Nuorten huumeongelmat ovat lisääntymässä, ja huumekuolemien määrä on kasvussa (Tilastokeskus 2024). Kasvavat huumeongelmat heijastuvat laajemmin yhteiskuntaan, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kohdalla. Päihdeongelmista kärsivien ongelmat ovat moninaisia ja kietoutuvat usein yhteen mielenterveysongelmien, sosiaalisen eriarvoisuuden, asunnottomuuden ja työttömyyden kanssa, mikä tekee heidän tukemisestaan haastavaa ja edellyttää kokonaisvaltaista, moniammatillista lähestymistapaa. (ks. Ekqvist & Kuusisto 2019; Virokannas 2017a; Virokannas 2017b.)

Päihteitä ongelmallisesti käyttävillä asiakkailla on oikeus tarpeenmukaisiin palveluihin (SHL 1301/2014; TervHL 1326/2010). He kuuluvat erityisen tuen tarpeessa oleviin asiakkaisiin (SHL 3 §), sillä heidän palvelutarpeensa ovat moninaisia ja kietoutuvat yhteen. Osa heistä tarvitsee kertaluontoista apua, mutta varsin monet pidempiaikaista moniammatillista tukea ja hoitoa (ks. Saari 2015). Lähtökohtaisesti heidän tulisi saada oikea-aikaista, saavutettavaa ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa palvelua ja hoitoa sosiaali- ja terveydenhuollosta, mikä voi sisältää esimerkiksi vieroitushoitoa, kuntoutusta, psykososiaalista tukea sekä asumis- ja toimeentulopalveluita.

Päihteistä kärsivät tarvitsevat psykososiaalista tukea

Psykososiaalisten menetelmin liittyvä käsitteistö ei ole täysin vakiintunutta Suomessa tai kansainvälisesti. Terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen sisällöissä on käytännössä esiintynyt epäselvyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön (2023) määritelmän mukaan psykososiaaliset menetelmät pitävät sisällään psykososiaaliset hoitomenetelmät sekä sosiaalihuollon psykososiaaliset työmenetelmät. Näiden välistä rajanvetoa on selvennetty mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistuksen yhteydessä (HE 197/2022 vp) ja kummallakin on oma tärkeä rooli; terveydenhuollon intervention ensisijaisena tarkoituksena on hoito tai lääkinnällinen kuntoutus toimintakyvyn ja suoriutumisen tukemiseksi ja sosiaalihuollon interventioiden tarkoituksena on yksilön, perheen tai yhteisön toimintakyvyn, sosiaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden ja osallisuuden edistäminen tai elämäntilanteen ja ongelmien selvittäminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023.)

Psykososiaalisella tuella on keskeinen merkitys päihteistä irtautumisessa, elämänhallinnan vahvistamisessa, ja osana toipumisprosessia. Psykososiaalista työtä tarvitaan niissä tilanteissa, joissa sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat ovat kietoutuneita toisiinsa (esim. Granfelt 2022; Ranta & Juhila 2020). Valitettavasti näyttää siltä, että medikalisaation myötä lääke- ja hoitotieteellinen näkökulma hallitsee päihdetyön kenttää (Kaukonen 2023), ja psykososiaalisen tuen tarjonta vähenee. Tämä kehitys kaventaa sosiaalityön mahdollisuuksia tarjota kokonaisvaltaista, ihmisen elämäntilanteen huomioon ottavaa tukea. Jos sosiaalityö kaventuu pelkästään taloudellisen tuen käsittelyyn, voi psykososiaalinen tuki näivettyä olemattomiin ja sosiaalityön laajempi osaaminen jää hyödyntämättä (Ekqvist & Kuusisto 2024).

Leikkaukset kaventavat päihdepalveluja

Nykyinen kehityskulku on huolestuttavaa. Esimerkiksi EHYT ry:n päihdeasiamiestoiminta on ottanut kantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman periaatteisiin. Kannanotossa korostetaan, että sosiaalihuolto ei ole alisteinen terveydenhuollolle, ja että päihteiden ongelmakäyttöön tulee saada apua sekä terveydenhuollosta että sosiaalihuollosta. Lisäksi kannanotossa tuodaan esiin, ettei sosiaalihuolto tällä hetkellä kykene vastaamaan asiakkaiden tuen tarpeisiin oikea-aikaisesti, ja kiinnitetään huomiota siihen, että hallitusohjelmassa sosiaalihuoltoon kohdennetut 100 miljoonan euron leikkaukset haastavat tilannetta entisestään. (Päihdeasiamies 2025).

