Olen kolmannen vuoden bioanalyytikko-opiskelija. Tultuani yläasteen lopulla siihen tulokseen, että medianomina olisi turhan vaikea pysyä leivässä, kohdistui katseeni tieteen ihmeelliseen maailmaan. Kemia kuului silloisiin vahvuuksiin ja minulle selkeni, että tahdon työskennellä isona laboratoriossa. Minusta pitikin tulla laboratorioanalyytikko, kunnes löysin lukiossa biologian kaikessa loistossaan. Olin todella kiinnostunut mikrobiologiasta ja huomasinkin vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteideni sopivan paremmin bioanalyytikon ammattiin. Tässä sitä sitten ollaan.
Opiskelujeni aikana usko on meinannut loppua lukuisia kertoja teorian kanssa painiskellessa ja luovuttaminenkin on käynyt mielessä. Tästä huolimatta jokainen käytännön laboratoriotunti ja harjoittelujakso ovat antaneet minulle energistä potkua jatkaa eteenpäin. Silloin aina muistan miksi olen täällä, sillä laboratoriotyö on ”just se mun juttu”!
Tällä alalla parasta on ehdottomasti sen monipuolisuus. Jos esimerkiksi hakee ihmisläheisestä työtä, voi hakeutua mm. fysiologian laboratorioon tai näytteenottoon. Mikäli potilastyö kauhistuttaa ja haluaa mieluummin keskittyä valmiiden näytteiden käsittelyyn, löytyy mm. histologian ja sytologian laboratorio. Lisäksi on kultaisen keskitien paikkoja, joissa voi tehdä sekä näytteenottoa että analytiikkaa. Monessa laboratoriossa työpisteet vaihtuvat viikottain, joten mihinkään tieteenalaan ei tarvitse juurtua pysyvästi, mikä on huippua silloin, kun useampi asia kiinnostaa.
Kannustussanoina niille, joita ”ala kiinnostaa, mutta kun verinäytteet”: Olin itse neulakammoinen, kun lähdin opiskelemaan tätä alaa. Asia mietitytti minua, mutta totesin etten halua sivuuttaa unelma-ammattiani yhden työtehtävän tähden. Nyt olen tähän päätökseen ja alavalintaan erittäin tyytyväinen.
