Monet ukrainalaiset nuoret löysivät vuosi sitten keväällä itsensä erikoisesta tilanteesta. Korkeakouluopinnot kiinnostivat tai opinnot ovat parhaillaan kesken, mutta kotimaa ei tuntunut riittävän rauhalliselta, jotta sinne olisi uskaltanut jäädä opiskelemaan.

Harkovalaisen korkeakoulun opiskelijat Maryna Kravchenko ja Daria Balko kävivät edelleen oppitunneilla, mutta opiskeluun oli tullut mekaaninen vivahde. Rentous oli tiessään.

– Hyökkäys oli yllätys ja tilanne oli todella stressaava, he kertovat istuessaan Savonia-ammattikorkeakoulun Microkadun kampuksella.

Keväällä 2022 EU tarjosi eurooppalaisille korkeakouluille uuden rahoitusväylän, jotta nämä voisivat vastaanottaa vaihto-opiskelijoita Ukrainasta. Kun Kravchenko ja Balko kuulivat mahdollisuudesta lähteä Savonialle Erasmus-vaihtoon oman kotiyliopistonsa kautta

Molempien perheet kannustivat lähtemään.

– Meillä ei ollut ennakko-oletuksia Suomesta, mutta ensimmäisenä huomio kiinnittyi täällä raikkaaseen ilmanalaan, järvien määrään ja hiljaisuuteen. Suomalainen metsä muistuttaa Karpaattien alueen metsiä, Balko kertoo.

Opiskelijalähtöisyys oli iloinen yllätys Savonialla. Opiskelu on Suomessa rentoa verrattuna Ukrainaan. Ennen sotaa Kravchenkon ja Balkon opiskelu oli hyvin tiukkaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on arvioinut, että ukrainalaispakolaisten määrä EU:ssa kääntyy todennäköisesti talven aikana taas kasvuun Ukrainan energia-infrastruktuuriin kohdistuvien iskujen myötä. Tällä hetkellä maasta on paennut noin 6,5 miljoonaa ihmistä. Suomessa on jätetty yhteensä vajaat 44 000 tilapäisen suojelun tai turvapaikkahakemusta. Alustava arvio vuodelle 2023 on 30-40 000 uutta hakemusta.

Kahden seinän sääntö

Vaihto-opiskelu tarjosi Maryna Kravchenkolle ja Daria Balkolle pienen tauon tilanteesta, jossa sotatila aiheuttaa pelkoa henkiinjäämisestä. Balko asui hyökkäysten alkaessa yksin kerrostaloasunnossaan ja opetteli kuuntelemaan, tuleeko ohjus lännestä vai idästä, eli olivatko ne oman vai vieraan armeijan.

Kravchenko kertoi ystävineen alkaneensa auttamaan toisia ihmisiä muun muassa etsimällä tarvitseville lääkkeitä.

– Asuin kaupungissa vielä kaksi viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Yksi ohjus osui vain 50 metrin päähän asunnostani ja autostani, jotka säästyivät kuin ihmeen kaupalla. Vietin viimeisen yön käytävällä ennen pakenemista kaupungista, Kravchenko kertoo.

Kahden seinän säännön mukaan turvallisin paikka kotona pommitusten aikaan on ikkunaton tila, jossa on vähintään kaksi seinää kadun välissä: yksi seinä pysäyttää ammuksen, toinen suojaa kuoren sirpaleilta.

”Unohdin oman äidinkieleni”

Maryna Kravchenkon ja Daria Balkon kotiyliopisto on Kharkiv State Academy of Design and Fine Arts, missä Kravchenko opiskelee tuotesuunnittelua ja Balko multimediaa.

He opiskelivat Savoniassa Erasmus-vaihto-opiskelijoina. Kotiyliopiston opetus muuttui pääosin verkko-opetukseksi jo koronan aikaan, eikä sota ensin tuonut siltä osin muutosta opiskelijoiden arkeen. Kevään pommituksissa yksi luokka tuhoutui ja nyt sähkökatkot ovat olleet osa kaupungin uutta todellisuutta. Osa yliopiston opettajista työskentelee ulkomailta käsin.

