European Association for Practitioner Research on Improving Learning (EAPRIL) on dynaaminen ja elinvoimainen yhteisö, joka yhdistää käytännönläheisen tutkimuksen ja yhteistyön edistämisen koulutuksen kehittämisessä. Osallistuminen EAPRILin 18. vuosittaiseen konferenssiin oli virkistävä sukellus aitoon oppimiseen ja yhteisölliseen osallistamiseen. Nämä teemat ovat yhtenevät myös Savonian strategiassa, kun halutaan edistää innostavaa ja työelämälähtöistä oppimista, joka vaikuttaa myönteisesti alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Tässä artikkelissa tarkastellaan marraskuun 2024 EAPRIL konferenssin kokemuksia korkeakoulutuksen pedagogisen kehittämisen näkökulmasta.

Aitoa oppimista ja eriarvoisuuden vähentämistä

Aito oppiminen yhdistää akateemisen teorian ja käytännön sekä sitouttaa opiskelijat tehtäviin, jotka kuuluvat heidän ammatilliseen tulevaisuuteensa. Tällaisessa oppimisessa kannustetaan kriittiseen ajatteluun, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöhön, jotta opiskelijat harjaantuvat tiedon soveltamiseen. Yhteisön osallistaminen taas rikastuttaa oppimiskokemusta yhdistämällä opiskelijat paikallisiin organisaatioihin ja yrityksiin sekä muihin toimijoihin, mikä antaa heille mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan ja kehittää osaamistaan. EAPRIL-konferenssi tarjosi erinomaisen yhteisön käytännön tutkimuksen sekä innovaatioiden edistämiseen ja näkemyksien jakamiseen.

Opiskelijoiden sitoutuminen oppimiseen on keskeistä, sillä ilman sitä opettajien mahdollisuudet edistää oppimista ovat rajalliset. Tämä pätee myös moniin suomalaisiin ammattikorkeakouluopiskelijoihin, jotka toisinaan kokevat, että opiskelu häiritsee heidän muuta elämäänsä, kuten työntekoa, harrastuksia, seurustelua ja matkailua. Näyttääkin siltä, että meidän opettajien on yhä enemmän suuntauduttava siihen, miten voimme tehdä opinnoista sellaisia, jotka ovat opiskelijoista innostavia ja kiinnostavia.

Keynote-puhuja Inge Placklé mainitsi suomalais-ruotsalaisen tutkimusryhmän tuloksia, jotka osoittavat, että koulutus, jossa arvostetaan oppijan kokemuksia ja tuetaan päätöksentekokykyä sekä valintojen mahdollisuutta, on tehokkaampaa herättämään sisäistä motivaatiota kuin hierarkkinen opetustapa. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin PISA tulosten vertailu osoitti, että Suomen koulutus edustaa ammatillista logiikkaa, jossa korostuu työntekijöiden työn itsenäinen hallinta, pitkä koulutus ja osaaminen. Ruotsin taas markkinalogiikkaa, jossa oletetaan, että koulutusmarkkinoilla on koulutuksen myyjiä ja ostajia, jotka tuntevat tuotteiden arvon. Runsaan tiedon ansiosta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, mikä johtaa kilpailukykyisiin hintoihin ja hyväksyttävään laatuun. (Samuelsson & Lindblad 2015).

Tasa-arvon näkökulmasta koulutusta tulee kehittää aitojen oppimisympäristöjen suuntaan, joissa opiskellaan osana työyhteisöjä, opitaan työstä ja kehitetään työelämää. Kehittämistyö, jossa opiskelija, harjoittelun ohjaaja ja opettaja muodostavat tiimin, tarjoaa aitoja oppimiskokemuksia ja lisää opiskelijoiden sitoutumista ja menestymistä koulutuksessa. (Placklé ym. 2019.) Työharjoitteluiden tukena voidaan käyttää esimerkiksi Suomessa kehitettyä ja jo useissa korkeakouluissa käytössä olevaa workseed (a.d.) digitaalista oppimisympäristöä. Ympäristö tukee opiskelijoiden tavoitteiden mukaista harjoittelua integroimalla oppimisympäristöön työelämän ja opettaja ohjaajat. Lisäksi ympäristö tuottaa automaattisesti tietoa siitä, millaisia tehtäviä opiskelijat ovat tehneet, ja auttaa suuntamaan opiskelijoita tutkinnon niihin kompetensseihin, joita he eivät ole vielä harjoitelleet riittävästi.

