Röntgenhoitajat kohtaavat työssään kaikenikäisiä potilaita ja heidän on osattava ottaa huomioon potilaiden erilaiset fyysiset ja psyykkiset piirteet röntgentutkimuksia suorittaessaan. Vaikka mitään röntgentutkimuksia ei tulisi tehdä rutiininomaisesti, lasten röntgentutkimuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tämä johtuu siitä, että lapset ovat herkempiä säteilylle ja säteilyn aiheuttamat haitat voivat olla heille jopa kymmenkertaiset aikuisiin verrattuna. (Svedström 2005, 571; Säteilyturvakeskus 2005, 4.)

Lasten röntgentutkimukset röntgenhoitajien kokemana

Pietilän (2024) tutkimuksessa selvitettiin röntgenhoitajien kokemuksia lasten röntgentutkimuksista. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä röntgenhoitajien kokemuksista lasten röntgentutkimuksiin liittyen ja löytää mahdollisia kehittämiskohteita. Tutkimuksessa saatujen kokemuksien perusteella kehitettiin lasten röntgentutkimusten työohjeita Soiten radiologian yksikössä.

Tutkimuksella saatiin kerättyä tietoa, miten röntgenhoitajat toteuttavat lasten radiografiatyön prosessia tällä hetkellä ja miten röntgentutkimusten työohjeet vaikuttavat tähän. Tutkimuksessa löydettiin kehittämiskohteita sekä hyviä tapoja lasten radiografiatyön prosessin toteuttamiseen.

Röntgenhoitajien huomiot lasten radiografiatyön prosessista

Pietilän (2024) tutkimuksen mukaan röntgenhoitajat huomioivat lasten röntgentutkimusten erityispiirteet verrattuna aikuisten kuvantamiseen. Röntgenhoitajat korostivat lasten röntgentutkimusten oikeutuksen ja optimoinnin merkitystä. Lisäksi he kokivat, että hyvä valmistautuminen tutkimuksiin edisti tutkimusten onnistumista.

Röntgenhoitaja arvioi röntgentutkimuksen oikeutuksen ensisijaisesti lähetteen tietojen perusteella. (Morgan, Pettet & Reed et al 2018, 32). Röntgenhoitajat kuitenkin kokivat lääkäreiden kirjoittamien lähetteiden olevan usein puutteellisia. Röntgenhoitajien kokemusten mukaan heille jäi liian iso rooli tutkimuksen tarpeellisuuden arvioinnissa lähetteiden huonon laadun takia.

Yleisesti röntgenhoitajat kokivat epävarmuutta lasten röntgentutkimuksien suorittamisessa johtuen laajasta potilaskannasta sekä lasten röntgentutkimusten vähäisestä määrästä. Ammattitaidon kehittymiseen katsottiin vaikuttavan positiivisesti lasten röntgentutkimuksiin suuntautunut työharjoittelun opiskelujen aikana sekä työkokemus.

Röntgenhoitajat kokivat lastenröntgentutkimusten työohjeet tarpeellisina jatkossakin

Röntgenhoitajien tavoitteena oli varmistaa, että lapselle ja vanhemmalle jää hyvä kokemus tutkimuksesta. He pyrkivät huomioimaan sekä lapsen että vanhemman toiminnassaan ja välttämään negatiivisten mielikuvien syntymistä röntgentutkimuksista. Lapsen kehuminen ja palkitseminen koettiin tehokkaiksi keinoiksi. Myös Alexanderin tutkimuksessa (2012, 558) positiivinen vahvistaminen (positive reinforcement) nähtiin yhtenä stressiä lievittävänä tekijänä.

Röntgenhoitajien tavoitteena oli saada hyvä kuva, sopivilla kuvausarvoilla ja rajauksilla. Tämä ei kuitenkaan aina onnistunut ja riippuen kuvaustilanteesta tai indikaatiosta, kuvaus voitiin uusia tai kysyä radiologin mielipidettä kuvan diagnostisuuden arvioinnissa.

Röntgenhoitajat kokivat, että lastenröntgentutkimuksien työohjeille on tarvetta johtuen lasten röntgentutkimusten vähäisestä määrästä sekä potilaiden laajasta ikäjakaumasta. Röntgenhoitajien kokemuksen mukaan työohjeiden tulisi olla lyhyet ja selkeät ja ne eivät saisi sisältää mitään ylimääräistä. Tärkeimpänä pidettiin kuvausarvoja ikä- tai painoluokittain sekä kuvausprojektioita. Hyvän kuvan kriteerit katsottiin jossain määrin tarvittaviksi, vaikka ne ovat yleisesti ottaen samat kuin aikuisilla. Erityisesti erikoisprojektioista tulisi löytyä tarkat ohjeet työohjeista.

Kirjoittajat:

Laura Pietilä, röntgenhoitaja, kliininen asiantuntija (YAMK) -opiskelija, Radiografian kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma

Heli Intke, lehtori, YTM, Savonia-ammattikorkeakoulu

Alexander, M. 2012. Managing Patient Stress in Pediatric Radiology. Radiologic technology 83 (6), 549–560.

Morgan, H., Pettet, G. & Reed et al, M. 2018. Indications for chest X-rays in children and how to obtain and interpret them. Nursing Children & Young People 30 (6) 30–37. 10.7748/ncyp.2018.e1141. Viitattu 24.1.2024.

Svedström, E. 2005. Pediatriset kuvantamistutkimukset. Teoksessa Soimakallio, S., Kivisaari, L., Manninen, H., Svedström, E & Tervonen, O (toim.) Radiologia. 1. painos. Helsinki: WSOY.

Säteilyturvakeskus 2005. Lasten röntgentutkimusohjeisto. STUK opastaa. Verkkojulkaisu. https://urn.fi/URN:ISBN:952-478-068-2. Viitattu 5.10.2023.

Artikkeli perustuu Laura Pietilän YAMK-opinnäytetyöhön Röntgenhoitajien kokemukset lasten röntgentutkimuksista Soiten radiologian yksikössä – Teemahaastattelu röntgenhoitajille