Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan ihmisten tasavertaisten mahdollisuuksien, hyvinvoinnin ja osallistumisen turvaamista nykyisille ja tuleville sukupolville. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu terveys, kohtuullinen varallisuus sekä yhteiskunnan monimuotoisuus ja tasa-arvo. (Karvonen ja Uotinen 2024.) Kulttuurisella kestävyydellä puolestaan tarkoitetaan kulttuurien kehittymisen ja säilymisen sukupolvelta toiselle (Härmä & Nasib 2024).

Sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin digitalisaatiolla on mahdollista edistää näitä molempia, sillä kehityksessä pyritään huomioimaan ihmisten moninaiset tarpeet, arvot ja identiteetit. Palveluiden tulee olla saavutettavia (Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta 306/2019) ja saatavilla olevia kaikille väestöryhmille (mm. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021) riippumatta sosiaalisesta, taloudellisesta tai maantieteellisestä asemasta. Esimerkiksi etävastaanotot voivat parantaa palveluiden saatavuutta syrjäisillä alueilla tai vähentää matkustamisen tarvetta niille, joilla on liikkumisvaikeuksia. Toisaalta digitalisaation avulla voidaan tarjota terveydenhuoltopalveluita, jotka huomioivat eri kieli-, kulttuuri- ja vähemmistöryhmät. Lisäksi esimerkiksi terveystietosovelluksissa voidaan ottaa huomioon eri kulttuurien ruokavalio-ohjeistukset.

Sosiaalisesti kestävät digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut huomioivat myös heikommassa asemassa olevat

Valtaosalla suomalaisista on pääsy verkkoyhteyden äärelle ja julkisten palveluiden digitalisaatio onkin Suomessa Euroopan kärkeä. Yhteiskunnan ollessa pitkälle digitalisoitunut, tarvitaan elinikäistä oppimista ja digitaitojen päivittämistä. (DVV 2023.) Esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien, kuten osan ikääntyneiden, mielenterveyskuntoutujien, maahanmuuttajien, paljon palveluita tarvitsevien, syrjäytyneiden nuorten ja pitkäaikaistyöttömien digiosaamisessa on havaittu olevan puutteita. Haasteita aiheuttaa esimerkiksi virkakielen ymmärtäminen ja toisaalta digipalveluiden monimutkaiset toiminnallisuudet. (Virtanen ym. 2022.) Toisaalta sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla ei välttämättä ole edes halukkuutta käyttää digitaalisia palveluita (Tilles-Tirkkonen ym. 2018).

Digiin siis tarvitaan tukea paljon, kun Digi- ja väestöviraston (2023) arvioin mukaan jopa 36 % suomalaisista kokee tarvitsevansa usein apua digitaalisten laitteiden käytössä ja jopa 89 % suomalaisista tukee läheistään digiasioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole läheisiä auttamassa. (DVV 2023.) On jopa arvioitu, että hyvinvointiyhteiskunnassamme on epäonnistuttu haavoittuvammassa asemassa olevien asiakkaiden tarpeet digitaalisten palveluiden toteutuksessa (Virtanen ym. 2022).

Saavutettavuudella ja digituella mahdollisuus sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäviin digipalveluihin

Julkisten palveluiden digitalisaation tavoitteena on kuitenkin tuottaa sujuvia ja asiakaslähtöisiä palveluita. Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (306/2019) on osaltaan mahdollistamassa digipalveluiden kehityksessä reunaehdot yhdenvertaisen palvelun käyttöön ja huomioimaan saavutettavuuden palveluiden suunnittelussa. Hallintolaissa (2003/44) puolestaan määritellään viranomaisille neuvontavelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että asiakkaille on annettava tarpeen mukaan neuvontaa ja vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin.

Saavutettavuusvaatimusten noudattaminen ei kuitenkaan takaa, että digipalvelu olisi kaikille helppokäyttöinen tai saavutettava. Teknisen saavutettavuuden lisäksi on huomioitava mm. selkeä ja ymmärrettävä kieli. Teknistä saavutettavuutta määritellään WCAG- eli Web Content Accessibility Guidelines-ohjeilla. Näiden ohjeiden tarkoitus on varmistaa, että verkkosisältöä voi käyttää erilaisilla avustavilla teknologioilla, erilaiset käyttäjät pääsevät sisältöön käsiksi ja pystyvät käyttämään toimintoja mahdollisista rajoitteista huolimatta ja sisältö toistuu oikein eri päätelaitteilla. Kyseessä on siis minimitaso siitä, että mahdollisimman moni voi ylipäätään käyttää verkkopalvelua. (Aluehallintovirasto, julkaisuaika tuntematon.) Palveluiden saavutettavuuden tulisikin täyttää WCAG-kriteeristön taso AAA, jolla voidaan parantaa toiminnan parempaa ymmärrettävyyttä (Virtanen ym. 2022).

