Johdanto

Koulutetut työntekijät ovat avainasemassa edistämään terveyttä maailmanlaajuisesti (Frenk ym. 2010). Tämä edellyttää huomion kohdentamista osaamisperusteiseen koulutukseen. Osaamisperusteinen koulutus on kehys, jossa suunnitellaan ja toteutetaan koulutusta keskittyen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten toivottuihin suoritusominaisuuksiin. Vaikka osaaminen on aina ollut perinteisemmän koulutuskehyksen implisiittinen tavoite, osaamisperusteinen koulutus tekee tämän eksplisiittiseksi asettamalla havaittavia ja mitattavia suoritusmittareita eli kompetensseja, jotka opiskelijoiden on saavutettava tullakseen ammattitaitoiseksi asiantuntijaksi. Perinteisesti on määritelty oppimistavoitteita, jotka keskittyvät siihen, mitä oppijan tulisi tietää. Osaamiset keskittyvät siihen, mitä oppijan tulisi osata tehdä, huomioiden sen, että oppimistavoitteet ovat usein välttämättömiä, mutta tyypillisesti itsessään riittämättömiä. (Epstein ja Hundert 2002; Epstein 2007) Fysioterapeutti tutkinnolle on määritetty omat ydinosaamiset (Suomen Fysioterapeutit 2016; World Physiotherapy 2021), jotka mukailevat Maailman terveysjärjestön julkaisemaa kuntoutuksen osaamiskehystä (Rehabilitation Competency Framework, 2020). Tämän lisäksi Arene (2022) on laatinut suosituksen koskien ammattikorkeakoulujen yhteisiä kompetensseja ja niiden soveltamisesta.

Tämä artikkeli on ensimmäinen neljän artikkelin sarjasta, jossa esitellään Savonia-ammattikorkeakoulun fysioterapeutin tutkintokoulutuksen osaamisen osoittamisen kehittämistyötä. Kehittämistyön tuloksen rakentuu osaamisen osoittamisen näyttökoe sisältäen teoria- ja käytännönkokeet. Tässä artikkelissa käsitellään kehittämistyön teoreettisia lähtökohtia

Osaamisen osoittaminen

Opiskelussa osaaminen ja sen edistyminen tulee jollakin tavoin osoittaa eli arvioida. Korkeakoulutuksessa arviointi yhdistää oppimisen ja opetuksen. Termejä arviointi, mittaus ja koe käytetään usein toistensa synonyymeinä ja niitä voidaan käyttää yksittäisen opiskelijan tai opiskelijaryhmän osaamisen arviontiin (Clark, 2008; Nelson ja Dawson, 2014). Arviointi viittaa siis monenlaisiin menetelmiin, joita opettajat käyttävät mitatakseen, arvioidakseen ja dokumentoidakseen opiskelijoiden osaamista, akateemista valmiutta, edistymistä ja tarvittavien tietojen ja taitojen hankkimista. Se voi olla myös tukikeino opiskelijan oppimisen edistämisessä (Suskie, 2004). Arviointitieto ja -taito, erityisesti summatiivisena arviointina hankittu, auttaa opettajia määrittämään opiskelijoidensa valmiuden edetä opinnoissaan, esimerkiksi ovatko opiskelijat saavuttaneet vaadittavan osaamisen ennen valmistumistaan (Miller, 1990).

Fysioterapian käytännön läheinen kliininen luonne haastaa fysioterapian opettajia tunnistamaan sopivat arviointimenetelmät, jotka arvioivat kaikkia fysioterapeuttitutkinnon osaamisalueita (Suomen Fysioterapeutit 2016) ja toisaalta myös opiskelijoiden keskeisiä ominaisuuksia luotettavalla ja objektiivisella tavalla. Fysioterapiaopiskelijan ammatillinen osaaminen kasvaa opintojen edetessä (Kurunsaari ym. 2015), mikä edellyttää osaamisen arviointimenetelmien muuntumista osaamisen kasvun myötä (Miller, 1990) huomioiden myös opiskelijan itsearvioinnin (Sargeant ym. 2010). Arvioinnin tulisi antaa opettajille mahdollisuuden itsenäisesti ja tarkasti mitata jokaisen opiskelijan suoriutumista ja arvioida heidän valmiuttaan edetä esimerkiksi ammatilliseen harjoitteluun. Korkeakoulut käyttävät erilaisia arviointimenetelmiä, joista voidaan valita sopivimmat menetelmät opiskelijoiden opintovaiheen mukaisesti. Alkuvaiheen opiskelijoiden osaamisen arviointiin voidaan käyttää esimerkiksi kirjallisia kokeita tai suullisia tenttejä ja vastaavasti myöhemmän vaiheen opiskelijoiden osaamisen arviointiin tapausesimerkkejä, esseitä ja laajennettuja monivalintakysymyksiä edeten osaamisen näyttöön käytännön kokeilla. Loppuvaiheen opiskelijoiden osaamista ja tietojen soveltamista voidaan parhaimmillaan arvioida suoraan havainnoimalla opiskelijaa todellisessa kliinisessä ympäristössä. Tällöin voidaan arvioida, kuinka tieto, asenne ja taidot integroituvat todelliseen ammatilliseen käytäntöön ennen valmistumista.

