Lapsen suojelua tehdään moniviranomaisyhteistyönä ja sen tärkeys on korostunut myös viimeaikaisissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Lapsi tarvitsee ympärilleen verkoston, jossa nähdään, kuullaan ja kohdataan, jotta lapsi voidaan havaita kaikkine tarpeineen. Julkisuudessa on ollut esillä ikäviä tapahtumia, joissa jostain syystä lapsen pahoinvointi on jäänyt huomiotta. Vuonna 2023 ilmoitus tehtiin 110 000 lapsesta eli noin 10%:sta lapsista, ja trendi on ollut kasvussa useita vuosia (THL 2024). Se, että lastensuojeluilmoitus tehdään yhä useammasta lapsesta, on hyvä asia, koska se kertoo ammattilaisten kyvystä nähdä tarve laajempaan selvittelyyn. Lastensuojeluilmoituksen tekeminen on yksi ammattilaisen vastuutehtävistä silloin, kun herää ajatus mahdollisesta tarpeesta selvittää lapsen tilannetta laajemmin (Lastensuojelulaki 417/2007, 25§). Joskus ilmoituksen tekemisen tarpeesta voi myös keskustella yhdessä ammattilaisten kesken ja pohtia verkostossa oikeaa ratkaisua perheen kannalta.

Moniammatillinen yhteistyö on avain toimivaan lastensuojeluun. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää eri ammattilaisten tiedon, taidon ja näkemysten hyödyntäminen lasten ja vanhempien tarpeenmukaisen avun ja tuen saamiseksi. (Inkilä, Helminen, Kuosmanen & Paavilainen 2016.) Kukaan toimija ei voi yksin suojella lasta. Toisaalta se kuuluu jokaisen lapsia kohtaavan tehtävään. Jokaisen ammattilaisen on tunnistettava oma vastuunsa lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi ja turvaamiseksi. Usein tarvitsemme ammattilaisena rinnalle toisen ammattilaisen, jotka rakentavat yhdessä turvaverkon lapsen ja perheen ympärille.

Lasten kaltoinkohtelu on sensitiivinen aihe. Lasten, vanhempien ja työntekijöiden ei aina ole helppoa puhua siitä. Eri alan ammattilaiset tarvitsevat selkeitä ohjeita kaltoinkohtelun puheeksi ottamiseen sekä koulutusta ja tukea lapsikeskeiseen moniammatilliseen yhteistyöhön. (Inkilä, Jaana, Helminen, Mika, Aalto, Pirjo & Paavilainen, Eija 2016.) Lastensuojelu koskettaa kaikkia sosiaali- ja terveysalan toimijoita, joten Savoniassa lähdettiin kehittämään moniammatillista lastensuojeluopetusta, jonka menetelmäksi valittiin case-työskentely.

Lastensuojelun moniammatillinen case-työskentely sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille

Ensimmäinen lastensuojelun case-työskentely toteutettiin terveydenhoitaja- ja sosionomiopiskelijoiden kesken syksyllä 2022. Ensimmäisestä toteutuksesta saatu opiskelijapalaute oli positiivista ja opiskelijat näkivät vastaavanlaisen toteutuksen palvelevan moniammatillista oppimista sekä muiden ammattiryhmien työn tunnistamista. Positiivisen palautteen innostamana toteutusta lähdettiin laajentamaan kaikille sote-alan opiskelijoille.

Seuraavassa toteutuksessa syksyllä 2023 mukana oli ensihoitaja-, sosionomi-, sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, suuhygienisti- ja röntgenhoitajaopiskelijat opettajineen. Keväällä 2024 mukana olivat sairaanhoitaja-, kätilö-, sosionomi-, bioanalyytikko- ja fysioterapeuttiopiskelijat sekä heidän opettajansa. Molemmissa suurtoteutuksissa oli mukana noin 240 opiskelijaa. Case-työskentelyn osallistujaryhmät koottiin kulloinkin menossa olleiden, aiheeseen sopivien opintojaksojen ryhmistä. Sisällöt muodostuivat neljän tunnin case-työskentelystä, ja case-sisällöt suunnattiin sopimaan moniammatilliseen näkökulmaan eri ammattialojen yhteistyön pohjalta. Case-tehtävissä käsiteltiin erilaisissa ympäristöissä ja perhetilanteissa toteutuvia asiakaskohtaamisia ja niissä vaikuttavia tekijöitä, joihin ammattilaisena tulee kiinnittää huomiota.

