Opiskelen Savoniassa Kuopion kampuksella rakennusinsinööriksi. Nyt on menossa jo kolmas vuosi. Neljä vuotta sitten irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta, koska halusin rakentaa perheellemme talon. Kyllähän jokaisen naisen nyt pitää osata talo rakentaa. Ei minulla varsinaisesti ollut rakennushommista kokemusta, mutta tekemällä oppii. Maalaisjuntti kun olen, niin koneiden ja työkalujen käyttö sekä käsillä tekeminen kyllä sinällään olivat tuttua puuhaa. Samalla tuntui, ettei sen hetkinen ala ja työelämä enää vastanneet toiveita. Opiskelin heti lukion jälkeen tradenomiksi. Silloin en tiennyt, mitä haluaisin tehdä, mutta ajattelin, että se on ihan ookoo yleistutkinto ja osaapahan edes oman veroilmoituksensa täyttää.
Vajaan vuoden päästä muutimme nyt alakouluikäisten lasten ja miehen kanssa 175 neliöiseen hirsitaloon maaseudulle. Ja ensimmäistä kertaa minulla oli olo, että tiedän mitä ihan oikeasti haluan tehdä. Haluan jäädä rakennusalalle, maailman mielenkiintoisin työ! Hain kouluun ja jäin alalle töihin. Töiden vuoksi pääsykokeisiin lukeminen jäi vähälle, mutta pääsinkin suoraan koulun penkille vanhalla yo-todistuksella.
Siitä alkoi aikamoinen ruuhkavuosiarki:
- täysipäiväistä opiskelua,
- ison asuntolainan vuoksi yli sata tuntia kuussa palkkatöitä,
- jo useamman vuoden pyörinyt oma yritys,
- kaksi kilpahevosta,
- kaksi lasta ja niiden harrastuskuskailut iltaisin,
- niin ja jotain pitäisi syödäkin.
Kaikesta kiireestä huolimatta en ole katunut päivääkään! Kun on motivaatio ja halu kohdillaan, niin kummasti sitä osaa priorisoida ja multitaskata.
Savonia on tarjonnut hienot puitteet opiskelulle, todella hyviä opettajia ja nykyaikaiset etämahdollisuudet. Uusi Microkadun kampus on viihtyisä ja tilava. Ei ole opiskelu ainakaan olosuhteista kiinni.
Minä kyllä kannustan opiskelemaan vielä myöhemminkin kuin juuri lukion jälkeen, koska tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka. Siitä kannattaa nauttia ja elää hetkessä!