Korkeatasoiset valmistuvien fysioterapiaopiskelijoiden osaamisvaatimukset ovat tärkeitä, koska valmistuttuaan he toteuttavat asiakkaiden kuntoutumisprosessia vaikuttamalla kuntoutujien toimintakykyyn, terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Aiempi tutkimus sairaanhoitajien osalta on osoittanut, että korkeimman osaamistason omaavat hoitajat toteuttavat yleensä korkealaatuista hoitoa, mikä johtaa parempiin potilastuloksiin ja pienempiin terveydenhuoltokustannuksiin (Melnyk et al., 2018). Korkeamman kliinisen osaamisen tason on osoitettu olevan yhteydessä parempaan sitoutumiseen työhön, tiimityön ja korkeampaan työtyytyväisyyden tasoon sairaanhoitajilla (Melnyk et al., 2018; Kim et al., 2017). Valmistuvien fysioterapeuttiopiskelijoiden ammatillinen osaaminen heijastuu suoraan heidän työnsä laatuun ja tulokseen.

Integratiivinen pedagogiikan malli opiskelijan osaamisen yhdistäjänä

Integratiivinen pedagogiikka yhdistää asiantuntijuuden keskeisiä elementtejä, kuten teoreettisen tiedon, käytännöllisen osaamisen, itsesäätelytaitojen kehittämisen ja sosiokulttuurisen tiedon (Tynjälä ym. 2020). Fysioterapiassa teoreettinen tieto on fysioterapian käsitteellistä ja faktoihin perustuvaa tietoa, kun taas proseduraalinen tieto liittyy fysioterapeutin käytännön taitoihin. Teoreettisen ja käytännöllisen tiedon yhdistäminen vaatii opiskelijalta itsesäätelytaitoja, kuten omien oppimistapojen ja osaamistarpeiden tiedostamista, vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista sekä ajattelu- ja toimintamallien tuntemista. Sosiokulttuurinen tieto liittyy fysioterapeuttiopiskelijan harjoittelupaikkojen sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin, kuten laitteiden ja työvälineiden käyttöön sekä työpaikalla vallitseviin kirjoittamattomiin sääntöihin. (Tynjälä 2007, Tynjälä 2010, Tynjälä ja Kallio 2009, Tynjälä ym. 2011.)

Integratiivinen pedagogiikka yhdistää eri oppiaineet, yleis- ja ammatilliset taidot, ajattelun eri muodot, yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen sekä formaalin ja informaalin oppimisen. Näiden elementtien hallinta ja reflektointi auttavat opiskelijaa kehittymään oman alansa asiantuntijaksi ja saavuttamaan tutkinto-ohjelman vaadittavan osaamisen (Korpi ym. 2014). Integratiivisen pedagogiikan mallia käytetään teoreettisena viitekehyksenä kehitettäessä näyttökoetta fysioterapeutin tutkintoon.

Fysioterapeuttiopiskelijoiden osaamisen osoittaminen näyttökokeella Savonia-ammattikorkeakoulussa

Savonia-ammattikorkeakoulussa aloitettiin syksyn 2024 aikana kehittää fysioterapian tutkinto-ohjelmaan osaamisen osoittamiseksi näyttökoetta, joka pilotoidaan keväällä 2025. Näyttökokeen kehittämistyön tavoitteena on osoittaa opiskelijan osaaminen fysioterapeuttitutkinnon kompetenssien mukaisesti sekä parantaa fysioterapiakoulutuksen opetuksen laatua ja sisältöä.

Näyttökoe toimii osaamisen arvioimisen työvälineenä niin opiskelijalle kuin opettajille ennen valmistumista. Näyttökoe sijoittuu opintojen vaiheeseen, jossa 180 opintopistettä, noin kolme vuotta, on opiskeltu. Näyttökoe koostuu teoria- ja käytännönkokeesta. Teoriakoe kohdentuu opiskelijan aikaisemmin opinnoissa opiskellun teoreettisen osaamisen arvioinnista, josta opiskelija saa palautteen välittömästi kokeen jälkeen. Käytännönkoe vastaavasti on korkeakoululla, mahdollisimman autenttisessa ympäristössä toteutettu fysioterapian asiakastilanne. Käytännönkokeessa opiskelija pääsee itse reflektoimaan ja arvioimaan miten käytännönkoe sujui ja käytännönkokeen vastaanottaneet fysioterapian lehtorit antavat palautteen suorituksesta. Osaamisen osoittamisen näyttökokeen, teoria- ja käytännönkoe, suoritettuaan opiskelijalla saa käsityksen osaamisensa vahvuuksista ja mahdollisista osaamisen kehittämistarpeista. Ennen valmistumistaan opiskelijalla on vielä aikaa kehittää osaamistaan viimeisen lukukauden aikana.

