”Opiskeleminen aikuisena on ollut mahtava päätös” – Maria opiskelee muotoilijaksi

Aloitin korkeakouluopinnot (Muotoilija, AMK) yli kolmekymppisenä vietettyäni lukion jälkeen ”ikuista välivuotta” asiakaspalvelu- ja myyntityössä. En tiennyt mikä minusta tulisi isona, enkä halunnut hakeutua opiskelemaan jotakin vain opiskelemisen vuoksi. Elämä vei Savosta pääkaupunkiseudulle ja takaisin, parikin kertaa ees taas.

Tutkin netissä jälleen kerran opiskelutarjontaa ja silloin se iski: halusin Kuopioon opiskelemaan muotoilua. Olin jo vuosia aiemmin harkinnut mm. teollisen muotoilun opintoja, mutta se ei sittenkään tuntunut ihan omalta. Nyt tajusin, että muotoilu on paljon muutakin, ja Savoniasta löytyi useita suuntautumisvaihtoehtoja. Palvelumuotoilu ja sisustusarkkitehtuuri olivat minua.

Kevään hakuaika oli ehtinyt päättyä, mutta olin harvinaisen päättäväinen, joten soitin koululle. Raili-opo kertoikin ilokseni mahdollisesti tulevasta täydennyshausta ja polkuopintomahdollisuudesta. Polkuopinnot tarkoittaisivat ensimmäistä vuotta ilman tutkinto-opiskelijastatusta ja näin ollen ilman opintososiaalisia etuuksia, kuten opiskelija-alennuksia. Siitä huolimatta päätin, että jompaa kumpaa reittiä aloitan syksyni opiskelijana.

Työnantaja ymmärsi innostukseni ja opintovapaa järjestyi. Aikuiskoulutustuen turvin minusta tuli muotoilun polkuopiskelija. Opiskelin tutkinto-opiskelijaryhmän mukana, kuin yhtenä heistä. Ensimmäisen vuoden opintojen hoitamisen jälkeen minut siirrettiin tutkinto-opiskelijaksi, eli viimein sain opiskelijalounaan hintaan 2,95 €! JEEE! 

Asuin alkuun toisella paikkakunnalla, tein ajoittain töitä opintojen ohella ja muutenkin elämä on tullut väliin. Jaksamiseni on ollut koetuksella. Opintoihin on kuitenkin löytynyt erittäin hyvin joustoa, ja henkilökohtainen opintosuunnitelma on elänyt tilanteen ja tarpeen mukaan. Opintosuuntaukseni kirkastui sisustusarkkitehtuuriin. 

Jeesiä, tsemppiä ja ymmärrystä on ihanan Raili-opon lisäksi löytynyt kuraattorilta ja omien kurssien opettajilta. Ja tietysti korvaamattomilta opiskelijatovereilta! Tämän lukuvuoden teen vielä kursseja kampuksella, vuoden päästä toivon jo olevani työharjoittelun ja opinnäytetyön kimpussa.

Opiskeleminen aikuisena on ollut mahtava päätös, ja ilokseni opiskelukavereistakin löytyi liuta alanvaihtajia, joiden kanssa elämäntilanteet ovat samankaltaisia. En siis jäänyt yksin tai tuntenut hetkeäkään itseäni ulkopuoliseksi, vaikka tässä kohtaa elämääni opiskelijabileet eivät ole mahtuneet prioriteettilistalleni. 

Oloni on kotoisa samanhenkisten ihmisten värikkään joukon keskellä. Nautin alan visuaalisuudesta, vaikka en koskaan ole pitänyt piirtämisestä tai maalaamisesta. Sisustusarkkitehtuurin opinnot hoituvat käytännössä kokonaan tietokoneella, paljon on mahdollista tehdä myös etänä. Elämänkokemus on tuonut ymmärrystä opiskeltavien asioiden taustalle, ja kokonaisuudet hahmottunevat paremmin kuin parikymppisenä. Tälle tielle aion jäädä. Ihanaa!

Usko itseesi. Löydä unelmasi. Uskalla. Täällä kaikille on tilaa. 

Terveisin

Maria