttamalla ihmisen toimintaa eläinten ehdoilla. Esimerkiksi ihmisen kävelyvauhdin ja eläimen luonnollisen liikkumisnopeuden eroavaisuus tuotiin esille yhtenä tärkeänä huomiona.

Teoriaosuuden jälkeen siirryttiin yhteistyötilalle käytännön harjoituksiin. Tilalla harjoiteltiin eläinten siirtoa, kiinniottoa sekä paineen ja sen poistamisen merkitystä siirtotilanteissa. Harjoituksia tehtiin tietoisesti rauhallisessa ympäristössä, esimerkiksi kädet taskussa, jotta osallistujat voisivat keskittyä havainnoimaan omaa sijaintiaan suhteessa eläimeen. Tavoitteena oli oppia optimoimaan siirtotilanteet niin, että ne ovat mahdollisimman stressittömiä eläimille.

Koulutus painotti eläinten siirtojen ja paineen hallintaa tavalla, joka minimoi eläimen kokemaa stressiä. Huomasimme kuitenkin eroja käytännöissä, sillä Hollannissa tiloilla käytettiin sähköpiiskaa– väline, joka Suomessa on kielletty. Heidän mukaansa sähköpiiskan käyttö ei aiheuta stressiä, kun niitä käytetään nopeasti ja oikein. Hoitotoimenpiteiden osalta stressittömyyttä ei muutenkaan ollut ajateltu loppuun saakka: esim. pistämistä varten eläin siirrettiin hoitoparteen, pää sidottiin sivulle ja varmuuden vuoksi nostettiin yksi jalka ylös. Hankkeen koulutuksissa on harjoiteltu pistämistä ilman mitään tällaisia pakkotoimia. Positiivisia vahvisteita ei Cow Signals -koulutuksessa ylipäätään käsitelty lainkaan.

Koulutuksesta jäi mieleen monia käytännön vinkkejä, kuten eläinten opettaminen siirtotilanteisiin jo nuorena ja ryhmäkokojen optimointi resurssien riittävyyden mukaan. Nämä opit tukivat erinomaisesti koulutuksessa käsiteltyjä teemoja ja tarjosivat konkreettisia esimerkkejä eläinten hyvinvoinnin parantamiseen ja työturvallisuuden lisäämiseen tiloilla. Cow Signals -päivä kiteytti hyvin opintomatkan teemat ja antoi arvokkaita näkemyksiä käytännön työhön.

Opintomatkalla pääsimme myös tutustumaan kahteen hollantilaiseen perhetilaan, jotka edustavat eri lähestymistapoja luonnonmukaiseen ja kestävään karjanhoitoon. Tiloista Erfgoed Bossem, joka sijaitsee Etelä-Hollannissa, erottui erityisesti eläinten hyvinvointiin ja luonnonmukaiseen lihakarjatuotantoon keskittyvällä filosofiallaan.

Tilan päärotuna on Brandroot-karja, ja lihantuotannon lisäksi tilalla toimii pieni ravintola sekä majoitustoimintaa. Tilan omistajan motto, ”Think about the cow when you eat it!”, heijastaa hänen sitoutumistaan eläimen kunnioittamiseen. Tämä ajattelu näkyy myös tilan käytännöissä, sillä eläinten hoitotoimenpiteet pyritään pitämään yksinkertaisina ja tehokkaina, koska tilalla ei ole erillistä eläinhoitohenkilökuntaa. Tilan luonnonmukaisessa tuotannossa painotetaan erityisesti eläinten luonnollista kasvua: esimerkiksi sonnit teurastetaan vasta kolmivuotiaina, ja kaikki tila tarvitsemansa rehu tuotetaan itse.

Pohjois-Hollannin Kijkboerderij ’t Hoogeveld -tila, joka kasvattaa Limousin- ja Highland-karjaa, erottui omalta osaltaan eläinten arjen ja hyvinvoinnin osalta. Tilan eläimet laiduntavat luonnonsuojelualueilla, ja isäntäpari on sitoutunut kehittämään tilan toimintaa parempien menetelmien avulla. Suurin osa tilan lihasta myydään suoramyyntinä verkossa, ja eläimet ovat hyvin tottuneet ihmisiin, mikä tekee niiden käsittelystä rauhallista ja leppoisaa. Erityisesti myyntiin menevät eläimet on totutettu käsittelyyn ja ihmisen läheisyyteen jo nuorena, mikä näkyi eläinten levollisessa käytöksessä. Vaikka molemmilla tiloilla korostettiin luonnonmukaisuutta ja eläinten hyvinvointia, havaitsimme myös muutamia puutteita. Erityisesti työturvallisuus ja tautiriskien hallinta kaipaisivat tarkempaa huomiota. Tiloilla ei myöskään kiinnitetty erityistä huomiota tautisuojaukseen, mikä voisi lisätä tautiriskejä suurilla karjatiloilla.