Digipalveluiden kehittämisessä voitaisiin hyödyntää käyttäjäkokemuksia entistä vahvemmin

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten rooli kehittämisessä on jo tunnistettu käyttäjäkeskeisen kehittämisen näkökulmasta (mm. THL 2024). Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävien sote-digipalveluiden kehittämisessä voitaisiin hyödyntää entistä vahvemmin loppukäyttäjäasiakkaita (Virtanen ym. 2022). Esimerkiksi vammaisneuvostojen jäseniä ja kannanottoja voitaisiin hyödyntää digipalveluiden kehittämisessä (mm. Helsingin kaupungin vammaisneuvosto 2022), kuten myös esimerkiksi näkövammaisten tai maahanmuuttajien käyttäjäkokemuksia aidosti saavutettavista palveluista. Asiakaslähtöisten palveluiden kehittämisellä voidaan maksimoida tarjottujen digitaalisten palveluiden hyödyntäminen. Tällä puolestaan on mahdollista saavuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tavoite asiakkaan palvelutarpeen vähenemiselle. Näin voidaan myönteisesti vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon resursseihin. (THL 2024.)

Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiolla mahdollisuus edistää sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia edistää sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Digitalisaation avulla voidaan parantaa palveluiden saavutettavuutta ja saatavuutta kaikille väestöryhmille, huomioiden erityisesti heikommassa asemassa olevat. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että digipalvelut ovat teknisesti saavutettavia ja että niiden käyttö on helppoa ja ymmärrettävää kaikille. Tämä edellyttää jatkuvaa panostusta elinikäiseen oppimiseen ja digitaitojen kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan tukea niille, jotka kokevat haasteita digitaalisten palveluiden käytössä. Vain näin voimme varmistaa, että digitalisaatio tukee aidosti kaikkien hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa.

Kirjoittaja: Elisa Snicker, TtM, KTM, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla (YAMK)-tutkintovastaava, Savonia Master School

Lähteet:

Aluehallintovirasto. Julkaisuaika tuntematon. Tietoa WCAG-ohjeistuksesta. Saatavilla: https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/digipalvelulain-vaatimukset/tietoa-wcag-kriteereista/ (Luettu 27.11.2024)

DVV 2023. Digitaitoraportti. Digi ensin, mutta ei yksin. Saatavilla: https://dvv.fi/documents/16079645/0/Digitaitoraportti_2023_saavutettava.pdf/4d2f74b1-0baf-a06a-f28e-954bb8df491d/Digitaitoraportti_2023_saavutettava.pdf?t=1702556379736 (Luettu 27.11.2024)

Helsingin kaupungin vammaisneuvosto. 2022. Kannanotto: Vammaisneuvoston kannanotto vammaispalveluiden uusien verkkosivujen selkeyden ja digisaavutettavuuden kehittämiseen. Saatavilla: https://paatokset.hel.fi/sites/default/files/pdf-minutes/Vammaisneuvosto%20kannanotto%20vammaispalveluiden%20verkkosivujen%20kehittämiseen%20250522.pdf (Luettu 5.12.2024)

Härmä T & Nasib N. 2024. Kestävä kehitys. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/kestavan-kehityksen-keskeiset-kasitteet (Luettu 27.11.2024)

Laki digitaalisten palveluiden saatavuudesta 2019/306. Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190306 (Luettu 27.11.2024)

Karvonen S & Uotinen J. 2024. Sosiaalinen kestävyys. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/sosiaalinen-kestavyys (Luettu 27.11.2024)

THL 2024. Yleisopas digitaalisten sote-palvelujen kehittämiseen 1.1. Saatavilla: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULYDSK/ (Luettu 5.12.2024)

Tilles-Tirkkonen T, Lappi J, Karhunen L, Harjumaa M, Absetz P & Pihlajamäki J. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83 (3), 317-323.

Virtanen L, Kaihlanen A-M, Kouvonen A, Safarov N, Laukka E, Valkonen P ja Heponiemi T. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi – 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. THL, päätösten tueksi 1/2022. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-343-811-8 (Luettu 5.12.2024)