Lähihoitaja Kalle Saikkonen työskentelee ohjaajana sekä asumisneuvojana sosiaalialalla ja tekee samalla sosionomin korkeakoulututkintoa Savonia-ammattikorkeakoulussa. Kalle viimeistelee keväällä 2023 toista vuottaan, eli tutkinnon suorittaminen on jo puolivälissä.

Saikkonen valmistui lähihoitajaksi vuonna 2020 eli opinnot ovat alkaneet maistua vasta aikuisemmalla iällä. Saikkosen kanssa jutellessa käy nopeasti selväksi, että mies on oikealla alalla. Rauhallisuus ja empaattisuus huokuvat kauas. Tämä kuuluu myös puheissa.

– Olen jututtanut lyhyen työurani aikana monesta yhteiskuntaluokasta tulevia ihmisiä. Jos satut putoamaan yhteiskunnan tukiverkkojen läpi, niin asunnottomuus voi kohdata meitä kaikkia. Se ei katso paljonko sinulla on rahaa tai millainen ystäväpiiri on, Saikkonen tekee selväksi heti haastattelun alussa.

Saikkonen on työssään nähnyt, että asunnottomuus ei ole vain esimerkiksi päihdeongelmaisten tai syrjäytyneiden ihmisten ongelma.

– Jos puolisolla on karannut raha-asioiden hoitaminen käsistä ja vuokranmaksu on ollut yhteisessä taloudessa hänen vastuullaan, niin häätöilmoitus voi tulla puolisolle täysin yllätyksenä. Kun vuokrat ovat rästissä tarpeeksi pahasti, voi tulla häätöilmoitus. Sitten se puoliso on siinä yhtäkkiä asunnottomia ilman, että on itse tehnyt mitään päätyäkseen siihen tilanteeseen, Saikkonen kuvailee todellisesta elämästä poimittua esimerkkiä.

Opinnot maistuvat töiden ohella

Vasta aikuisena opiskelemaan innostuneella Kalle Saikkosella ei ollut kokemusta korkeakouluopinnoista ennen Savonian opintoja. Ensimmäisenä vuonna Saikkosen piti siis myös opiskella opiskelemaan. Ensimmäisenä lukuvuotenaan Saikkonen suoritti yhteensä noin 70 opintopistettä, kun mukaan lasketaan myös kesän aikana tehdyt kurssit.

– Tuli siinä kyllä tehtyä töitäkin niiden pisteiden eteen. Opinnot olivat paljon teoriavoittoisempia kuin lähihoitajan opinnot ammattikoulussa. Korkeakoulussa on vaatimuksia, joita ei toisen asteen opinnoissa ollut, Saikkonen kertoo.

– Mietin ensimmäisillä luennoilla, että kaikki muut varmaan tietävät, mitä tekevät. Oli kiva huomata, että muut olivat ihan yhtä pihalla kuin minäkin. Pystyimme tukemaan toinen tosiamme. Opettajilta saa lisäksi aina tukea ja ohjausta, kun vaan tajuaa pyytää.

Teoriatiedon syventäminen on ollut Saikkosen mielestä ehdottomasti korkeakouluopintojen merkittävin anti. Esimerkiksi lainsäädännön kurssi on saanut hänet pohtimaan asioita eri kantilta.

– Olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään sen, miksi asiat toimivat niin kuin ne toimivat. Osaan myös perustella omaa toimintaani enemmän, kun tiedän, mihin päätökset perustuvat, Saikkonen kertoo.

Saikkonen ei ole työporukkansa ainoa opinnälkäinen. Hänen kollegansa valmistui vain vähän aikaa sitten sosionomiksi.

– Minusta ei ole ikinä tuntunut siltä, että opiskeluni olisi taakka työnantajalle. On hienoa, että olen saanut haastaa itseäni. Ei nämä opinnot tule kuin Manulle illallinen. Töitä se vaatii ja töitä olen valmis myös tekemään. Tosissaan, mutta ei vakavasti, Saikkonen hymyilee.

”Opinnot voidaan räätälöidä todella yksilöllisesti”

Kallen mielestä erityisesti monimuoto-opiskelussa on mahdollisuus saada lisää kenttäkokemusta ja teoriaymmärrystä käsi kädessä, jos opintojen ohella voi vielä tehdä töitä omalla alalla.

– Muiden opiskelijoiden kanssa olemme pystyneet käymään luottamuksellisesti hyviä keskusteluja, joista saa uusia näkökulmia omaan työhön ja opintoihin, Saikkonen kertoo.

Kalle tarjoaa kannustavan armollisia sanoja kaikille jatko-opintoja harkitseville.

– Ota toki huomioon oma elämäntilanne ja jaksaminen, mutta ole rohkea. Opinnoissa on paljon muokattavuutta ja ne voidaan räätälöidä todella yksilöllisesti. Kuuntele lähipiiriäsi. Jos sieltä sanotaan, että ilman muuta haet, niin usko siihen, että he ovat nähneet sinut sellaisena, että sinulla riittää voimavarat opintoihin. Jos ei riitä, niin opinnot voi aina laittaa tauolle. Joustoa kyllä löytyy, Saikkonen korostaa.

– Hakekaa, olkaa rohkeita ja haastakaa vähän itseänne!

Saikkosen mukaan ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hän kävi toisinaan syvällä epätoivon aallonpohjassa, kun opintojen tekeminen tuntui raskaalta. Hän kuitenkin korostaa, että vastaavasti riemunkiljahdukset ja onnistumisen tunteet olivat upeita, kun vuosi oli paketissa.

– Työkaverini sanoi päättötyön palautettunaan, että jos hän haluaa vielä hakea opiskelemaan, niin hänelle pitää tehdä väliintulo ja estää hakeminen. Olen itsekin vasta aikuisiällä herännyt opiskelemaan ja olen huomannut, että se nälkä kyllä kasvaa syödessä, Saikkonen tunnustaa.

– Jos joku olisi sanonut minulle vuonna 2015, että vuonna 2023 olen toisen vuoden sosionomiopiskelija, niin olisin epäillyt kyseisen henkilön mielenterveyttä. Tämä kaikki oli vain kahdeksan vuotta sitten niin kaukainen ajatus.