Kansallinen turvallisuus ja koettu eriarvoisuus – onko niillä yhteyttä

Valtioneuvosto (2021) on periaatepäätöksessään Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030 asettanut tavoitteiksi eriarvoisuuden vähentämisen sekä hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamisen kaikille Suomessa asuville. Savonian hyvinvointikoordinaattorikoulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat eriarvoisuuden vähentäminen, osallisuuden edistäminen ja arjen turvallisuus. Koulutuksessa olemme opiskelijoiden kanssa pohtineet turvallisuuteen ja eriarvoisuuteen liittyviä näkökulmia, joista kirjoitamme seuraavassa.

Eriarvoisuus ja sen vaikutukset

Eriarvoisuus tarkoittaa ihmisten erilaisia mahdollisuuksia elämässään, joihin vaikuttavat monet tekijät. Näitä voivat olla sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset tekijät. Suomessa eriarvoisuus näkyy esimerkiksi elinajanodotteessa, sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudessa, tulotasossa, koulutuksessa, asumisolosuhteissa ja sosiaalisena syrjäytymisenä (Im Zhen ym. 2024; Saari ym. 2020; Moisio 2020; Laihiala 2018). Näiden asioiden kautta ihminen hahmottaa, kuinka turvalliseksi ja hyvinvoivaksi hän kokee elämänsä.

Nykyisessä kansallisessa turvallisuustilanteessa eriarvoisuus voi vaikuttaa yhteiskuntarauhaan, lisätä polarisaatiota ja heikentää ihmisten luottamusta yhteiskunnan toimintaan ja rakenteisiin (ks. Yuval-Davis 2006). Poliittiset päätökset, jotka vaikuttavat ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja elämisen edellytyksiin, ovat keskeisessä asemassa turvallisuudentunteen kehittymisessä. Taloudelliset kriisit, pandemiat ja geopoliittiset muutokset ovat luoneet sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla tilanteen, jossa erityisesti heikoimmassa asemassa olevat ryhmät voivat kohdata haasteita elämänlaatunsa ylläpitämisessä. Tällä on vaikusta myös ihmisten mahdollisuuksiin osallistua ja kiinnittyä yhteiskuntaan, sen toimintaan ja rakenteisiin.

Eriarvoisuuden näkyminen ihmisten arjessa

Eriarvoisuutta kokevat nuoret, työttömät, pitkäaikaissairaat, vähemmistöjen edustajat, ikääntyvät ja esimerkiksi kasvukeskusten ulkopuolella asuvat henkilöt, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Eriarvoisuus näkyy hyvin eri tavoin näiden ihmisten elämässä.

Peruspalveluiden tuottamisessa ja saatavuudessa on havaittu Suomessa ongelmia. Sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden keskittyminen kasvukeskukseen on nähty yhdeksi keskeiseksi haasteeksi. Kun näin käy, maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla asuvat kokevat alueellista eriarvoisuutta. Samalla myös maaseutumaiset alueet kuihtuvat entisestään. Yhdenalaiseksi ratkaisuksi ongelmaan on ehdotettu digitalisaation ja etätyön vahvistamista sekä sähköisten palveluiden kehittämistä. Nämä eivät kuitenkaan poista henkilökohtaisten palvelujen ja kontaktien tarvetta harvaan asutussa maassa, jossa väestö ikääntyy (esim. Kyytsönen ym. 2021). Huolestuttavaa on, miten alueellinen eriarvoisuus erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kehittyy, missä jo nykyisellään ihmisten hyvinvointi on muuta maata heikompi.

Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin ja on tyytyväisiä elämäänsä. Lasten ja nuorten hyvinvointi kuitenkin jakautuu epätasaisesti (Kiilakoski & Laine 2022). Esimerkiksi vähemmistöihin kuuluvat ja haavoittuvassa asemassa olevat nuoret kokevat enemmän turvattomuutta johtuen pääasiassa syrjivistä käytännöistä, joita he kohtaavat eri elinpiireillä (Haikkola & Myllyntaus 2023). Näihin tuloksiin on syytä kiinnittää huomiota, koska segregaatio eli eriytyminen voi johtaa marginalisaatioon. Tämän kaltaista kehitystä on tapahtunut Ruotsissa, jossa yhteiskunnan ulkokehälle joutuneet nuoret ovat jengiytyneet, ja tämä on johtanut konflikteihin ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Eriarvoisuuden vähentäminen osana kansallista turvallisuutta ja hyvinvointityötä

Eriarvoisuuden vähentäminen on olennainen osa kansallista turvallisuutta, vaikka se onkin pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii resursseja ja poliittista tahtoa. Sosiaalisesti eheä yhteiskunta kykenee vastaamaan paremmin ulkoisiin ja sisäisiin uhkiin sekä luo yksilöille vahvemman resilienssin. Eriarvoisuuden vähentäminen ja faktoihin perustuva luotettava tiedonsaanti kaventavat kuilua viranomaisiin, instituutioihin ja päätöksentekijöihin, joka puolestaan vahvistaa yhteiskunnan kykyä sietää kriisejä.

