Varhaiskasvatus on lapselle hyvin merkityksellinen arjen toimintaympäristö osallisuuden ja toimijuuden näkökulmasta. Varhaiskasvatus toimii alustana vertaissuhteille, yhteisöllisyydelle ja oppimiselle. Lapsen varhaisvuosien tukemista ja varhaiskasvatuksen järjestelmien kehittämistä voidaan pitää tehokkaimpana sijoittamisena. Varhaisvuosien aikana lapsen kasvu, kehitys ja oppiminen ovat voimakasta, jolloin näiden tukeminen ja mahdollisten pulmien havaitseminen ja tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Varhaiskasvatuksessa tehtävän työn edellytyksinä ovat varhaisen tuen tarpeiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen. Varhaiskasvatuksessa tehdyillä ratkaisuilla on yksilön sekä yhteiskunnan kannalta heti näkyviä sekä pidemmän aikavälin vaikutuksia. Varhaiskasvatus nähdään elinikäisen oppimisen ensimmäisenä askeleena sekä keskeisenä keinona syrjäytymisen ehkäisemisessä. (Alila & Eskelinen 2021, 229–237; Valtioneuvosto 2021, 25–26; Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017, 11.)

Laadukas varhaiskasvatus on hyödyttää lapsen kokonaisvaltaista kehitystä sekä kokonaisvaltaista oppimiselle. Lasten kannustaminen ja tukeminen onnistumisen kokemuksiin auttaa positiivisen minäkuvan kehittymisessä. Varhaiskasvatuksessa lasta tuetaan rakentavaan ryhmän jäsenenä toimimiseen. Yksilöllisellä ja oikea-aikaisella sekä lapsen tarpeiden mukaisella tuella edistetään lapsen kehitystä sekä oppimista. Samalla ennaltaehkäistään ongelmien kasvua ja monimuotoistumista. Lapsen tarvitseman tuen tulisi olla mahdollisimman tehokasta ja yksilöllistä varhaislapsuudesta lähtien. Samalla lasten ja perheiden kokonaisvaltaisen tuen saannissa on tärkeää varmistaa monialaisen yhteistyön onnistuminen. (Opetushallitus 01/2023).

Mari Heikkinen selvitti opinnäytetyössään varhaiskasvattajien kokemuksia kolmitasoisen tuen prosessista varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistona oli teemahaastatteluilla kerätty tieto varhaiskasvattajilta. Varhaiskasvatuslaki uudistui vuonna 1.8.2022. Muutosten tavoitteena oli varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tuen järjestelmän yhtenäistäminen sekä inklusiivisten periaatteiden mukaisten palveluiden kehittäminen. Kolmitasoisen tuen prosessi varhaiskasvatuksessa on vielä tuore uudistus sekä vähän tutkittu aihe. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa varhaiskasvattajien kokemuksia kolmitasoisen tuen prosessista. Tavoitteena oli selvittää varhaiskasvattajien kokemuksia tuen prosessin mahdollisuuksista ja haasteista.

Kolmitasoisen tuen prosessin mahdollisuudet ja haasteet

Varhaiskasvattajat nostivat kyselyssä esille lapsen yksilöllisen tukemisen ja tuen huomioimisen ryhmän toiminnan suunnittelussa. Lapsen yksilöllisen tuen toteuttamisessa ja oppimisympäristöjen suunnittelussa varhaiskasvattajilla oli käytössään hyvin tuen toteuttamiseen tarvittavia tukimuotoja.

Tukitoimien suunnittelussa varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuva ja osaaminen nousivat keskeisiksi. Tarvitaan yhtenäisiä linjauksia varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuvaan tuen asioiden etenemisessä.

Kolmitasoisen tuen prosessiin varhaiskasvattajat kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta, jotta tuen prosessin eri vaiheita ja käytännön toteutusta voidaan vielä syvällisemmin ja tavoitteellisemmin toteuttaa. Vaikka koulutusta tuen prosessiin tarvitaan, varhaiskasvattajat kokivat tuen prosessin uudistumisen tuoneen tuen muotojen ja tarpeiden erottelun helpommin ymmärrettäviksi sekä tukimuotojen tulevan paremmin käytäntöön arjessa.

Opinnäytetyön tulosten mukaan yhteistä keskustelua ja ajatusten vaihtoa tukitoimista ja tuen toimivuudesta varhaiskasvatusyksiköiden ja ryhmien kesken tarvitaan vahvistamaan ammatillisuutta ja tarjoamaan vertaistukea tuen asioissa. Kolmitasoisen tuen prosessin vaiheissa moniammatillista työskentelyä tarvitaan lapsen oikea-aikaisen tuen havaitsemisessa ja tukitoimien kartoittamisessa sekä tuen jatkuvuudessa ja arvioimisessa.

Varhaiskasvattajat kokivat saaneensa ammatillista ohjeistusta tuen asioissa ja menetelmissä lasten tuen asioissa järjestetyissä moniammatillisissa yhteistyöpalavereissa. Tulosten mukaan henkilöstön vaihtuvuudella ja erityisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajan vaihtuvuudella koettiin olevan heikentävä vaikutus tuen loppuun saattamisessa. Henkilöstön vaihtuvuuden koettiin haastavan myös tiimin yhteistyötä tuen asioissa ja toteuttamisessa. Tuloksista nousee esille myös varhaiskasvattajien huoli ammattihenkilöstön riittävyyden takaamisesta sekä lasten riittävästä tuen saannista säästötoimenpiteitä tehtäessä.

Opinnäytetyöhön voi tutustua www.theseus.fi- sivustolla marraskuusta 2024 alkaen.

Kirjoittajat:

Mari Heikkinen, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alila, Kirsi & Eskelinen, Mervi 2021. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset asiantuntijuuden kehittämisen kehyksenä. Teoksessa Fonsèn, Elina, Koivula, Merja, Korhonen, Riitta & Ukkonen-Mikkola, Tuulikki (toim.) 2021. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat. Yhteistyössä eteenpäin. Waasa Graphics Oy: Suomen Varhaiskasvatus ry. 229-237.

Karila, Kirsti, Kosonen, Tuomas & Järvenkallas, Satu. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030. Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:30.

Opetushallitus 2023. Lapsen tuki varhaiskasvatuksessa OSA 2. Pdf-tiedosto. Julkaistu 1/2023. Valokuva 1.10.2024. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Lapsen%20tuki%20varhaiskasvatuksessa%20tukimateriaali%20OSA%202.pdf.

Valtioneuvosto 2021. Kansallinen lapsistrategia. Komiteamietintö. Kansallisen lapsistrategian parlamentaarinen komitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-777-5.