”Olen saanut niin paljon ihania ihmisiä elämääni ja päässyt osallistumaan moniin uskomattomiin seikkailuihin” – Janita opiskelee tietotekniikan insinööriksi

Opiskelen Savoniassa kolmatta vuotta tietotekniikan insinööriksi. Olen aloittanut opintoni vuonna 2021.

Valmistuin merkonomiksi 2017 ja olen tehnyt sen jälkeen töitä erinäisissä kaupanalan myyntitehtävissä. Koronan myötä töissä vallitsi jatkuva ”ikävä tunnelma”… Olin lomautettuna useamman kuukauden ja työpaikalla kohtasin usein epävarmuutta töiden jatkuvuudesta ja säännöllisyydestä. Työskentelimme monesti yksin, kun normaalissa vuorossa työntekijöitä oli neljä. Ei taukoja, ei ruokkista vaan läpsystä vaihto.

Olin miettinyt jo jonkin aikaa suuntaa elämälleni. Ajatus siitä, että tekisin samaa hommaa lopun elämäni tuntui kaukaiselta ja turhauttavalta, tässä työ tilanteessa.

Viimeisenä hakupäivänä törmäsin Savonian mainokseen, muistaakseni paikallisbussissa. Olen kokenut jo pitkään, että kun ei opiskele tai ”opi enää uutta”, tulee ”tyhmäksi”. Kaipasin uutta haastetta ja halusin kääntää uuden sivun elämässäni. Hain ainoastaan, sille alalle, mikä minua oikeasti kiinnosti. Olin päättänyt, että jos pääsen sisään, sen oleman meant to be.

Kun sain tiedot, että olin saanut opiskelu paikan, otin sen ilomielin vastaan heti!

Opiskelu on ollut miellyttävää ja tuntuu myös hyvälle, pelkkä ajatus siitä, että voin saavuttaa mitä vain (ehkä opiskelen vielä dipan tai luen vaikka tohtoriksi? One more year?).

Olen saanut niin paljon ihania ihmisiä elämääni ja päässyt osallistumaan moniin uskomattomiin seikkailuihin ja siksi koen, että monikin asia/kokemus olisi jäänyt toteuttamatta tai kokematta, ilman kaikkea tätä, opiskelijaelämää.

Tietotekniikan opinnot ovat olleet juuri sitä haastetta, itseään. Moni onkin kysynyt, että et sitten mitään helpompaa alaa keksinyt :D. Mutta omaa tahtia ja omilla vahvuuksilla.

Opiskelua keventää myös järjestötoiminta ja luokkalaisten tuki. Yhdessä tekemällä ja toisiamme auttamalla pääsee pitkälle. Oppimisvaikeuksia omaavana, olen hyödyntänyt tukiopetusta ongelmia kohdatessani, eritoten matemaattisissa aineissa, joita opinnoissani on paljon.

Koen, että fuksivuosi oli kaikista stressaavin ja itse opiskelun opettelu ja siihen asennoituminen vei aikaa. Monesti ajattelin, että jos tästä selviän, niin sitten ihan mistä vain ja nyt kolmas vuosi menossa ja usko omaa oppimista kohtaan vain kasvaa ja kehittyy. Myös minä opiskelijana ja ihmisenä koen kehittyväni päivä päivältä ja siksi voin suositella opiskelua kaikille.

Kun olen valmistunut, harkitsen jatko-opintoja, ellen löydä unelmieni työpaikkaa heti valmistuttuani.

-Janita