Tekoäly on ohjelmisto, joka suorittaa ihmismäistä ajattelua laskennallisesti ja sitä käytetään kaikkialla, jossa on tarpeen analysoida suuria datamääriä. Tekoälyllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi tietoteknisiä laitteita sekä ohjelmistoja, joskaan määritelmä ei ole yksiselitteinen. Usein tekoälyjärjestelmiin liitetään myös niiden kyky oppimiseen, adaptiivisuuteen sekä ainakin osittaiseen autonomisuuteen.

Esimerkiksi tekoälyyn liittyvät algoritmit päättävät puolestamme mitä mainoksia näemme ja mitä sisältöä sosiaalinen media meille tarjoaa. Erilaiset tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut ovat yleistymässä myös terveydenhuollon sektorilla. Tekoälyn avulla voidaan esimerkiksi edistää personoitujen palveluiden oikea-aikaisuutta elämän eri tilanteissa.

Tekoälyn etiikka

Tekoälyn hyödyntämistä voidaan tarkastella myös eettisestä näkökulmasta – minkälainen toiminta tekoälyä hyödyntäessä on hyvää, oikeutettua ja toivottavaa. Varsinkin terveydenhuollon näkökulmasta eettinen pohdinta tekoälyyn liittyen on tärkeää.
Wallenius (2022) tarkasteli opinnäytetyönä tehdyssä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessaan tekoälypohjaisia terveydenhuollon ratkaisuita bioetiikan viitekehystä hyödyntäen.

Tarkastelua tehtiin bioetiikan ulottuvuuksien mukaisesti autonomian, oikeudenmukaisuuden, vahingon välttämisen sekä hyvän tekemisen näkökulmista.

Tekoälypohjaiset järjestelmät luovat mahdollisuuksia, mutta ei ilman haasteita

Opinnäytetyössä tarkasteltujen tutkimusten mukaan tekoälypohjaiset ratkaisut mahdollistavat esimerkiksi kustannussäästöjä, diagnostiikan kehittymistä sekä tarkentumista. Tekoäly on mahdollistanut myös lääketieteen yleistä kehitystä, potilasturvallisuuden paranemista sekä hoitohenkilökunnan resursointia vaativampiin tehtäviin, kun automaatio avulla on voitu hoitaa rutiininomaisia tehtäviä.

Tekoälyjärjestelmiin liittyi myös merkittäviä eettisiä haasteita. Kirjallisuuskatsauksessa mukana olleiden tutkimusten mukaan merkittävä osa ihmisistä halusi pitää kiinni autonomiasta potilastietojensa jakamisen osalta. Varauksella suhtauduttiin myös potilastietojen jakamiseen tai myymiseen yksityisille teknologiayrityksille. Tarkasteltujen tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, etteivät ihmiset ole vielä valmiita antamaan kokonaisvastuuta hoidossa tekoälyjärjestelmille vaan toivovat, että ihminen on loppujen lopuksi vastuussa hoidosta. Tekoälyjärjestelmien toivotaan siis olevan ammattilaisten apuna, ei korvaamassa heitä.

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tarkastelluissa tutkimuksissa nousivat esille erityisesti syrjimättömyyteen sekä sidosryhmien osallistumiseen liittyvät teemat. Tekoälyjärjestelmien käyttö voi aiheuttaa välillisesti syrjintää eri ihmisryhmille. Riskiryhmiä syrjäytymiselle ovat muun muassa iäkkäät henkilöt, kehitysvammaiset, syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ja etniset vähemmistöt. Järjestelmien suunnittelussa tuleekin ottaa erityisesti huomioon näiden erityisryhmien tarpeet, saavutettavuus ja esteettömyys tekoälyjärjestelmien käyttöön.

Vahingon välttämisen ja hyvän tekemisen näkökulmasta tarkasteltiin yksityisyyttä, potilasturvallisuutta sekä tietoturvaa. Ammattilaiset olisivat halukkaampia ottamaan potilasdataa tekoälysovellusten käyttöön, kuin mitä potilaat sitä olisivat halukkaita yksityisyytensä näkökulmasta jakamaan. Tietoturvaa tarkastellessa haasteina ovat terveydenhuollon tekoälyratkaisuiden mahdolliset haavoittuvuudet sekä niihin liittyvät tietojärjestelmät.

Tekoälypohjaisten ratkaisujen eettisten haasteiden huomiointi vaatii yhteistyötä

Tekoälyä on jo kehitetty suhteellisen paljon, mutta sen juurruttaminen terveydenhuollon toimintaan vaatii vielä ponnisteluja. Taustalla vaikuttavat muun muassa terveydenhuollon toimintaympäristön lukuisat erityiskysymykset, joita kaikkia ei ole helppoa muokata tekoälyjärjestelmän ymmärtämään muotoon.

Eettisten haasteiden ratkaisu vaatii tekoälyä tarkastellessa sidosryhmien osallistamista järjestelmien suunnitteluun. Lisäksi tarvetta on myös lisätutkimukselle haavoittuvien ryhmien kokemista eettisistä haasteista järjestelmien suhteen. Tekoälyjärjestelmiin liittyvän koulutuksen lisääminen niin kansalaisille kuin ammattilaisillekin sekä avoin keskustelu tekoälyjärjestelmien mahdollisuuksista sekä rajoitteista olisi myös tarpeen.

Kirjoittajat:

Mika Wallenius, sairaanhoitaja (AMK), digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla (YAMK) -koulutusohjelman opiskelija.
Liisa Klemola, Lehtori, FT, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio.
Elisa Snicker, Lehtori, CBC, KTM, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio.

Opinnäytetyön nimi: Narratiivinen kirjallisuuskatsaus terveydenhuollon Tekoälypohjaisista ratkaisuista sekä näiden eettisistä näkökulmista, Bioetiikan näkökulma.