Käytännössä palveluja joudutaan priorisoimaan, ja taloudelliset näkökohdat rajoittavat päihdepalveluiden tarjontaa ja saatavuutta (Niemi & Niemi 2025). Palveluketjujen toimivuudessa sekä palveluiden vastaavuudessa asiakkaiden tarpeisiin on myös haasteita. Rajallinen palveluvalikoima ja palveluiden heikko resursointi vaikuttavat päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden palveluiden saantiin. (Ekqvist & Kuusisto 2024; Vanjusov & Ranta 2023.) Hyvinvointialueiden järjestäytyminen on yhä kesken, mikä osaltaan lisää epäselvyyttä eri toimijoiden vastuunjaossa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa mielenterveys- ja päihdepalvelujen rakenneuudistus on vasta käynnistymässä, mutta jo alkuvaiheessa merkittävä osa päihdepalveluista on päätetty siirtää hyvinvointialueen alaisuuteen, minkä seurauksena toimivia palvelumalleja on lakkautumassa. Tämä kaventaa palvelutarjontaa ja yksilötasolla voi tarkoittaa esimerkiksi pitkään jatkuneiden luottamuksellisten hoitosuhteiden katkeamista.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut kaipaavat kiistatta uudistusta, mutta uudistuksia ei saa ohjata pelkästään välittömät kustannukset, vaan palvelun tarvitsijoiden tulisi olla keskiössä. Mekanististen hoitokäytäntöjen sijaan tulisi entistä vahvemmin huomioida apua tarvitsevien ja heidän läheistensä kokemukset. Tutkitun ja näyttöön perustuvan tiedon sekä ammattilaisten hiljaisen tiedon rinnalla kokemustieto antaa arvokasta näkökulmaa palveluiden kehittämiseen. Monipuolinen tietopohja tuo holistisempaa lähestymistapaa palvelujärjestelmään, tällöin mahdollistuvat myös sosiaali- ja terveyspalveluja integroivat kokonaisvaltaiset, monipuoliset ja aidosti asiakaslähtöiset hoitokäytännöt ja tukimuodot. Inhimillisen näkökulman lisäksi huomion arvoista on se, että avun ja tuen tarpeessa olevien henkilöiden toipumisen myötä, syntyy pidemmällä aikavälillä myös taloudellista säästöä.

Kirjoittajat:

Elina Pekonen, lehtori, YTL, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Saija Haikarainen, toimintaterapeutti (YAMK), tuntiopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

ChatGPT (2025). OpenAI. GPT-4. Käytetty kielentarkistukseen, huhtikuu 2025. https://chat.openai.com

Ekqvist, E. & Kuusisto, K. (2024). Sosiaalihuoltolain tavoitteiden toteutumisen esteet päihteitä ongelmallisesti käyttävillä asiakkailla sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana. Janus 32(1), 2136 https://doi.org/10.30668/janus.128920

Ekqvist, E. & Kuusisto, K. (2019). Laitospäihdehoidon asiakkaiden hyvinvoinnin muutos kuntoutuksen aikana. Teoksessa A. Pehkonen, T. Kekoni & K. Kuusisto (toim.) Oikeus päihdehuoltoon. Vastapaino, 289–313.

Granfelt, R. (2022). Asumissosiaalinen työ marginalisaation vastaisena psykososiaalisena ja suhdeperustaisena työnä. Teoksessa A. Jokinen, S. Raitakari & J. Ranta (toim.) Sosiaalityö yhteiskunnan marginaaleissa. Konstruktionistisia jäsennyksiä. Vastapaino, 233–265.

Kaukonen, O. (2023). Laitosvallasta biovaltaan. Teoksessa K. Nuotio, K. Simojoki & E. Yli-Hemminki (toim.) Parempaa päihdepolitiikkaa: Rangaistuksista hoidon poluille. Gaudeamus, 196–217.

Niemi, P. & Niemi, R. (2025). Sosiaalihuollon priorisoinnin mallit ja etiikka. Vastapaino.

Päihdeasiamies (2025). Uutiset 20.3.2025 https://paihdeasiamies.fi/uutishuone/uutiset/palveluiden-priorisointia-ei-voi-tehda-ilman-tutkittua-tietoa-ja-vaikuttavuuden-arviointia/ Viitattu 30.3.2025

Ranta, J. & Juhila, K. (2020). Constructing a sense of home in floating support for people using drugs. Qualitative Social Work 19(4), 685–700. https://doi.org/10.1177/1473325019847262

Saari, J. (2015). Huono-osaiset – elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2014/1301 Viitattu 30.3.2025

Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Muistio: Psykososiaalisten menetelmien käsitteiden täsmentämistarpeet, niihin kuuluvien hoitomuotojen käyttö ja toteutus sekä toimenpiteet niiden saatavuuden turvaamiseksi. Saatavilla:Muistiopohja Viitattu 30.3.2025

Terveydenhuoltolaki 1326/2010 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326 Viitattu 30.3.2025

Tilastokeskus (2024). Kuolemansyyt 2023. Tiedote 28.11.2024 https://stat.fi/julkaisu/clmyqx839mczt0aunm7jkg2q0 Viitattu 30.3.2025

Vanjusov, H. & Ranta, J. (2023). Päihdepalvelujen kokemuksellinen saavutettavuus. Teoksessa K. Nuotio, K. Simojoki & E. Yli-Hemminki (toim.) Parempaa päihdepolitiikkaa: Rangaistuksista hoidon poluille. Gaudeamus, 234–255.

Virokannas, E. (2017a). Eriarvoisuuden kokemuksia ja hallinnan suhteita hyvinvointipalvelujärjestelmässä: Huumeita käyttävien naisten ”standpoint”. Yhteiskuntapolitiikka, 82(3), 274–283. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017102350239

Virokannas, E. (2017b). Rajoitettuja avun saannin kokemuksia ja hallinnan suhteita huumeita käyttävien naisten keskusteluissa hyvinvointipalvelujärjestelmästä. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 25(2), 111–126. https://journal.fi/janus/article/view/60529