Opettajana toimiminen on jatkuvaa oppimista, ja toisinaan on erityisen antoisaa palata opiskelijan rooliin. Simulaatio-ohjaajan jatkokoulutus tarjosi mahdollisuuden syventää omaa osaamista, reflektoida toimintatapoja ja saada uusia näkökulmia tähän pedagogiikkaan. Koulutuksen keskiössä olivat simulaation suunnittelu, psykologisen turvallisuuden edistäminen, haasteelliset oppimiskeskustelut ja etäsimulaation mahdollisuudet.

Opettajana vastaat siitä, että simulaatiot ovat hyvin suunniteltuja ja standardoituja, jotta saavutetaan suunnitellut ja tavoitellut oppimistulokset (Bambini 2016). Savonia-ammattikorkeakoulussa on kehitetty useiden vuosien ajan simulaatiopedagogiikkaa ja luotu opettajan työn tueksi erilaisia työkaluja, esimerkiksi simulaation suunnittelulomake, joita käyttämällä voidaan kehittää simulaatio-opetuksen laatua (Silén-Lipponen ja Aura 2024).

Simulaatiopohjainen koulutus on myös keskeinen menetelmä terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa. Se mahdollistaa opiskelijoiden altistumisen realistisille kliinisille tilanteille ilman potilasturvallisuuden vaarantamista. Simulaatiopedagogiikka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella ja kehittää taitojaan turvallisessa ja kontrolloidussa ympäristössä, mikä on erityisen tärkeää terveydenhuollon alalla. Simulaatioiden avulla opiskelijat voivat kokea ja korjata virheitään turvallisessa ympäristössä, mikä parantaa heidän itseluottamustaan ja osaamista työelämään.

Psykologinen turvallisuus ja opiskelijoiden kokemukset

Psykologinen turvallisuus on keskeinen tekijä onnistuneessa simulaatio-opetuksessa. Siihen on kehitetty erilaisia malleja joita opettajat voivat käyttää esimerkiksi STPES (Vaughn ym. 2024). Simulaatio-oppimisessa opiskelija saattaa tuntea itsensä “paljaaksi” ja alttiiksi arvioinnille, mikä voi aiheuttaa ahdistusta ja estää tehokasta oppimista. Ohjaajana onkin keskeistä luoda ilmapiiri, jossa opiskelija kokee olevansa turvassa. Tähän vaikuttavat muun muassa:

• Selkeät ja ennakoitavat tavoitteet: opiskelijan on tiedettävä, mitä simulaatiolta odotetaan ja mikä sen päämäärä on.

• Oikeanlainen haasteellisuus: tehtävän on oltava opiskelijan osaamistasoon sopiva, jotta hän voi onnistua ja oppia.

• Ohjaajan ammattitaitoisuus: pedagoginen osaaminen ja eettinen ymmärrys ovat ratkaisevia tekijöitä.

• Turvallinen ryhmädynamiikka: opiskelijoiden on voitava luottaa toisiinsa ja ohjaajaan.

Hyvä muistutus oli, kuinka tärkeää on, että opiskelija tuntee simulaation opetuksen menetelmänä, kun opiskelija tietää, mitä on odotettavissa ja mikä simulaation tavoite on, hän voi keskittyä paremmin oppimiseen ja toimintaansa. Ennakkovalmistautuminen simulaatioon tuo myös opiskelijalle turvallisuuden tunnetta. Opettajan vastuulla on luoda turvallinen oppimisympäristö ja olla läsnä simulaation jälkeen keskustelemassa opiskelijoiden kanssa tarvittaessa. Opiskelijoiden hyvät oppimiskokemukset simulaatioista vähentävät opiskelijoiden jännitystä ja ahdistuneisuutta ja edistävät seuraavan simulaation hyvää oppimista (Yu ym. 2021).

