Jonna Poutiainen on aina tiennyt, että hän haluaa työskennellä maatalouden parissa. Eläinten kanssa työskentely on hänelle merkityksellistä, mutta tänä jouluna agrologiksi valmistuvan Poutiaisen tie on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Neuroepätyypillisyys ja terveysongelmat ovat iskeneet kapulan toisensa perään korkeakouluopintojen rattaisiin, mutta kaikesta huolimatta tuore agrologi kertoo viimeksi kuluneen kymmenen vuoden tapahtumista hymyillen ja lempeydellä.

– Aloitin opinnot syksyllä 2014, vuosi sen jälkeen, kun olin murtanut selkänikamani liikenneonnettomuudessa. Puoli vuotta opintojen alkamisen jälkeen tulin raskaaksi ja vuonna 2015 sain esikoiseni. Tuoreena äitinä opintoihin keskittyminen oli toisinaan hyvin hankalaa, Poutiainen kertoo.

Keskittymisvaikeudet eivät kuitenkaan ottaneet laantuakseen. Vuonna 2019 Poutiainen aloitti opinnäytetyön tekemisen, mutta alun jälkeen työn tekeminen alkoi tuntua kivireen vetämiseltä.

– Tein töitä, huolehdin perheestäni ja opiskelin. Tästä kaikesta seurasi burnout, jonka vuoksi opinnot jäivät tauolle.

”Neuroepätyypillisyyteeni liittyy myös äärimmäisen keskittymisen jaksoja”

Kun Jonna Poutiaisen lapsella todettiin ADHD ali aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, äidin päässä syttyi lamppu.

– Näen paljon samankaltaisuutta itseni ja lapseni välillä ja aloin pohtia, voisiko minullakin olla ADHD. Diagnoosi tuli sitten viime vuonna ja vaikka asian toteaminen ei itsessään muuta mitään, se on ollut minulle todella merkittävä asia. Olen tajunnut, että minun on tehtävä asiat tietyllä tavalla ihan syystä.

Poutiainen kokee, että ADHD lisää epäonnistumisen pelkoa ja samaan aikaan on vaikeaa olla vaatimatta itseltään liikaa.

– Löysin itseäni helpottavia keinoja työskennellä, kuten esimerkiksi Pomodoro-tekniikan. Lopulta keksin uuden aiheen opinnäytetyölle ja kirjoitin sen kolmessa kuukaudessa. Neuroepätyypillisyyteeni liittyy myös äärimmäisen keskittymisen jaksoja. Jos löydän minua kiinnostavan asian, johon uppoutua, voin työskennellä tuntikausia keskeytyksettä, Jonna Poutiainen kertoo.

Fyysiset ja henkiset haasteet on nyt selätetty ja Poutiaisella on uunituore tutkinto kourassaan kymmenen vuotta kestäneen taistelun jälkeen.

Hänellä on vain lempeitä ja kannustavia sanoja niille, joiden opintoja varjostaa jokin itsestä riippumaton haaste:

– Anna itsellesi aikaa tehdä asiat kaikessa rauhassa ja pidä huolta hyvinvoinnistasi. Rutiineista ja riittävästä unesta ei kannata joustaa. Älä myöskään syyllistä itseäsi, jos epäonnistut. Jos opiskelu tuntuu aivan mahdottomalta, kannattaa selvittää, ettei ongelmien taustalla vain ole mitään ADHD:n kaltaista. Korkea työskentelymoraali on hieno asia, mutta se uuvuttaa. Kukaan ei voi antaa aina 100 prosenttia itsestään.