Hyvät käsittelytaidot keskiössä tutkimus ja opetustiloilla

Matkallamme vierailimme myös AERES-ammattikorkeakoulussa, jossa teoria ja käytäntö yhdistyvät saumattomasti. Opiskelijat osallistuvat aktiivisesti eläinten hoitoon ja maatilan päivittäisiin askareisiin. Tämä käytännönläheinen lähestymistapa tarjoaa arvokasta kokemusta ja syventää ymmärrystä maatalouden työtehtävistä ja alkutuotannon taloudesta. Voisiko vastaava malli toimia myös Suomen ammattikorkeakouluissa?

Toinen merkittävä vierailukohteemme oli Dairy Campus, maidontuotannon huippututkimuslaitos. Täällä eläimet eivät tuota pelkästään maitoa, vaan myös tutkimuksissa hyödynnettävää arvokasta dataa. Erityisesti eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia seurataan konenäön avulla, mikä vähentää ihmisen vaikutusta havaintoihin. Huomiomme kiinnitti kuitenkin se, että lehmät olivat Campuksella likaisempia kuin suomalaisilla tiloilla. Tämä saattoi johtua käynnissä olevasta tutkimuksesta. Suomessa eläinten hygieniastandardit ja hyvinvointikäytännöt ovat mahdollisesti tiukempia, ja vastaava näky saattaisi herättää kysymyksiä täällä.

Yllätyksiä ja oivalluksia: Suomalainen maatalous kestää kansainvälisen vertailun!

Hollannin maatalous erosi monin tavoin suomalaisesta, erityisesti lannoitustapojen ja taudintorjunnan keveyden osalta. Maatalous sijaitsee usein aivan asuinalueiden tuntumassa, ja välillä tuntuikin, että Hollanti on yhtä suurta taajama-aluetta. Maaseudun ja kaupungin välillä ei ole selvää rajaa. Vaikka Suomen pitkät välimatkat voivat joskus tuntua väsyttäviltä ja turhauttavilta, matkan jälkeen ne tuntuivat yllättävän tervetulleilta. Kokemus herätti ajatuksia siitä, kuinka erilaisia suomalainen ja hollantilainen maatalous ovat, mutta myös siitä, että Suomessa on monilla osa-alueilla edistyksellisiä ratkaisuja. Vaikka täällä kaikki on pienimuotoisempaa, koko ei aina määritä menestystä.

Kaikki Hollannissa nähdyt menetelmät eivät sovellu suoraan suomalaisiin oloihin, mutta vierailu herätti kiinnostusta kehittää eläinten käsittelyä ja koulutusta entisestään. Matka tarjosi käytännöistä ja mitä asioita Suomessa jo tehdään hyvin. Huomasimme kuitenkin myös puutteita eläinten hyvinvoinnissa ja tilojen hygieniassa. Eläimet olivat tavallista likaisempia, mikä saattoi johtua luonnonmukaisista käytännöistä tai hygieniaongelmista. Joillakin eläimillä ilmeni häiriökäyttäytymistä ja iho-ongelmia, jotka saattoivat johtua ravitsemuksellisista puutteista tai taudinaiheuttajien aiheuttamasta ihoärsytyksestä.

Näiden havaintojen perusteella heräsi kysymyksiä eläinten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja siitä, miten se vaikuttaa kestävään tuotantoon pitkällä aikavälillä.

Työturvallisuus ja tautiriskien hallinta kaipaisivat myös tarkempaa huomiota. Molemmilla vierailutiloilla käytettiin esimerkiksi laidunaitauksissa piikkilankaa, jota Suomessa ei enää saa käyttää turvallisuussyistä. Lisäksi tautisuojaus oli puutteellista, mikä voi lisätä riskejä erityisesti suurilla karjatiloilla. Vierailu antoi arvokasta tietoa siitä, kuinka luonnonmukaisuus ja kestävä tuotanto voivat yhdistyä nykyaikaisessa karjanhoidossa. Samalla se vahvisti ymmärrystä siitä, että Suomessa on monilla osa-alueilla korkeatasoista osaamista, josta voimme olla ylpeitä.

TYKKÄÄ-hanke toimii ajalla 1.1.2023-31.12.2024. Hanketta toteuttamassa ovat Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi Emovet Oy, Maitoyrittäjät Ry ja Snellman Lihanjalostus Oy. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin

Kirjoittajat: Outi Kuvaja, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Iris Kaimio, Emovet Oy

Työturvallisuus ja tehokkuus karjan käsittelyssä -hanke