Opettajien uskomukset ja käytännöt; keskustelua opiskelijoiden itseohjautuvuudesta ja ammattikorkeakoulujen uudistuvasta oppimisen arvioinnista

Sandra Janssen ja Nicole Goossens Fontys University of Applied Sciencesista esittelivät tutkimustaan opettajaopiskelijoiden itseohjautuvuudesta. He korostivat, että itseohjautuvuus ja itsetehokkuus ovat keskeisiä oppimisessa, sillä ne vaikuttavat opiskelijan kykyyn ottaa vastuuta oppimisestaan ja uskoa omiin taitoihinsa. Itseohjautuvuus mahdollistaa opiskelijoille aktiivisen roolin sekä lisää heidän motivaatiotaan oppimiseen. Itsetehokkuus puolestaan vahvistaa opiskelijoiden uskoa siihen, että he pystyvät saavuttamaan tavoitteensa, mikä on tärkeää haasteiden kohtaamisessa.

Kuva 1. Sandra Janssen ja Nicole Goossens esittelemässä tutkimustaan

Workshopissa keskusteltiin siitä, että on tärkeää määrittää itseohjautuvuus selkeästi, jotta opettajat, opiskelijat ja yhteistyötahot ymmärtävät sen samalla tavalla. Yhteinen ymmärrys auttaa luomaan yhtenäisiä käytäntöjä ja tukee oppimisympäristön kehittämistä, jossa jokainen voi menestyä. Selkeät määritelmät myös vähentävät väärinkäsityksiä ja edistävät tehokasta yhteistyötä osapuolten välillä.

Opiskelijoiden itseohjautuvuuden edistäminen on tärkeää, koska sitä edellyttää myös työelämä. Opettajat voivat tukea itseohjautuvuuden kehittymistä kannustamalla opiskelijoita asettamaan omia oppimistavoitteitaan, reflektoimaan oppimisprosessiaan ja valitsemaan itselle sopivia oppimismenetelmiä. Yhteisöllisyyden vahvistaminen esimerkiksi ryhmätöiden, vertaisarvioinnin sekä opettajan antaman myönteisen palautteen avulla auttaa opiskelijoita ymmärtämään vahvuuksiaan ja kehitysalueitaan. Kun opiskelijat kehittävät itseluottamustaan ja kykyään oppia itsenäisesti, samalla he valmistautuvat tulevaisuuden työelämän haasteisiin. (Chukwunemerem 2023; Louws ym. 2017.)

Arvioinnin avulla voidaan tunnistaa opiskelijoiden vahvuudet ja kehitysalueet, mikä auttaa kohdentamaan opetusta ja tukemaan oppimista tehokkaammin. Martijn Vlug, Utrechtin yliopistosta, tarkasteli opettajien näkemyksiä ja käytännön toimintaa arvioinnissa osana arviointikulttuurin muutosta.

Korkeakoulut ja tutkinto-ohjelmat etsivät uusia arviointijärjestelmiä edistääkseen mielekkäämpää oppimista ja arviointia. Yksi mahdollisuus löytyy tutkintoperusteisesta arvioinnista, joka on opetussuunnitelman kattava arviointimuoto (Baartman ym. 2022). Se siirtää painopisteen oppimisen arvioinnista oppimista edistävään arviointiin. Arviointikulttuurin muutoksessa on tärkeä, että se suuntautuu jatkuvaan ja monipuoliseen arviointiin. Tämä tarkoittaa muutosta summatiivisesta arvioinnista, kuten kokeista, kohti formatiivista arviointia, joka sisältää jatkuvaa palautetta, itsearviointia ja vertaisarviointia. Tällainen lähestymistapa edistää opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja aktiivista osallistumista oppimisprosessiin.

Kuva 2. Martijn Vlug innostavassa esityksessään

Tutkintoperustaisessa arviointikulttuurissa on tarpeen yhteisesti keskustella ja sitoutua arviointijärjestelmään ja arvioinnin periaatteisiin, jotka takaavat esimerkiksi kannustavan ja opiskelijoille tasa-arvoisen arvioinnin (Harrison ym. 2017). Opettajien uskomukset ja käyttäytyminen arvioinnin toteuttamisessa vaikuttavat arviointikulttuuriin sekä arvioinnin tehokkuuteen ja oppimisen tukemiseen. Opettajat, jotka uskovat arvioinnin olevan oppimisen edistämisen väline, pyrkivät käyttämään arviointia opiskelijoiden vahvuuksien ja kehitysalueiden tunnistamiseen sekä jatkuvan palautteen antamiseen. Tällaiset opettajat tiedostavat arvioinnin mahdollisuutena tukea opiskelijoiden itseluottamusta ja pystyvät toteuttamaan arviointikäytäntöjä, jotka ovat reiluja, läpinäkyviä ja kannustavia. Tämä tarkoittaa monipuolisten, erilaiset oppimistyylit ja -tarpeet huomioivien arviointimenetelmien käyttöä. Lisäksi opettajat voivat ohjata opiskelijoita itsearviointiin ja vertaisarviointiin, mikä edistää opiskelijoita ottamaan aktiivisen roolin oppimisprosessissaan. Kun arviointi ei ole vain oppimisen mittaamista, vaan oppimisen edistämistä ja tukemista, se auttaa opiskelijoita kehittymään ja saavuttamaan täyden potentiaalinsa. (López-Pastor & Sicilia-Camacho 2015; Morris ym. 2021.)

