Opiskelija rakentaa legoilla.

Savonian muotoilun ystäväkirja: Älä laiskistu!

Nimesi?

Timo Sunila

Mitä ja milloin opiskelit Savonialla (tai sitä edeltävässä muotoilun koulutuksessa)?

Opiskelin esinesuunnittelua 1989 – 1984. Pääsin siirtymään Haminasta koulun toiselle luokalle, joten opiskelin KOTO:ssa siis vuoden koulun puolella ja sen jälkeen opiston. Yhteensä siis 4 vuotta.

Mitä teet nyt työksesi?

Vuodesta 2018 olen ollut eläkkeellä MUTTA perustin oman suunnitteluyrityksen samalla.

Yrityksen Suunnittelupalvelu Timo Sunila aikana olen suunnitellut pääasiassa ekologisia pakkauksia, mutta myös mallintanut teknologisia projekteja kuten esim. opetusrobotin mallin sekä teknisiä sisustusprojekteja.

Mitkä kolme sanaa kuvaavat parhaiten opiskelukokemustasi?

Hyvä porukka, loistava opetus, kovat tavoitteet.

Onko mielessäsi jokin erityinen muisto, kokemus tai tarina opiskeluajaltasi, jonka haluaisit meille jakaa?

Vähän nolokin muisto liittyy sen aikaisen lopputyön esittelyyn. Aikaahan meille oli varattu vain 20 min mutta olin niin ”syvällä” työssäni, että taisin käyttää siihen lähes 2 tuntia??? Kukaan ei kuitenkaan keskeyttänyt esitystäni? Anteeksi hölmöilyni näin jälkikäteen.

Mikä oli suurin haasteesi opintojen aikana ja miten selätit sen?

Opiston pääsyvaatimuksena oli keskikoulun suorittaminen. No, itse olin keskeyttänyt keskikoulun neljännen luokan jälkeen, joten kysyin asiaa rehtorilta ja hän myönsi minulle vuoden sen viidennen luokan suorittamiseen.

No, ei se ihan vuodessa onnistunut, sain vielä jouluun asti lisäaikaa ja lopulta sain sen läpi. Mutta potkut olivat tosi lähellä. Eipä siinä auttanut kuin pakottaa itsensä opiskelemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Mikä on myöhemmän työelämäsi kannalta tärkein taito, jonka olet oppinut muotoilun opinnoissa?

Vaikka varmasti sen lopullisen työosaamisen sisällön ja ne puitteet oppii sitten vasta työelämässä ja nekin varmasti vaihtelevat likimain kaikissa paikoissa, kyllä on kiitettävä opiskelun sisältöä ja meille sitä opettaneita opettajia. Suunnittelun prosessit tulivat sen verran selväksi opiskelujen aikana, että niillä tiedoilla pystyi hyvin helpostikin sopeutumaan ison yrityksen suunnitteluporukkaan. Toki se toi myös paljon uutta opiskeltavaa kuten muoviteknologian ja niiden eri muovien ominaisuuksien opiskelun, mutta suunnittelun pohjat KOTOsta olivat hyvät.  Sama mitä sitä suunnittelee, itse työn prosessit ovat suurin piirtein samat.

Hyviä vinkkejä nykyisille tai tuleville opiskelijoille?

Maailma on muuttunut niistä ajoista valtavasti ja nämä muutokset lisänneet työkaluja ja jopa osittain muuttaneet muotoilijan työnkuvaa ja lisänneet sen kansainvälisyyttä, joten kaiken haltuun ottaminen ja hallitseminen on nyt varmasti haastavampaa. Vaikka työ sinänsä on pohjaltaan samaa, mutta mallinnusohjelmat, 3D-tulostimet ja niiden antamat mahdollisuudet on oltava perusteellisesti hallussa.

Tuohon liittyen on hyvä testata aina suunnitelmasi oikea koko. Näyttökuva voi valehdella ja joudut maksamaan ylisuurista tai liian pienistä 3D-malleista.

Kieliopinnot on oltava kunnossa. Ainakin ruotsi ja englanti on oltava sillä tasolla, että voit tehdä töitä pelkästään noilla kielillä. Saksa olisi iso plussa koska se on suuressa osassa maailmaan teknologian kieli. Mutta lisääkin voi olla.

Tietokone on hallittava suvereenisti kaikkine ohjelmineen. Joka paikassa ei ole jatkuvaa IT-tukea. Jos toimii yrittäjänä tai suunnittelee sellaista uraa, on otettava haltuun myös kaikki digitaalisen markkinoinnin keinot ja välineet sekä ohjelmistot. Kuvankäsittely ja siihen liittyvät hyödylliset jakamis- ja hyödyntämiskeinot olisi hyvä hallita videoita myöten.

Ja vielä, ÄLÄ LAISKISTU, koko loppuelämä on oltava koko ajan hereillä, koska koko tämä kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Seuraa huolella kaikkea ja etenkin sitä, mitä apua mm. tekoälystä on sinulle.

Intoa opiskeluun!