Työskentelyn pohjaksi opiskelijat perehtyivät ennakkomateriaaliin, joka tutustutti opiskelijat moniammatilliseen lastensuojelutyöhön. Työskentely case-päivässä tapahtui Zoom-etäyhteyttä hyödyntäen jaetuissa pienryhmissä, joista muodostettiin työskentelyn edetessä isompia kokonaisuuksia. Lopuksi näiden isompien ryhmien tekemät yhteiset loppukoonnit kustakin casesta purettiin ja käytiin läpi niiden osalta tärkeimpiä asioita opettajien osallistuessa myös oppimiskeskusteluun.

Moniammatillisissa pienryhmissä opiskelijat työskentelivät ennakkomateriaalin ja sen hetkisen oman alan osaamisen pohjalta, tuoden case-työskentelyyn muun muassa lainsäädäntöön ja substanssiosaamiseensa liittyviä asioita. Näitä olivat esimerkiksi lapsen fyysisen ja psyykkisen kasvun ja kehityksen vaiheiden osaaminen, perhehoitotyön, potilaslain ja sosiaalilainsäädännön osaamisen yhdistäminen.

Suunnittelussa korostuivat alusta saakka hyvä etukäteissuunnittelu ja opiskelijoiden informointi, pienryhmiin jako ennakkoon ja case-työskentelyn alkuun orientointi työskentelyyn. Opiskelijapalaute on ollut kiitettävää, opiskelijat ovat kokeneet osaamisensa ja ymmärryksensä moniammatillisen työskentelyn osalta kehittyneen. Erityisesti ymmärrys moniammatillisen työskentelyn merkityksestä lisääntyi ja eri toimijoiden osaamisesta ja roolista syveni ja selkeytyi. Tekninen toteutus on saanut hyvää palautetta, etätoteutukset ovat sujuneet ongelmitta ja aikataulut ovat pitäneet hyvin. Opiskelijapalautteen ja opettajien kokemusten perusteella kehittämistyötä on tarpeen jatkossa tehdä ryhmäkokojen suhteen ja opiskelijoiden tasapuolisen osallistumisen mahdollistamiseksi.

Yhteinen ääni äänettömille

Moniammatillinen lastensuojelun case-päivä on lisännyt opiskelijoiden ymmärrystä eri ammattiryhmien osaamisesta, laajentanut eri näkökulmien huomioimista lasten ja perheiden tilanteisiin pureutumisessa sekä antanut valmiuksia tuoda omaa osaamistaan yhteiseen keskusteluun tilanteen tarkastelussa ja ratkaisujen löytämisessä. Lasta ja perhettä kohtaavat ammattilaiset tekevät jokainen osaltaan tärkeitä huomioita lapsen ja koko perheen tilanteesta ja nämä monenlaiset huomiot olisi tärkeää oppia tuomaan keskusteluun, jossa rakennetaan yhteistä ymmärrystä lapsen ja perheen tueksi. Mitä varhaisemmin lapsen ja perheen haastava tilanne tunnistetaan ja pystytään tarjoamaan tukea, sitä todennäköisempää on, että ennaltaehkäistään pitkäkestoisempia negatiivisia vaikutuksia. Moniammatillinen lastensuojelun case-päivä nähdään tärkeänä herätteenä tuleville ammattilaisille, jotta työssä he voivat toimia äänenä äänettömälle.

Lähteet:

Inkilä, Jaana, Helminen, Mika, Aalto, Pirjo & Paavilainen, Eija 2016. Moniammatillinen yhteistyö perheen kanssa lastenkaltoinkohtelutilanteissa. Hoitotiede 28 (3), 204–216.

Inkilä, Jaana, Helminen, Mika, Kuosmanen, Taru & Paavilainen, Eija 2016. Moniammatillinen toimintamalli lasten kaltoinkohteluun puuttumisessa. Janus 24 (1), 62–78.

Lastensuojelulaki 417/2007. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417

THL 2024. Lastensuojelu 2022. Tilastoraportti 24/2023. Suomen virallinen tilasto. https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu/lastensuojelu Päivitetty 28.3.2024. Viitattu 30.4.2024.

Kirjoittajat:

Taina Lehtoranta, lehtori, sosiaaliala

Jonna Väisänen, lehtori, hoitotyö

Pauliina Rissanen, lehtori, terveydenhoitotyö

Tiina Holopainen, lehtori, suun terveydenhoitotyö

Fatima Moursad, lehtori, terveydenhoitotyö

Annu Suvinen, lehtori, fysioterapia

Terhi Kulo, lehtori, terveydenhoitotyö

Heli Intke, lehtori, radiografia- ja sädehoito

Oona Kähkönen, lehtori, kätilötyö

Savonia-ammattikorkeakoulu (sähköposti: etunimi.sukunimi@savonia.fi)