Savonian PEDASIMU-hankkeen esitys

Oma PEDASIMU tutkimus- ja hankkeemme esittely herätti kiinnostusta. Yleisön joukossa oli opettajia ja simulaatio-osaajia, joita kiinnosti muun muassa etä- ja suusimulaatioiden tehokkuus ja haasteet. Esityksen jälkeen käytiin vilkasta keskustelua myös siitä, miten soft-skills, esimerkiksi vuorovaikutus, aito ja hyväksyvä toisten kohtaaminen sekä kyky empatiaan ovat keskeistä myös korkeakouluopinnoissa. Juuri soft skillsejä vodaan harjaannuttaa aidon tuntuisissa simulaatioissa.

PEDASIMU-hankkeessa (Silén-Lipponen & Aura 2024) tuotettiin tietoa simulaatio-opetuksen nykytilasta ja kehittämiskohteista. Hankkeen tutkimustulokset ja tutkittuun tietoon perustuvat tuotteet edistävät opetuksen suunnittelua ja toteutusta sekä varmistavat Savonian sote-alan simulaatio-opetuksen korkeaa laatua. Savonian sote-alan simulaatiosuunnitelmat ja -opetus todettiin pääosin laadukkaiksi, mutta myös kehittämistarpeita havaittiin. Simulaatio-opetuksen aikataulun suunnittelua on tarpeen parantaa, jotta opetukseen varattu aika käytetään tehokkaasti. Lisäksi tarvitaan aikaisempaa monipuolisempaa simulaatio-opetuksen tarveharkintaa, simulaatioiden vaativuuden arviointia ja systemaattista vaativuuden kasvua opintojen edetessä. Simulaatiotoimijoiden haastatteluissa todettiin, että opettajien on tärkeää suunnitella opetusta yhdessä ja sopia simulaatioissa opetettavat hoitolinjat. Hankkeessa tuotettu kirjallisten simulaatiosuunnitelmien lomake auttaa toteuttamaan simulaatioita ohjaajasta riippumatta samalla tavoin (Silén-Lipponen, Äijö & Aura 2022).

PEDASIMU-hankkeessa tuotettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa useita graduja, joissa kuvataan muun muassa etäsimulaatioiden toteuttamistapoja ja opiskelijoiden kokemuksia simulaatio-oppimisesta. Tärkeä löydös, jota aikaisemmatkin tutkimukset tukevat, on tarve vahvistaa turvallista ilmapiiriä sekä rakentavaa palautetta, jotta voidaan vähentää opiskelijoiden kielteisiä käsityksiä simulaatioista. Opettajien on myös tiedostettava vastuunsa kannustavina ja hyväksyvinä ohjaajina, joiden kanssa virheistä voidaan keskustella oppimisen keinoina.

Opettajien ja simulaatiotilojen kuormituksen vähentäminen sekä simulaatioiden fyysiseen paikkaan sitomattomuuden kehittäminen oli yksi hankkeen mielenkiinnon kohteista. Etäsimulaatiot osoittautuivat joustaviksi menetelmiksi eri kampuksilla ja etänä olevien opiskelijoiden yhteiseen oppimiseen. Esimerkkinä kongressissa käytimme fysioterapiakoulutuksen etäsimulaatiopilottia. Etänä simulaatioon osallistuminen tuki osan opiskelijoiden oppimista, mutta oppimisen esteeksi ja kehittämiskohteeksi todettiin teknologian puutteellinen toiminta. Etäsimulaatioita keitetään edelleen, sillä ne ovat taloudellinen vaihtoehto tarkkaan harkittujen lähi- ja pienryhmäsimulaatioiden rinnalla.

Hankkeen lopputuotteena laadittiin Savoniaan simulaatiopedagogiikan malli simulaatio-opetuksen tueksi. Digitaalinen malli sisältää tiiviitä näyttöön perustuvia ohjeita simulaation valmistelu-, toteutus-, oppimiskeskustelu- ja arviointivaiheista. Malliin on integroitu hankkeen aikana tuotettuja ohjeita ja lomakkeita, jotta ne ovat helposti opettajien saatavilla. (Silén-Lipponen & Aura 2024.)

