Viiden lapsen äidin tie bioanalyytikoksi
Olen aiemmalta koulutukseltani ensihoitoon suuntautunut lähihoitaja ja ylioppilas. Opiskelin ensimmäisten joukossa sekä ammatin että lukion kaksoistutkintona. Minulla oli selkeät suunnitelmat tulla lääkäriksi ja opiskelinkin lukiossa aineita, jotka tukivat tuolloisia urasuunnitelmiani. Elämä meni kuitenkin toisin.
Olin seurustellut jo jonkin aikaa lasteni isän kanssa ja hänen kanssaan tie veikin toiselle paikkakunnalle ja sairaanhoitajakoulun penkille. Koskaan en kuitenkaan sairaanhoitajaksi valmistunut, koska ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen syntyi esikoisemme ja olinkin kotiäitinä vuodet 2005 – 2012 lukuun ottamatta omahoitajan sijaisuutta terveyskeskuksessa.
Kotiäitiysvuosien jälkeen olin tipahtanut työelämän kelkasta tehokkaasti ja haaveilin opintojen jatkamisesta. Parin vuoden ajan olin erilaisissa työkokeiluissa etsiäkseni omaa alaa. Työkokeiluista se oma ala ei kuitenkaan valjennut. Vuonna 2015 tuli avioero lasteni isästä, mikä oli hienoinen hyppy tyhjän päälle. Olin käynyt suurta elämänmuutosta läpi jo parisen vuotta sitä ennen. Opintojen aloittaminen olikin luonteva jatkumo elämänmuutokselle.
Keväällä 2016 yhteishaun aikaan selailin netistä eri koulutusalojen sisältöjä sen pohjalta, mitkä olivat kiinnostuksen kohteitani jo lukioaikana. Bioanalytiikan koulutusohjelmassa yhdistyivät monet mielenkiinnon kohteeni: kemia, anatomia ja fysiologia esimerkkeinä. Tykkään työskennellä tarkasti ja pidän analyyttisestä ajattelusta eivätkä automaatio ja tietokoneetkaan tunnu vierailta. Tältä pohjalta päätinkin hakea koulutusohjelmaan.
Kolmen ämmän taktiikalla – mielenkiinto, mielikuvitus ja motivaatio
Jo kouluun pääseminen itsessään tuntui erittäin hyvältä, vaikka minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka tulisin pärjäämään. Opintojen aloittaminen yksinhuoltajan arjen keskellä arvelutti kovasti. Päätin kaikesta huolimatta hypätä tuntemattomaan luottavaisin mielin. Halu oppia uutta heräsi uudelleen henkiin sitten lukio- ja ammattikouluaikojen, joista olikin vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta.
Alkumetreillä opiskelurutiinien ja perhearjen yhdistäminen vaativat paljon ajattelua ja organisointitaitoja; tuolloin kaksi lapsista oli päiväkoti-ikäisiä ja loput kolme kouluikäisiä. Mielenkiintoiset opinnot antoivat kuitenkin mahtavan motivaation järjestää arki niin, että siihen mahtuvat sekä lapsiperheen pyörittäminen että omat opinnot. Alusta saakka olen organisoinut ajankäyttöni niin, että en ole juurikaan opiskelutehtäviä kotiin kantanut vaan olen käyttänyt päivässä aikaa opintoihin työpäivän verran ja loppuajan olen pyhittänyt itsestäni huolehtimiseen sekä perheen pyörittämiseen. Tämä on toki vaatinut valtavasti mielikuvitusta ja lujaa tahtoa. Olen luottanut alusta saakka siihen, että jos jotain oikein kovasti haluaa, se on myös mahdollista saavuttaa ja nyt tämä ajatus alkaa konkretisoitua myös käytännössä.
Oikeastaan opinnot ovat tasapainottaneet arkeamme, koska ne ovat tuoneet itselleni tarpeeksi henkilökohtaisia haasteita lapsiperhearjen rinnalle. Sisäinen tahtoni saavuttaa juuri tämä mieluinen ammatti ja myös työpaikka alalta on tsempannut minua läpi kolmen työntäyteisen opiskeluvuoden.
Mahtavia mahdollisuuksia ja virkistäviä vinkkejä
Henkilökohtaisen jouston avulla olen voinut edetä opinnoissani joustavasti ja olen itse ollut aktiivinen opintojeni suunnittelussa. Etäyhteyden avulla olen voinut osallistua luennoille myös silloin, kun lapset ovat sairastaneet tai en muusta syystä ole päässyt luennoille Siilinjärveltä. Olenpa hammaslääkärin tuolissakin luentoja kuunnellut. Koululla pidetyt käytännön harjoitustunnit ovat olleet erittäin mielenkiintoisia ja hyödyllisiä työelämän kannalta. Työelämästä tulleet opettajat ovat olleet asiantuntevia.
Kesäopintojen ansiosta olen voinut viettää kesät lasteni kanssa, mutta samalla olen myös saanut vietyä opintoja eteenpäin niin, että olen jo puoli vuotta edellä suunnitellusta opiskeluajasta. Kesäopintojen joustavuus on mahdollistanut myös sen, että olen voinut lomailla ihan itsekseni. Heinäkuussa 2018 tein road tripin retkeilyn merkeissä Norjan Lofooteille opintojen ja perheen vastapainoksi.
Koko ajan olen pitänyt kirkkaana mielessä, että pitää muistaa huolehtia itsestä aina ensimmäisenä. Liikunta ja luonnossa liikkuminen ovat olleet erittäin tärkeässä roolissa viikoittain, että opinnoista on voinut näissä olosuhteissa selvitä. Neulaniemen lenkkipolut ovat tulleet tutuiksi, kun olen kipaissut lukujärjestyksen salliessa lenkille. Toisinaan olen ajanut puolet koulumatkasta pyörällä. Onpa kirjaston säkkituolitkin tulleet erittäin tutuiksi päiväunien merkeissä. Vartin unet ovat tuoneet kummasti virtaa, jos edellisyön unet ovat jäänet katkonaisiksi syystä tai toisesta. Lasten ollessa isällään olen keskittynyt lepoon ja luonnossa liikkumiseen. Toisinaan olen viikonloppuisin virkistäytynyt osallistumalla johonkin urheilutapahtumaan ja voittamalla itseni.
Tärkeimpänä vinkkinä tuleville opiskelijoille sanonkin, että huolehdi itsestäsi. Lepo, ruokailu ja liikunta vievät jo pitkälle. Itselle kannattaa sallia vapaa-aikaa myös ajattelutyöstä.
