Ihmisen perustarpeita on kuulua johonkin ja tuntea itsensä arvokkaaksi (Martela 2022). Jos nämä tarpeet jäävät täyttymättä, ihminen kokee yksinäisyyttä ja osattomuutta. Yksinäisyydellä tarkoitetaan tunnetta siitä, että ihmissuhteiden laatu tai määrä ei vastaa omiin tarpeisiin tai toiveisiin. Yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten keskellä, jos ihmissuhteiden laatu ei kohtaa. (Junttila 2022, 11–22; Junttila & Karlsson 2024.) Ammattikorkeakouluopiskelijoiden KOTT 2024 -tutkimuksen mukaan ammattikorkeakoulussa opiskelevista naisista 22,7 % ja miehistä 19,9 % tuntee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi (Parikka ym. 2024). Korkeakoulujen yksinäisyyskyselyn mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys on tätäkin yleisempää (HelsinkiMissio 2024).

Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä monenlaisiin hyvinvointi- ja terveysongelmiin (Junttila 2022, 11–22; Elovainio & Komulainen 2023; Junttila & Karlsson 2024). Sen voidaan katsoa juurisyyksi moniin haasteisiin. Opiskelijan näkökulmasta yksinäisyys ja osattomuus voivat esimerkiksi aiheuttaa alentunutta opiskelukykyä ja opintojen keskeyttämistä. (Osallistujien Suomi 2024.) Opiskelijat kokevat, että heidän yksinäisyyden kokemuksiinsa liittyvät eniten jaksamisen haasteet, mielenterveysongelmat, väsymys, välinpitämättömyys, liiallinen sosiaalisen median käyttö sekä keskittymisvaikeudet (HelsinkiMissio 2024).

Yksinäisyyden vähentämisen lähtökohdat

Yhteisöllisyyden edistäminen ja yksinäisyyden vähentäminen on epäilemättä ollut osa ammattikorkeakoulujen toimintaa aina. Nyyti ry (n.d.) on ollut aktiivinen yhteistyökumppani näidenkin teemojen kanssa jo vuosia. Noin 40 % kaikista korkeakouluopiskelijoista koki, että korkeakoulu panostaa yhteenkuuluvuuden lisäämiseen, mutta vain 10 % koki, että se panostaa yksinäisyyden vähentämiseksi (HelsinkiMissio 2024). Yksinäisyyden vähentämisen on entistä ajankohtaisempi asia myös ammattikorkeakouluissa, kuten yhteiskunnallisestikin (Osallistujien Suomi 2024).

Korkeakouluopiskelijat toivovat korkeakoululta yksinäisyyden vähentämiseksi vuorovaikutustaitojen opettelua, lisää tutustumismahdollisuuksia toisiin opiskelijoihin, säännöllistä ryhmäyttämistä, yhteisiä vapaamuotoisia tapahtumia, pari- ja ryhmätöitä vieraamman opiskelijan kanssa, yhteisiä tiloja kohtaamiseen sekä mahdollisuuksia puhua yksinäisyydestä. (HelsinkiMissio 2024.)

Näkökulmia ammattikorkeakouluihin sekä yhdyspintatyöhön

Yksinäisyyden ehkäisemiseksi suositeltavinta ovat yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntaa vahvistavat toimet sekä yksinäisyyden ennalta ehkäisy. Yksinäisyyttä voi vähentää vahvistamalla sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja sekä luomalla sosiaalisia kontakteja mahdollistavia tilanteita. Vaikeampaa ja hitaampaa on puuttua jo pitkittyneeseen yksinäisyyteen, jossa ajatusvääristymiä oikaistaan psykoterapeuttisin menetelmin. (Välimäki ym. 2017, 52–53; Junttila 2022, 173, 196–198.)