Yhteenveto  

Osallistuminen EAPRIL-konferenssiin tarjosi arvokkaan mahdollisuuden kehittää pedagogisesti vahvaa savonialaista opettajuutta (Kuva 3). Konferenssi toi yhteen käytännön asiantuntijat ja tutkijat, jotka jakoivat uusimpia tutkimustuloksia ja innovatiivisia käytäntöjä. Tämä yhteisöllinen oppiminen ja verkostoituminen vahvistaa opettajien osaamista tulevaisuuden opetuksen vaatimuksiin. EAPRIL-konferenssi tukee näin opettajien ammatillista kehittymistä ja edistää opetuksen laatua, mikä on ratkaisevan tärkeää opiskelijoiden oppimisen ja menestyksen kannalta.

Kuva 3. Kongressiin osallistujat

Usein koulutusta tarkastellaan keinona hyödyttää työelämää. Olisiko aika laajentaa ajattelua siten, että opiskelu on valmistautumista elämään, jonka osa on itselle sopiva työ, jossa voi käyttää ja kehittää osaamistaan. Kun opitaan hyödyllisiä ajattelun, toiminnan ja muita taitoja, sopeudutaan paremmin myös muuttuviin tehtäviin.

Inge Placklén keynote puheenvuoro päättyi ”Building bridges” -sloganiin, joka korosti elämän eri osa-alueiden, vaiheiden ja prioriteettien välistä joustavaa muutosta ja kehitystä. Läpi elämän on tärkeää kehittää itseään, yhteisöään ja koko yhteiskuntaa, sillä kaikkien osaamista tarvitaan yhteisöllisen ja monialaisen, diversiteettiä kunnioittavan maailman rakentamiseksi. Jatkuva koulutus antaa eväitä tähän!

Vaikuttaa siltä, että tulee pystyä luomaan opinnoista ja tutkinnon saavuttamisesta opiskelijoille mielikuva, joka tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia elää henkisesti rikasta ja monipuolista elämää sekä rakentaa tulevaisuutta, joka tuo mukanaan turvallisuutta, toimeentuloa ja inspiraatiota. Tätä me Savoniassa haluamme tehdä!

Kirjoittajat:

Marja Silén-Lipponen, sh, FT, hoitotyön yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marja Äijö, ft, TtT, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Baartman L, van Schilt-Mol T & van der Vleuten C. 2022. Programmatic assessment design choices in nine programs in higher education. Front. Educ. 7, 931980. https://doi.org/10.3389/feduc.2022.931980

Chukwunemerem O. 2023. Lessons from Self-Directed Learning Activities and Helping University Students Think Critically.2023. Journal of Education and Learning 12(2). https://doi.org/10.5539/jel.v12n2p79

European Association for Practitioner Research on Improving Learning (EAPRIL) 2024. Viitattu: 26.11.2024. Saatavissa: https://eapril.org/

Harrison CJ, Könings KD, Schuwirth LWT, Wass V, van der Vleuten CPM. 2017. Changing the culture of assessment: the dominance of the summative assessment paradigm. BMC Medical Education, 17(73). https://doi.org./10.1186/s12909-017-0912-5

López-Pastor V & Sicilia-Camacho A. 2015. Formative and shared assessment in higher education. Lessons learned and challenges for the future. Assessment & Evaluation in Higher Education 42(1), 77–97. https://doi.org/10.1080/02602938.2015.1083535

Louws M, Meirink J, van Veen K & van Driel J. 2017.Teachers’ self-directed learning and teaching experience: What, how, and why teachers want to learn. Teaching and Teacher Education 66, 171–183. https://doi.org/10.1016/j.tate.2017.04.004.

Morris R, Perry T & Wardle L. 2021. Formative assessment and feedback for learning in higher education: A systematic review. Review of Education 9(3), e3292. https://doi.org/10.1002/rev3.329

Plackle I, Könings KD, Struyven K, Libotton A, van Merrienboer J & Engels N. 2019. Powerful learning environments in secondary vocational education: towards a shared understanding. European Journal of Teacher Education 43(3), 1–19. https://doi.org/10.1080/02619768.2019.1681965

Samuelsson K, Lindblad S. 2015. School management, cultures of teaching and student outcomes: Comparing the cases of Finland and Sweden. Teaching and Teacher Education: An International Journal of Research and Studies, 49(1), 168-177.

Silén-Lipponen M & Aura S. (toim.) 2024. Kohti laadukasta simulaatiopedagogiikkaa Savonia -ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimus- ja kehittämishanke. Savonian julkaisusarja 2/2024. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/861227/Savonia_ammattikorkeakoulun_julkaisusarja_2024_2.pdf

Silén-Lipponen M, Äijö M & Aura S. 2022. Evaluation of Simulation Scenarios in a Bachelor’s Degree Programme in Nursing: A CrossSectional Study. Journal of Nursing Practice 5(1), 480–487.

Workseed. a.d. Digitaalinen oppimisympäristö työelämän todellisiin tarpeisiin. Viitattu: 27.11.2024. Saatavissa: https://www.workseed.fi/web/fi/