Ryhmädynamiikka vaikuttaa merkittävästi simulaatioiden onnistumiseen. Opiskelijoiden tulee tuntea olonsa turvalliseksi omassa ryhmässään, ja tuutorointi voi tukea tätä. Kollegiaalisuus ja yhteistyö ovat tärkeitä teemoja, jotka tulisi nostaa esille opintojen alussa ja sisällyttää myös simulaatioihin. Opiskelijoiden ohjaaminen rooleihin, kuten fysioterapeutin tai sairaanhoitajan rooliin, voi auttaa vähentämään jännitystä ja tukea oppimista. Opiskelijoiden aikaisemmat kokemukset simulaatioista voivat vaihdella, ja negatiiviset kokemukset voivat vaikuttaa heidän asenteisiinsa. On tärkeää, että simulaatio-opetus tarjoaa korjaavia kokemuksia, joissa opiskelijat tuntevat olonsa turvalliseksi ja oppivat tehokkaasti.

Opettajan psykologinen turvallisuus

Myös ohjaaja voi kohdata psykologista turvattomuutta. Epävarmuus omasta osaamisesta, opiskelijoiden korkeat odotukset ja haastavat ryhmätilanteet voivat aiheuttaa stressiä. Keskeistä on tunnistaa omat kehitystarpeet ja kehittää itsereflektiota.

Koulutus antoi hyviä vinkkejä millaisilla keinoilla ohjaaja voi lisätä omaa psykologista turvallisuuden tunnetta. Yksi psykologista turvallisuutta heikentävä asia voi olla esimerkiksi haastavat oppimiskeskustelutilanteet ja näihin tilanteisiin saimme koulutuksen aikana hyviä vinkkejä ja käytännön harjoittelukokemusta.

Haasteelliset oppimiskeskustelut

Oppimiskeskustelu on simulaation tärkein vaihe (INACSL 2016). Tavoitteena on, että opiskelijat keskustelevat avoimesti ja rakentavasti keskenään, jolloin ohjaaja voi astua taka-alalle ja toimia fasilitaattorina. Haasteellisia tilanteita voivat aiheuttaa Grant ym. (2018) ajatuksia mukaillen esimerkiksi

• Hiljainen tai passiivinen opiskelija

• Voimakkaasti tunnereagoiva opiskelija

• Ryhmän dynamiikka ja vuorovaikutus

• Kulttuuriset ja kielelliset erot

Yksi koulutuksen herättämiä ajatuksia oli se, kuinka paljon aikaa opiskelijat tarvitsevat reflektointiin. Hyvä oivallus oli, että hiljaisuus keskustelussa ei ole merkki epämukavuudesta, vaan siitä, että opiskelijat todella prosessoivat oppimaansa. Tämä ymmärrys voi auttaa ohjaajaa olemaan kärsivällisempi ja antamaan tilaa syvemmälle pohdinnalle. Laadukas etukäteisvalmistautuminen on onnistuneen oppimiskeskustelun perusta. Ohjaajan kehon kieli ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä. Keskustelumenetelmiä, kuten parikeskusteluja ja suorien kysymysten esittäminen, voidaan käyttää aktivoimaan opiskelijoita ja laajentamaan ja syventämään keskustelua.

Etäsimulaatioiden mahdollisuudet ja haasteet

Teknologian kehittyessä myös etäsimulaatiot ovat yleistyneet. Etäsimulaatiot tarjoavat ajasta ja paikasta riippumattoman oppimismahdollisuuden, mikä voi olla taloudellisesti tehokasta ja mahdollistaa laajemman osallistumisen esimerkiksi satelliittiryhmille (Äijö 2024). Etäsimulaatioita voidaan toteuttaa eri tavoin esimerkiksi:

• Verkkototeutus: mahdollistaa oppimisen aikaan ja paikkaan sitomatta.

• Hybridiratkaisut: yhdistävät lähi- ja etäopetuksen parhaat puolet.

• Luokkatoteutus videoiden avulla: tehokas tapa isommille ryhmille.

• Itsenäiset oppimistehtävät: mahdollistavat yksilöllisen opiskelun, mutta vähentävät vuorovaikutteisuutta.