Osallisuudella on suuri merkitys turvallisuuden tunteeseen, sillä se luo perustan yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvoinnille. Kun ihmiset kokevat osallisuuden tunnetta, he tuntevat olevansa arvostettuja ja hyväksyttyjä ja haluavat osallistua päätöksentekoon. Se lisää luottamusta ympäristöön ja muihin ihmisiin (Assmuth ym. 2021). Voidaankin todeta, että osallisuus edistää turvallisuuden tunnetta tarjoamalla yhteisön, tukea ja resursseja sekä vähentämällä pelkoja eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä.

Onnistuessaan periaatepäätöksen mukaiset toimet voivat luoda yhteiskunnan, jossa hyvinvointi ja terveys ja turvallisuus toteutuvat kaikille tasapuolisesti. Tämä vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja monialaisia ratkaisuja. Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030-periaatepäätöksen mukaisesti eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää konkreettisia toimia. Näistä toimista sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien ja saatavuuden parantaminen tarkoittaa erityisesti matalan kynnyksen palveluihin ja ennaltaehkäiseviin toimiin panostusta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen pariin pääseminen turvataan yksilön asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta riippumatta.

Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisella pyritään koulutuksen saavutettavuuden parantamiseen ja oppimistulosten kaventamiseen, joiden kautta pyritään turvaamaan yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta. Se taas mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja vähentää syrjäytymisriskiä. Työllisyyden ja toimeentulon tukemisella voidaan ehkäistä köyhyyttä ja parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien elämänlaatua. Työelämässä tasa-arvon ja reilujen työehtojen kautta eriarvoisuus vähenee.

Yhteiskunnallisella tasolla on tärkeää vaikuttaa tekijöihin, joilla on yhteys hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Kriisivalmiuden kohottaminen niin yhteiskunnallisella kuin yksityiselläkin tasolla auttaa vahvistamaan resilienssiä. Tällä voidaan tarkoittaa muun muassa kriisitiedottamisen kehittämistä ja erilaisten paikallisten yhteisöjen tukemista kriisitilanteissa.

Kansallisen turvallisuuden ja koetun eriarvoisuuden välillä voidaan todeta olevan yhteys.

LÄHTEET

ChatGPT 2024. OpenAI. GPT-4.o. Käytetty tekstin muokkaukseen ja kielentarkistukseen, marraskuu 2024. https://chat.openai.com

Assmuth, L., Haverinen, V-S., Prokkola, E-K., Pöllänen, P., Rannikko, A. & Sotkasiira, T. 2021. (toim.) Arjen turvallisuus ja muuttoliikkeet. Finnish Literature Society. https://doi.org/10.21435/tl.269 Viitattu 7.11.2024

Haikkola, L. & Myllyntaus, O. 2023. (toim.) Haavoittuvassa asemassa? Aineksia lasten ja nuorten turvallisuusvajeiden arviointiin ja tiedontuotannon vahvistamiseen. Nuorisotutkimusverkoston/nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 179. https://doi.org/10.57049/nts.861 Viitattu 7.11.2024

Im Zhen, J., Wass, H., Kantola, A. & Hiilamo H. 2024. Fairness predispositions towards the rich and the poor and support for redistribution in the Nordic welfare state. Electoral Studies (90), 102823 https://doi.org/10.1016/j.electstud.2024.102823 Viitattu 7.11.2024

Kiilakoski, T. & Laine, R. 2022. Tilasto-osio. Kiilakoski, T. (toim.) Kestävää tekoa. Nuorisobarometri 2021. Julkaisuja Nuorisotutkimusseura 237. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja 69. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto ja Nuorisotutkimus-seura/Nuorisotutkimusverkosto, 9–92

Kyytsönen, M., Aalto, A-M. & Vehko, T. 2021. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2020–2021: Väestön kokemukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 7/2021.

Laihiala, T. 2018. Kokemuksia ja käsityksiä leipäjonoista – Huono-osaisuus, häpeä ja ansaitsevuus. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 163. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2699-9 Viitattu 7.11.2024

Moisio, P. 2020. Eroista ja eriarvoisuudesta. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen blogi. 27.1.2020. https://blogi.thl.fi/eroista-ja-eriarvoisuudesta/ Viitattu 7.11.2024

Saari, J., Eskelinen, N. & Björklund L. 2020. Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Gaudeamus.

Valtioneuvosto 2021. Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:14. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-864-2 Viitattu 7.11.2024

Yuval-Davis, N. 2006. Belonging and the Politics of Belonging. Patterns of Prejudice 40(3), 197–214. Viitattu 7.11.2024

Kirjoittajat:

Elina Pekonen, YTL, lehtori ja tutkintovastaava, Hyvinvointikoordinaattorikoulutus, Savonia-ammattikorkeakoulu, elina.pekonen@savonia.fi

Juha Peteri, TtM, lehtori, Hyvinvointikoordinaattorikoulutus, Savonia-ammattikorkeakoulu, juha.peteri@savonia.fi