On esitetty, että sosiaalisia kontakteja luovien tilanteiden mahdollistamiseksi korkeakouluissa voisi luoda tiloja, tilaisuuksia, rakenteita ja toimintoja, jotka tukevat yhteisöllisyyttä, mahdollistavat ryhmään kuulumisen sekä vähentävät kiusaamista ja syrjintää. (Välimäki ym. 2017; Parikka ym. 2024.) Omassa ryhmässä olisi hyvä olla mahdollisuuksia vastavuoroiseen kommunikointiin kasvokkain (Osallistujien Suomi 2024). Opetukseen voisi luoda yhteisiä toimintatapoja ja sähköisiä alustoja, jotka tukevat tutustumista, ryhmäytymistä ja vuorovaikutuksen kehittymistä myös etävälitteisesti. Henkilöstön on hyvä ottaa opiskelijoita mukaan yksinäisyystyöhön. Heiltä löytyy varmasti monipuolisia ratkaisuja yksinäisyyden vähentämiseksi ja osallisuus lisää myös sitoutumista.

Junttila (2022, 211–214) esittää, että yleisesti on tärkeää lisätä tietoisuutta yksinäisyydestä ja ostrakismista eli sosiaalisista tilanteista ulos sulkemisesta sekä keinoista, miten niitä voi vähentää. Yhteisen vastuun mentaliteetissa korostetaan jokaisen henkilön vaikuttamismahdollisuuksia yksinäisyyden vähentämiseksi. Ne, jotka eivät koe itseään yksinäisiksi, voivat olla yksinäisen henkilön kavereita ja mukaan ottajia (HelsinkiMissio 2023). Yksinäisyyttä vähentää niinkin arkiset asiat kuten arjessa auttaminen, yhteistyö, tervehtiminen, katsekontakti sekä kiireetön kohtaaminen (Junttila 2018, 197–202; Junttila 2022, 198–201; Osallistujien Suomi 2024). Ammattikorkeakoulun henkilöstöllä roolina voisi olla ottaa asiat esille opiskelijoiden kanssa sekä huomioida näitä arkisia asioita itse työssään.

Ammattikorkeakoulujen yhdyspintatyötä yksinäisyyden vähentämiseksi on hyvä lisätä ja jo alkaneita yhteistyömuotoja jatkaa. Yhteistyö esimerkiksi opiskelukaupunkien vapaaehtoisjärjestöjen ja harrastustoiminnan kanssa on suositeltavaa (Välimäki ym. 2017). Vapaaehtoistoiminta tekee hyvää tutkitusti sekä vapaaehtoiselle että vastaanottajalle (HelsinkiMissio 2023). Yhteistyön avulla opiskelijat voivat kiinnittyä paikallisyhteisöihin ja löytävät tarvitsemansa tukipalvelut oikea-aikaisesti (Osallistujien Suomi 2024).

Yksilötason näkökulmia

Vaikka yksinäisyyden ehkäiseminen on suositeltavinta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntaa vahvistavin toimin, yksilötoimet on hyvä muistaa osana työkalupakkia. Yksinäisyyteen voi vaikuttaa vielä yksinäisyyden pitkityttyä (Parikka ym. 2024). Yksinäisyyteen puuttumista vaikeuttaa se, että yksinäisyyttä pidetään jossain määrin tabuna ja siitä on vaikea puhua (Grönlund & Falk 2016). Osallistujien Suomi (2024) toimenpideohjelmassa on tavoitteena, että ammattilaiset tunnistavat ja ottavat yksinäisyyden puheeksi perustason palveluissa. Ammattikorkeakouluissa kuraattorin tai terveydenhuollon käynneillä yksinäisyys on hyvä ottaa puheeksi ja ohjata tarpeen mukaan yksilöllisesti palveluihin esimerkiksi mielenterveystalon yksinäisyyden omahoito-ohjelmaan, HelsinkiMission yksinäisyystyöhön tai Nyytin vertaisryhmiin (Mielenterveystalo n.d.; HelsinkiMissio n.d.; Nyyti n.d.). Yksinäisyystyö korkeakoulussa –hankkeessa suositellaan yksinäisyysohjelman tarjoamista osana opiskelijoiden hyvinvointipalveluja (HelsinkiMissio 2024). Käyttäytymis- tai psykoterapiaan ohjaaminen on välttämätöntä niiden opiskelijoiden kohdalla, joilla yksinäisyys on jatkunut pitkään sekä muuttanut havaintoja, ajatuksia, tunteita, tulkintoja ja toimintamalleja (Junttila 2018, 170–196).