Opintojen loppuvaiheessa suoritettu oman osaamisen arviointi voi motivoida opiskelijaa tutkimaan urapolkuaan ja ammatillisia kiinnostuksen kohteitaan tulevaa työelämää varten.

Kirjoittajat:

Äijö Marja. TtT, ft, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Saijamari Hiltunen, TtM, ft, AmO, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ruotsalainen Anna-Leena, THM, ft, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Annu Suvinen, TtM, ft, fysioterapian lehtori, tiimivastaava, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Arene. 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisitä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Viitattu: 6.2.2025. Saatavissa: https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

Clark I. 2008. Assessment is for learning: formative assessment and positive learning interactions Fla. J. Educ. Admin.Pol. 2 (1): 1-16.

Epstein RM. 2007. Assessment in medical education. N Engl J Med. 356: 387-396. https://doi.org/10.1056/NEJMra054784

Epstein RM, Hundert EM. 2002. Defining and assessing professional competence. JAMA. 287: 226- https://doi.org/235. 10.1001/jama.287.2.226

Frenk J, Chen L, Bhutta ZA, Cohen J, Crisp N, Evans T, Fineberg H, Garcia P, Ke Y, Kelley P, Kistnasamy B, Meleis A, Naylor D, Pablos-Mendez A, Reddy S, Scrimshaw S, Sepulveda J, Serwadda D, Zurayk H. 2010. Health professionals for a new century: transforming education to strengthen health systems in an interdependent world. Lancet. 376: 1923-1958. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(10)61854-5

Kim SC, Ecoff L, Brown CE, Gallo AM, Stichler JF, Davidson JE. 2017. Benefits of a regional evidence-based practice fellowship program: A test of the ARCC Model. Worldviews on Evidence-Based Nursing, 14(2), 90–98. https://doi.org/10.1111/wvn.12199

Korpi H, Peltokallio L, Piirainen A. 2014. The story models of physiotherapy students ’professional development. Narrative research. European Journal of Physiotherapy. 16: 219–229. https://doi.org/10.3109/21679169.2014.934279

Kurunsaari M, Piirainen A, Tynjälä P. 2015. Physiotherapy students’ conceptions of skill at the beginning of their Bachelor studies. Physiotherapy Theory and Practice. 31(4): 260-269. https://doi.org/10.3109/09593985.2014.996692

Melnyk BM, Gallagher-Ford L, Zellefrow C, Tucker S, Thomas B, Sinnott LT, Tan A. 2018. The first US study on nurses’ evidence-based practice competencies indicates major deficits that threaten healthcare quality, safety, and patient outcomes. Worldviews Evid.-Based Nurs. 15 (1): 16-25.

Miller GE. 1990. The assessment of clinical skills/competence/performance. Acad. Med. 65 (9): S63-S67.

Nelson R, Dawson P. 2014. A contribution to the history of assessment: how a conversation simulator redeems socratic method. Assess. Eval. High. Educ. 39 (2): 195-204.

Rehabilitation Competency Framework, Geneva, 12 September 2019. Geneva: World Health Organization; 2020. Licence: CC BY-NC-SA 3.0 IGO.

Sargeant J, Armson H, Chesluk B, Dornan T, Eva K, Holmboe E, et al., 2010, ‘The processes and dimensions of informed self-assessment: A conceptual model’, Academic Medicine 85(7), 1212–1220. https://doi.org/10.1097/ACM.0b013e3181d85a4e

Suskie L. 2004. Assessing Student Learning: A Common Sense Guide. Bolton, MA.

Suomen Fysioterapeutit. 2016. Fysioterapeutin ydinosaaminen. Viitattu: 5.2.2025. Saatavilla: https://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf

Tynjälä P. 2007. Integratiivisen pedagogiikka osaamisen kehittämisessä. Teoksessa H. Kotila, A. Mutanen, & M.V. Volanen (toim.), Taidon tieto (pp. 11-36). Helsinki: Edita.

Tynjälä P. 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen, & P. Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus (pp. 79-95). Helsinki: WSOPpro.

Tynjälä P, Heikkinen H, Kiviniemi U. 2011. Integratiivinen pedagogiikka opetusharjoittelussa opettajan autonomisuuden tukena. Kasvatus, 42(4), 303–315.

Tynjälä P, Kallio E. (2009) Integrative pedagogy for developing professional expertise in higher education. Paper presented at the EARLI Conference, 25.-29.8.2009, Amsterdam, the Netherland.

Tynjälä P, Virtanen A, Helin J. 2020. Työelämäpedagogisia malleja. Teoksessa A. Virtanen, J. Helin, & P. Tynjälä (toim.) Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Koulutuksen tutkimuslaitos, 15–20. Hakupäivä 7.2.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8414-4

World Physiotherapy. 2021. Physiotherapist education framework. London, UK: World Physiotherapy. Referred 5.2.2025. In available: https://world.physio/sites/default/files/2021-07/Physiotherapist-education-framework-FINAL.pdf