Tänä keväänä muotisuunnittelijat ottivat jälleen mittaa toisistaan suositussa Muodin huipulle -ohjelmassa. Ohjelma tarjosi tv-katsojille jännitettävää myös savonialaisessa mielessä, sillä yksi osallistujista oli Savonian alumni Reetta Hellgren. Hän selviytyi kisassa hienosti neljän parhaan joukkoon.

Kysyimme nykyisin Oulussa asuvalta Reetalta kuulumisia kisan jälkeen, sekä pyysimme häntä muistelemaan opiskeluvuosiaan.

Milloin opiskelit Savonialla ja kuinka päädyit tänne opiskelemaan?

Opiskelin Savonialla vuosina 2009-2013. Lukion jälkeen halusin lähteä opiskelemaan montaa alaa: näyttelijäksi, lavastajaksi, vaatesuunnittelijaksi ja jopa sarjakuvapiirtäjäksi. Minulle sanottiin, että luovalle alalle pääsy on hankalaa, eikä siihen oikein kannustettu. Hain silti ja pääsin sisään. Muutin syksyllä 2009 Kuopioon opiskelemaan vaatetusmuotoilua heti lukion jälkeen.

Mitä opiskelusta on jäänyt mieleen?

Ihanat ystävät, joihin pidän edelleen yhteyttä! Arvostan myös sitä koulutuksen tasoa, mikä Savonialla oli. Vaatetusmuotoilun osasto oli tuolloin vielä Turo Tailorin vanhoissa tiloissa ja pidin siitä, että talossa oli historian havinaa. Kaiken kaikkiaan opiskeluista jäi hyvä fiilis.

Olet toiselta ammatiltasi myös rakennusarkkitehti?

Vaatetusmuotoiluopintojen jälkeen en kokenut olevani vielä valmis yrittäjäksi, eikä minulla ollut vielä selkeää suuntaa tai tyyliä. Kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan nousi. Halusin nähdä luovasta alasta laajemman puolen ihan eri alalta. Opiskelin myöhemmin rakennusarkkitehdiksi ja olen työskennellyt arkkitehtuurin parissa muutaman viime vuoden.

Mikä sai sinut innostumaan Muodin huipulle -ohjelmaan osallistumisesta? Millainen kokemus se oli?

Seurasin Muodin huipulle -sarjaa jo silloin kun opiskelin Savonialla. Hain ohjelmaan kuitenkin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, viime kaudelle, ja pääsin silloin koekuvauksiin asti. Ajattelin, että en hae uudestaan, mutta sitten tuotantoyhtiö muistutti sähköpostilla uudesta kaudesta. En voinut olla hakematta! Ajattelin, että ohjelma olisi hyvä ponnahduslauta omalle vaatemerkille.

Kokemus oli todella hyvä, inspiroiva ja opettavainen. Lähtisin milloin vaan uudestaan! Paineen alla tekeminen sopii minulle, sillä koen että silloin syntyy timantteja ja olen omassa elementissäni. Oli ihana huomata, miten meistä kilpailijoista kasvoi oma pieni perhe kuvausten aikana ja oli aina sääli, kun joku joutui lähtemään kotiin. Pidämme kuitenkin yhteyttä ja olen todella kiitollinen ihmisistä, joita tapasin kuvausten aikana. Tärkeintä itselle oli, että löysin oman tyylini suunnittelijana ja itsevarmuutta kokeilla siipiäni alalla.

Miten luonnehtisit töitäsi suunnittelijana?

Perustin House of Hell -merkin vuoden 2024 alussa, oikeastaan melkein heti kuvausten jälkeen. Olen aina halunnut perustaa oman vaatemerkin ja tehdä vaatteita sillä mentaliteetilla, että jokaisella on oikeus ilmaista itseään pukeutumisen kautta. House of Hellin motto on ”express yourself!” Se on enemmän kuin muotia, enemmänkin ideologia ja elämäntapa. Kokoelmat ja vaatteet on tehty ”for gays and queens and everyone in between”.

Inspiroidun drag -kulttuurista, arkkitehtuurista, lgbtqa+ -yhteisöstä sekä maskuliinisen ja feminiinisen yhdistämisestä, vastakohdista, muodoista ja materiaaleista. Haluan tuoda elämään hiukan enemmän kimallusta!  

Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on suunnittelijana?

Haluaisin tehdä tulevaisuudessa niin paljon tilaustöitä ja omaa mallistoa, että olisi mahdollista muuttaa isompaan ja valoisampaan työhuoneeseen. Haaveena on myös se, että jonain päivänä voisin työllistää itseni lisäksi myös muita. Haluaisin osallistua isommille muotiviikoille ja päästä näyttämään omaa osaamista laajemmin Euroopassa. Toiveeni olisi myös, että löytäisin vaatteilleni sitoutuneen asiakaskunnan ja olisihan se ihana tehdä joskus jollekin isommalle nimelle vaatteita. Vaikka Lady Gagalle!

Koko vaatealalle haaveena olisi, että ihmiset arvostaisivat vaatteita ja niiden tekijöitä enemmän. Pikamuoti on pilannut ihmisten käsityksen siitä, mitä vaate ja sen tekeminen maksaa. Jokaisen pitäisi tehdä itselleen kerran elämässä edes t-paita, jotta huomaisi mitä se vaatii. Aina on kestävämpää ostaa vaatteet pienyrittäjältä kuin isommalta brändiltä. Tuetaan siis kotimaista suunnittelua ja tekemistä!