Toivottavasti artikkeli herättää ajatuksia, keskustelua ja toimia yksinäisyyden vähentämiseksi ammattikorkeakouluissa. Paljon on jo varmasti tehty asian suhteen, mutta jokainen lisäaskel kohti yksinäisyyden vähentämiseksi kannattaa. Yhteistyöllä ja tietoisuudella asiaan voidaan vaikuttaa ja siihen tarvitaan meistä jokaista.

Kirjoittajat:

Suvi Kojo, sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Auli Pohjolainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Elovainio, M. & Komulainen, K. 2023. Yksinäisyys, sosiaalinen eristyneisyys ja terveys. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 139 (7): 571–6. https://www.duodecimlehti.fi/duo17628. Viitattu 14.11.2024.

Grönlund, H. & Falk, H. 2016. Kolmas sektori ja yksinäisyyden vähentäminen. Teoksessa Saari, J. (toim.) 2016. Yksinäisten Suomi. Tallinna: Gaudeamus, 253–272.

HelsinkiMissio n.d. Ammattiapua ja välineitä yksinäisyyden lievittämiseen. Verkkojulkaisu. https://www.helsinkimissio.fi/tarvitsetko-apua/aikuisille/yksinaisyystyo/. Viitattu 16.12.2024.

HelsinkiMissio 2023. Kansallinen yksinäisyysstrategia tuo ratkaisuja kasvavaan yksinäisyyteen. Verkkojulkaisu. https://www.helsinkimissio.fi/uutinen/kansallinen-yksinaisyysstrategia-tuo-ratkaisuja-kasvavaan-yksinaisyyteen/. Viitattu 21.11.2024.

HelsinkiMissio 2024. Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyskysely 2024. Verkkojulkaisu. https://www.helsinkimissio.fi/wp-content/uploads/2024/05/Korkeakouluopiskelijoiden-yksina%CC%88isyyskysely-2024-1.pdf. Viitattu 19.11.2024.

Junttila, N. & Karlsson, L. 2024. Yksinäisyys. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01408. Viitattu 14.12.2024.

Junttila, N. 2023. Ostrakismi satuttaa ja sairastuttaa. Acatiimi 2/2023, 20–25 https://acatiimi.fi/wp-content/uploads/2023/04/acatiimi.pdf. Viitattu 5.12.2024.

Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Helsinki: Tammi.

Junttila, N. 2018. Kaiken keskellä yksin. Aikuisten yksinäisyydestä. Helsinki: Tammi.

Martela, F. 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa. Yhteiskuntapolitiikka 5–6 (87), 565–572. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145551/YP2205-6_Martela.pdf?se-. Viitattu 20.2.2025.

Mielenterveystalo n.d. Yksinäisyyden omahoito-ohjelma. Verkkojulkaisu. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/yksinaisyyden-omahoito-ohjelma. Viitattu 5.12.2024.

Nyyti ry n.d. Verkkojulkaisu. https://www.nyyti.fi/nyyti-ry/. Viitattu 16.12.2024.

Osallistujien Suomi 2024. Verkkojulkaisu. https://osallistujiensuomi.fi/wp-content/uploads/2024/11/Osallistujien-suomi-toimenpideohjelma-141124.pdf. Viitattu 21.11.2024.

Parikka, S., Ikonen, J., Pohjola, V., Koskela, T., Kilpeläinen, H., Sarttila, K. & Lundqvist A. 2024. KOTT 2024 -tutkimuksen perustulokset. Verkkojulkaisu. thl.fi/kott. Viitattu 21.11.2024.

Välimäki, V., Ranta, M., Grönlund , H., Junttila , N. & Pessi, A B. 2018. Yksin yliopistokaupungissa: opiskelijoiden yksinäisyyskokemukset elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta. Nuorisotutkimus 36 (3), 38–56. Verkkojulkaisu. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/89a8446e-5d6f-4255-a2d4-3b6cbdeb641a/content. Viitattu 5.12.2024.