Balkon perhe asuu Donbassissa alueella, joka on ollut venäläisten hallussa jo vuoden 2014 levottomuuksista lähtien.

– Sota konkretisoitui jo vuonna 2014 nälän muodossa, koska isäni ei saanut palkkaa puoleen vuoteen. Uuden hallinnon myötä jouduin opiskelemaan venäjän kielen ja unohdin oman äidinkieleni ukrainan. Opettelin ukrainaa ja maani historiaa myöhemmin uudelleen, Balko kertoo.

– Ennen vuotta 2014 suurin osa Harkovan kaupunkilaisista ei puhunut ukrainaa, joka oli lähinnä maalaisten käyttämä kieli. Myös elokuvissa ukrainalaiset esitettiin muita yksinkertaisempina ihmisinä. Vallankumouksen jälkeen kansallistunne kuitenkin vahvistui, ja esimerkiksi monet nuoret alkoivat puhua ukrainaa.

Daria ja Maryna ovat viihtyneet Kuopiossa ja muotoilun opintojen parissa hyvin, mutta jos olot olisivat kotimaassa toisin, olo olisi parempi. Sota-alueella vietetty aika jätti jälkensä ja edellenkin sireenit ja muut yllättävät äänet aiheuttavat monia säikähdyksiä. Läheisistä on jatkuva huoli, vaikka nämä ovatkin toistaiseksi selviytyneet. Suomen vaihtojakson jälkeen edessä on vielä valmistuminen kotikorkeakoulusta ja sen jälkeen töiden etsiminen. Tulevaisuus on epävarmaa monilta osin, mutta se on kuitenkin kotona, Ukrainassa.

Suomalaiset korkeakouluopinnot kiinnostavat ukrainalaisia

Savoniassa opiskelee tällä hetkellä reilu 100 ukrainalaista opiskelijaa, joista suurin osa on avoimessa ammattikorkeakoulussa. Suomen noin 1300 ukrainalaisesta korkeakouluopiskelijasta suurin osaa suorittaa avoimia opintoja.

Avoimen korkeakoulun kurssien lisäksi Savonia tarjoaa ukrainalaisille erillisopinto-oikeuksia tiettyihin tutkinto-ohjelmiin, suomen kielen kursseja sekä korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta, ja hakemista tukevaa SIMHE-neuvontapalvelua.

Erillisopinto-oikeus sopii erityisesti niille, joilla on kotimaassaan tutkinnon suorittaminen kesken. He voivat hyväksi lukea jo suoritettuja opintoja osaksi Savonian tutkintoa. Polkuopintojen kautta opiskelemaan puolestaan pääsevät ne, joilla on jo entuudestaan suoritettu tutkinto tai jotka ovat vasta valmistuneet lukiosta kotimaassaan.

Savonia tarjoaa ukrainalaisille opiskelijoille myös sellaisia suomen kielen kursseja, joissa tukikielenä on venäjä. Ukrainalaisten ohjaus esimerkiksi olemassa olevan tutkinnon tunnustamiseen tehdään SIMHEn kautta ja ohjausta on tarjolla venäjäksi, englanniksi sekä suomeksi.

SIMHEn alaisessa KAVA-koulutuksessa edistetään asiantuntijan suomen kieltä ja suomalaisia työnhakutaitoja, koska työnhakukulttuurit ovat hyvin erilaisia eri maissa.

– Ihmiset kysyvät, että ”kun minulla olisi tämmöinen tutkinto niin mitäs tällä voi tehdä”. Sitten me lähdemme selvittämään, että miten kyseisellä alalla pääsee töihin kiinni. Esimerkiksi mitä lupia, tunnustuksia tai lisäopintoja tarvitaan, jotta työpaikan voisi saada, Savonian lehtori Kaja Rahkema kertoo.