Savonian insinööriopiskelijat opiskelevat metallituotteiden valmistusta: ”Suunnittelussa on aina otettava huomioon tuotannon lainalaisuudet”
Valtava, usean metrin pituinen ja pari metriä leveä plasmaleikkuri herää henkiin ja alkaa leikata kolme milliä paksua teräslevyä.
Yhtäkkiä kone sykähtää pysähdyksiin.
– Taitaa konetta vähän jännittää, kun täällä on joku tarkkailemassa sitä, vitsailee tekninen asiantuntija Keijo Korhonen.
Korhosen johdolla joukko insinööriopiskelijoita saa ujostelevan leikkurin hereille ja teräslevyt leikataan halutun kokoisiksi.
Savonian tekniikan alan laboratoriossa on käynnissä konetekniikan insinööriopiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin harjoitustyön valmistus. Tehtävänä on valmistaa jonkinlainen tulikori tai -pesä. Suunnittelutehtävissä työskentelevien insinöörien on tunnettava eri valmistustapoja ja -prosesseja, jotta he osaavat suunnitella toimivia tuotteita.
Ensin tulikori suunnitellaan mallinnusohjelmalla, sitten sen osat leikataan teräslevystä plasmaleikkurilla, osat särmätään ja sitten ne kiinnitetään toisiinsa. Kiinnitys tapahtuu yleensä hitsaamalla.
– Tietokoneella suunnitteleminen on helppoa ja lopputulos on hieno. Itse tuotteen valmistaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, vaan suunnittelussa on aina otettava huomioon tuotannon lainalaisuudet, Korhonen sanoo.
”Käytännönläheiset kurssit ovat myös opiskelijoiden suosiossa”
Kurssin opettaja, lehtori Ari Mönkkönen korostaa, että teknisellä alalla suunnittelijalle on hyvin hyödyllistä ymmärtää myös valmistusprosessia ja pitää keskusteluyhteys auki myös tuotteet valmistavaan pajaan.
– Yritykset toivovat insinööreiltä käytännön kokemusta, joten tarjoamme opinnoissa mahdollisuuden kerryttää sitä. Käytännönläheiset kurssit ovat myös opiskelijoiden suosiossa, sillä esimerkiksi lukiosta tulevilla ei ole yleensä kokemusta vaikkapa hitsaamisesta, Mönkkönen kertoo.
Ensimmäistä vuottaan opiskelevan Olli Koistisen opinnot ovat edenneet mainiosti ja opiskelu on mielenkiintoista. Hänen ryhmänsä käytti nyt valmistettavan työn suunnitteluun noin kahdeksan tuntia.
– Tämä harjoitus ei ollut vaikeimmasta päästä, mutta tosi hyvä ensimmäiseksi labratyöksi. Haaveilen itse esihenkilöhommista, enkä välttämättä hakeudu suunnittelun puolelle, mutta näistä asioista on silti kiinnostavaa oppia.