”Nuorisotyö on aina kiinnostanut meikäläistä” – Vili opiskelee sosionomiksi
Olen Vili, 23-vuotias (kirjoitushetkellä) kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Ennen opintoja opiskelin Iisalmen lyseossa, jonka jälkeen tarkoituksenani oli mennä Oulun Diakkiin tai Kokkolan Centrialle opiskelemaan diakonian puolella sosionomiksi.
Pällini ei kuitenkaan kelvannut näköjään isommille kouluille, joten päädyin opiskelemaan Iisalmessa sosionomiksi, joka oli viimeinen vaihtoehtoni. Hakeudun seurakunnalle siis pidemmän kaavan mukaan, avoimien diakoniaopintojen kautta valmistumisen jälkeen.
Nuorisotyö on aina kiinnostanut meikäläistä seurakunnan isosena toimimisen aikana, joten ala tuntui luontaiselta vaihtoehdolta. Sosionomeilla on hyvin laajat mahdollisuudet muuallakin, joten työpaikan vaihto ei ole mahdotonta jos jokin tietty työpaikka ei nappaa.
Hankalin aika opiskellessa on ehdottomasti syys- ja kevätlukukauden alku. Ekan viikon aikana naaman eteen lyödyt koko lukukauden tehtävät voivat tuntua ylivoimaiselta, mutta olen aina ollut aika rento opintojen suhteen. Yksi asia kerrallaan ja jatketaan siitä.
Tapanani on ollut myöskin sanoa ”älä ylirasita itseäsi”. Opintoja helpottaa kuitenkin ryhmätyöt, helposti saatavilla olevat materiaalit ja opintojen tekeminen verkossa.
Synnynnäisenä iisalmelaisena muistan ekana koulupäivänä ajattelleeni muista opiskelijoista, että mitä hittoa he tekevät täällä. Ei täällä ole mitään. Oulussa olevilla kavereillani on yleensä varaa valita, minne opiskelijatapahtumiin he haluavat mennä laajan valikoiman avulla, täällä tuntuu pakolta mennä tapahtumiin, koska niitä järjestetään kerran pariin kuukauteen maksimissaan.
Kolmen vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, että vaikka opiskelijatapahtumat auttavat virkistymään opintojen aikana, ei ne ole olennaisia. Ja jos on ihan pakko, niin ainahan sitä voi matkustaa halvemmalla opiskelijahinnoin.
Kiehtovaa ekana päivänä oli myös huomata, kuinka paljon erilaisia ihmisiä oli meidän ryhmässä: ikäjakauma oli hyvin laaja ja opiskelijoita oli ympäri Suomea. Sukupuolijakaumasta ei voi sanoa samaa, noin 40 naista ja ehkä 7 miestä.
Alunperin ajatuksenani oli hakea siirtohakua toisen vuoden aikana Ouluun, missä kaikki kaverini ovat, mutta tutustuessani opiskelijakollegoinihini, en enää jaksanut/halunnut.
Pahimmassa tapauksessa Oulussa opiskellessa kesken opintojen piireihin pääseminen olisi ollut hankalampaa ja olen aika tyytyväinen täällä jo muutenkin. On ne opinnotkin aika rentoja olleet täällä kavereiden kanssa.
Yksi vinkki, jonka antaisin uusille opiskelijoille on, että pitäkää kaikki mahdollisuudet auki. Älkää jumittuko yhteen näkymykseen vaan pohtikaa, muitakin vaihtoehtoja.
Kahden käytännön harjoittelun jälkeen olen harkinnut pari vaihtoehtoa lisää seurakunnan nuorisotyön lisäksi: kuntouttavaa toimintaa tai lastensuojelua. Kannattaa lisäksi tulla mahdollisimman hyvin toimeen kaikkien kanssa täällä, ryhmätöitä on paljon luvassa. Ja muistakaa:
Älä ylirasita itseäsi.
