Maailman meriltä kullan perässä Kuopioon
Työskentelin vuosia maailman merillä kansainvälisessä liikenteessä olevalla risteilyaluksella. Työ oli monipuolista asiakaspalvelutyötä ja tunsin olevani unelmatyössäni. Vuonna 2013 varustamo päätti myydä laivansa pois ja näin loppui auvoinen elämä aurinkoisissa, vaihtelevissa maisemissa ja vastassa oli synkkä työttömyys.
Järkytyksestä ja elämänmuutoksesta selviydyttyäni aloitin työt toisella varustamolla Itämeri-linjalla. Aluksi kaiken ollessa uutta asiat lähtivät taas rullaamaan, kunnes tulivat tyytymättömyys ja turhautuminen liian rutinoituneeseen työrytmiin- sekä ympäristöön.
Suomeen asettuminen toi kuitenkin elämääni rakkauden, joka sai etelän tytön muuttamaan Kuopioon. Päätin myös, että laivaelämä saa jäädä ja aloitin aktiivisen työnhaun Pohjois-Savosta. Uskoin työnsaantimahdollisuuksiini, olihan minulla vuosien kokemus erilaisista asiakaspalvelutehtävistä, vaikka koulutukset olivatkin 1990-luvulta.
Kymmenien ja kymmenien työhakemusten jälkeen, joista yksikään ei johtanut edes haastatteluun, oli peiliin katsomisen paikka. Tunsin itseni riittämättömäksi, mutta faktat oli kuitenkin kohdattava ja mietittävä, kuinka tästä eteenpäin. Pohdiskelin, mitä haluan ”isona” tehdä ja mitkä ovat elämäni arvomaailmat. Saatuani vastaukset näihin, päätin hakea kouluun ohjatakseni uraani eteenpäin eli oli aika päivittää aiemmat opinnot hyödyntäen työelämästä saatua kokemusta. Luonnollinen ratkaisu tähän yhtälöön löytyi Savonian restonomin monimuoto-opinnoista, joissa pystyin yhdistämään niin matkailu- kuin ravintola-alan osaamisen.
Koulutuksen kautta uusille urille
Aloitin opiskelut Savoniassa syksyllä 2016. Koulun penkille istahtaminen oli järisyttävän jännittävää, olihan edellisistä opinnoista vierähtänyt jo melkein parikymmentä vuotta. Opiskelutyyli sekä -tavat olivat vuosien saatossa siirtyneet uudelle aikakaudelle. Eniten hankaluuksia tuottivat aluksi tietotekniset taidot ja raporttien kirjoittamisen määrä kauhistutti.
Tutustumalla kurssikavereihini ja määrätietoisesti eteenpäin puskien huomasin, etten ole ongelmieni kanssa yksin. Kurssikavereilta sain aina tsemppiä ja syntyi ihania ystävyyssuhteita sekä verkostoja tulevaisuuteen. Savonian opettajat olivat kannustavia ja myös ymmärtäväisiä monimuoto-opiskelijoiden työn ja opiskeluaikataulujen yhteensovittamisen suhteen. Opiskelujen aikataulu oli reipas, joten itsekuria tarvittiin, mutta uskokaa täi älkää senkin oppi, vaikka se ei HOPSissa ollutkaan. Tarkalla viikkolukujärjestyksellä sain pidettyä oman aikatauluni kasassa ja pysyin tahdissa mukana.
Monimuoto-opiskelijoilla on yleensä monenmoista työelämätaustaa, mutta ehdottomasti suosittelen rohkeasti käyttämään hyväksi harjoittelut ja niiden myötä tutustumaan uusiin tehtäviin sekä yrityksiin. Itse hyödynsin perusharjoittelun olemalla ”kävelevä” CV ja sainkin työpaikan kyseisestä hotellista. Nyt suoritan syventävää harjoittelua työni ohessa ja teen työpaikalleni myös opinnäytetyötä. 2,5 vuotta on mennyt hurjan nopeasti, tuntuu kuin olisin aloittanut opinnot vasta viime talvena.
Mikähän minusta tulee isona?
Pohjois-Savon alue on kehittyvä matkailualue ja tulevaisuuden haaveenani on luoda uraa matkailu- ja hotellibisneksessä, erityisesti kiinnostavat kokous- ja myyntipalvelun työt. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, en vieläkään tiedä mikä minusta tulee ”isona”.
Elämässäni olen oppinut antautumaan asioiden vietäväksi ja lähtenyt rohkeasti uuteen mukaan niin työssä kuin vapaa-ajalla. Saa siis nähdä, onko edessäni jatko-opinnot ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon parissa vai kenties uusi työpaikka jopa uudella paikkakunnalla? Voin vain todeta, että elämän kompastukset johtavat aina uuteen ja parempaan. Kannustan kaikkia opiskelemaan, koska onhan koko elämä yhtäjaksoinen oppimisprosessi.
