Savonia-artikkeli: ”Mukavaa ryhmäytymistä ja vertaistukea” – kokemuksia neuroepätyypillisten vertaisryhmästä
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Syksyllä 2023 havaitsimme, että kohtaamme työssämme aika usein opiskelijoita, joilla on keskittymiseen ja toiminnanohjaukseen liittyviä haasteita sekä muita neuroerityisyyden piirteitä. Huomasimme, että kohtaamillamme opiskelijoilla toistuivat aika samankaltaiset haasteet ja kysymykset opintoihin liittyen. Moni opiskelijoista oli pohtinut asioita itsekseen ja ehkä kokenut myös erilaisuutta suhteessa muihin omassa toiminnassaan ja opiskeluun liittyvissä tilanteissa.
Näitä pohtiessamme halusimme kokeilla, voisiko neuroepätyypillisten vertaisryhmästä olla hyötyä opiskelijoille. Ajattelimme, että yhdessä asioista ja haasteista keskustellen niihin voisi saada uusia näkökulmia, ratkaisuja ja konkreettisia neuvoja vertaistukea hyödyntäen. Samalla kun havaitsee, että muillakin on samankaltaisia haasteita opinnoissa ja arjessa, saattavat omat ajatukset ja käsitykset omasta toiminnasta muuttua hyväksytymmäksi. Tällöin haasteisiin voi olla helpompi pohtia myös ratkaisuja, jotka voivat tukea arjessa.
Ryhmän käynnistelyä avoimella tiedotus- ja keskustelutilaisuudella
Aloitimme oman neuroerityisten ryhmämme tiedotustilaisuudella Zoomissa marraskuussa. Ryhmästä tiedotimme opiskelijoiden intrassa sekä vinkkasimme asiasta myös suoraan meidän luonamme käyville opiskelijoille sekä opinto-ohjaajille ja opettajatuutoreille, jotta he voisivat kertoa siitä ohjattavilleen.
Avoimessa info-tilaisuudessa kyselimme osallistujilta toiveista ryhmän suhteen sekä niistä aiheista, mitä osallistujat toivoivat ryhmään käsiteltäviksi teemoiksi. Kuulolla ensimmäisessä etätapaamisessa oli noin 15 opiskelijaa. Keskustelujen perusteella päätimme aloittaa toisen ryhmän lähiryhmänä ja toisen ryhmän kello 16 alkavana etäryhmänä, jotta työssä käyvät ehtisivät siihen paremmin mukaan. Tältä ensimmäiseltä tapaamiselta nousi esiin sinänsä tuttuja aiheita ja teemoja, mitä ryhmässä haluttiin käsiteltävän: aloittamiseen liittyvät haasteet, ajanhallinta ja priorisointi, turhautuminen ja tunteet, palautuminen ja lepo, keskittyminen sekä asioihin jumittuminen. Näistä samoista teemoista olimme keskustelleet myös ohjattaviemme kanssa käymissämme ohjauskeskusteluissa.
Ryhmä lähtee käyntiin
Näiden pohjalta sovimme ryhmälle aluksi viisi tapaamiskertaa lähitapaamisina ja kolme tapaamista Zoom- tapaamisina. Ilmoitimme ajoista ja tapaamispaikoista sähköpostilla ryhmään ilmoittautuneille opiskelijoille ja lisäksi opiskelijaintrassamme. Emme halunneet tehdä ryhmästä suljettua, sillä halusimme ryhmän olevan mahdollisimman saavutettava. Ajattelimme, että ryhmän tapaamiskerroille voi tulla joustavasti mukaan ottamaan osaa keskusteluihin oman elämäntilanteen mukaan.
Ryhmän lähitapaamisissa oli paikalla 6-12 opiskelijaa. Näiden sovitun viiden tapaamiskerran lisäksi pidimme yhden ylimääräisen kokoontumisen yhteistyötahomme tiloissa Studentian Kappelilla. Tuolla ryhmän tapaamisia päätettiin opiskelijoiden toiveesta jatkaa vielä viisi kertaa. Näistä uusista tapaamista ilmoitimme sähköpostilla kaikille niille, jotka olivat alun perin ilmoittaneet halukkuutensa osallistua ryhmän toimintaan ja lisäksi teimme ryhmästä uuden ilmoituksen opiskelijaintraan. Mukaan tuli tällöin myös joitakin uusia opiskelijoita. Näiden uusien sovittujen tapaamisten lopuksi pidettiin vielä yksi yhteinen kokoontuminen Studentian Kappelilla.
Etäryhmän osalta havaitsimme pian, että se ei ainakaan tässä hetkessä vetänyt opiskelijoita. Zoomissa kävi yhdellä kerralla vain yksi opiskelija. Tällä kertaa etäryhmälle ei siis ollut tarvetta, mutta tilanne voi toki olla toinen myöhemmässä vaiheessa.
Ryhmäläiset rakensivat ryhmän yhteishengen hyväksi
Ryhmän yhteishenki oli mielestämme koko ajan toisia kannustava ja tsemppaava. Meillä oli sovittuna aina tapaamisten alkuun tietty teema, esimerkiksi aloittamisen haasteet tai aikatauluttaminen, johon pohjustimme aluksi lyhyesti. Ryhmäläiset jakoivat omia kokemuksiaan ja hyviä vinkkejä aiheista todella avoimesti. Koimme, että ryhmässä oli toisia arvostava ja hyvin lämminhenkinen ilmapiiri ja usein tapaamisissa olikin todella hauskaa keskustella ja pohtia asioita yhdessä. Ryhmän rakensivat opiskelijat, jotka toivat todella rohkeasti ja hienosti omia kokemuksia ja vinkkejään jakoon myös muille ryhmäläisille.
”Yleisesti opintoihin liittyen vertaistukea, kohtaamisia. Hyväksyvyyden harjoittelua.”
”Kiva on ollut käydä ja keskustella erilaisista aiheista. Mukava kuulla muidenkin haasteista ja ratkaisuista niihin. Olen odottanut seuraavaa ryhmäkertaa aina. Kiva on ollut myös päästä tutustumaan muihin samassa tilanteessa oleviin, vapaampi keskustelu ollut mukavaa”.
”Vertaisten kanssa keskustelu. Mielialabuusti!”
Koska ryhmän toiminnasta tuli osallistujilta positiivista palautetta, on tarkoitus jatkaa neuroerityisten ryhmän toimintaa myös lukuvuonna 2024-2025. Kokeilemme jälleen sekä lähi- että etäryhmää ja katsomme, miten ne lähtevät toimimaan. Nyt voimme hyödyntää myös kokemuksiamme, mitä ensimmäisen ryhmän kanssa saimme. Yksi on se, että osallistujat on hyvä jakaa pienempiin ryhmiin, mikäli opiskelijoita on enemmän mukana. Tällöin jokainen pääsee ääneen kertomaan ja jakamaan omia kokemuksia.
Kirjoittajat:
Petra Roininen, Oppimisen tuen asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu, petra.roininen@savonia.fi,
Meri Tissari, Korkeakoulukuraattori, Savonia-ammattikorkeakoulu, meri.tissari@savonia.fi.