Etäsimulaatioissa voidaan käyttää havainnointilomakkeita ja kohdennettuja tehtäviä ohjaamaan opiskelijoiden työskentelyä ja oppimista. Olemme hyödyntäneet käytännössä hybridisimulaatiota moniammatillisessa hybridi-ketjusimulaatiossa, ja kokemukset olivat erittäin positiivisia. Tämä koulutus tarjosi myös uusia näkökulmia hybridisimulaatioiden kehittämiseen ja niiden pedagogiseen hyödyntämiseen. Yksi keskeinen oivallus oli, että psykologisen turvallisuuden varmistaminen on entistäkin tärkeämpää, kun fyysinen läsnäolo puuttuu. Hybridisimulaatio kokemuksistamme kerromme myöhemmin lisää. Teknologian toimivuus ja kaikkien opiskelijoiden aktivointi tulee huomioida, kun suunnittelee etäsimulaatioita.

Yhteenveto

Simulaatiopedagogiikka on tehokas menetelmä terveydenhuollon koulutuksessa, joka vaatii huolellista suunnittelua ja toteutusta. Opettajien tulee olla valmiita kohtaamaan ja käsittelemään erilaisia oppimistilanteita ja haasteita, jotta opiskelijat voivat saavuttaa parhaat mahdolliset oppimistulokset. Yhdessä- ja toisilta oppiminen on erittäin antoisaa! Tämä koulutus tarjosi sitä kahden päivän ajan.

Simulaatio-ohjaajan jatkokoulutus tarjosi monipuolisia näkökulmia pedagogiikan kehittämiseen ja oman osaamisen arviointiin. Opettajana oppiminen on jatkuva prosessi, ja tämän kaltaiset koulutukset tukevat ammatillista kasvua ja laadukasta simulaatio-opetusta.

Erityisesti oivalsimme, kuinka tärkeää on pysähtyä reflektoimaan omaa toimintaa ja antaa myös opiskelijoille mahdollisuus tehdä samoin. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja turvallisessa ilmapiirissä – ja sitä me opettajat voimme omalla toiminnallamme tukea.

Kirjoittajat:

Marja Äijö TtT, ft, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tanja Miettinen, TtM, sh, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Bambini D. 2016. Writing a simulation scenario: a step-by-step guide.  Adv. Crit. Care. 27 (1), 62–70. https://doi.org/10.4037/aacnacc2016986  

Grant CJ, Robinson T, Catena H, Eppich W, Cheng A. 2018. Difficult debriefing situations: A toolbox for simulation educators, Medical Teacher, 40:7, 703-712, https://doi.org/10.1080/0142159X.2018.1468558

INACSL, Standards Committee, 2016. INACSL standards of best practice: SimulationSM debriefing. Clin. Sim. Nurs. 12(S), S21–25.  https://doi.org/10.1016/j.ecns.2016.09.008.

Silén-Lipponen M, Aura S. 2024. Kohti laadukasta simulaatio-pedagogiikkaa Savonia -ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimus- ja kehittämishanke. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2/2024. Saatavissa: http://www.theseus.fi/handle/10024/861227

Vaughn J, Ford SH, Killam L, Sims S, Arms T, Roberto A, Dawkins MW, Reya F. 2024. “STEPS”: A Simulation Tool to Enhance Psychological Safety. Clinical Simulations in Nursing 90: 101532. https://doi.org/10.1016/j.ecns.2024.101532.

Yu JH, Chang HJ, Kim SS, Park JE, Chung WY, Lee SK, Kim M, Lee JH, Jung YJ. 2021. Effects of high-fidelity simulation education on medical students’ anxiety and confidence. PLoS One. 13;16(5):e0251078. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0251078. eCollection 2021

Äijö M. 2024. Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi kotikuntoutuksessa – fysioterapiaopiskelijoiden oppimiskokemuksia hybridisimulaatiosta. Teoksessa Silén-Lipponen M, Aura S toim. Kohti laadukasta simulaatiopedagogiikkaa Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimus ja kehittämishanke. Savona-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2/2024. 46-51.