Jotta koko ruoantuotannon ketju toimii, tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja, lisää yhteistyötä, lisäarvon tuotantoa sekä reilumpaa tulonjakoa ruokaketjun sisällä. Muun muassa tällaisia pohdintoja nousi esiin Agri-Food Future 2024 -seminaarissa 16.1.2024. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Agri-Food Network -hanke ja Savonia-ammattikorkeakoulu ja siihen osallistui noin 120 alan toimijaa.

Tapahtuman teemana oli Yhteistyöllä kohti kestävämpää tulevaisuutta. Ruokajärjestelmän murrosta ja tulevaisuutta kokoontuikin pohtimaan toimijoita koko ruokaketjusta alkutuottajista aina jatkojalostajiin, kauppoihin, tukkuihin ja ravintoloihin saakka. Seminaarissa pohdittiin muun muassa, millaista ruokaa Pohjois-Savossa tulevaisuudessa tuotetaan, mitkä ovat ruokamurroksen vaikutukset alueellisen ruokaketjun kehittämiseen sekä millaista osaamista, työvoimaa ja asiantuntemusta tulevaisuudessa tarvitaan.

Pohjoisten alueiden merkitys ruoantuotannossa kasvaa

Alkutuotannon merkitys pohjoisilla alueilla tulee kasvamaan tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos haastaa kasvintuotannon Etelä-Euroopassa ja ruoan globaali tarve kasvaa nopeasti. Pohjois-Savossa on yli 150 tuhatta hehtaaria käytössä olevaa maatalousmaata, kattaen miltei 7 prosenttia koko Suomen maatalousmaasta. Maidontuotanto on alueella vahvaa, ja valtaosa pelloista on tällä hetkellä nurmen ja rehuviljan tuotannossa. Tuotannon rakenne on kuitenkin muutoksessa, sillä suomalaiset kuluttavat eläinperäisiä elintarvikkeita aiempaa vähemmän.

Luonnonvarakeskuksen (LuKe) tutkimuspäällikkö Hanna-Maija Karikallio esitteli puheenvuorossaan LuKen Ruokavisio 2040 -julkaisua. Sen mukaan ruokamurrosta edistävät tulevina vuosikymmeninä ekologisen kriisin lisäksi muuttuvat tuotantomenetelmät, kuluttajien muuttuneet mieltymykset ja valinnat, politiikka ja markkinat, kannattavuuskriisi sekä globaalisti lisääntyvä ruoan tarve. Ruokavision mukaan kotimainen ruoantuotanto tulee olemaan vuonna 2040 viisaasti integroitunutta, vahvasti kannustavaa ja vastuullisesti modernia.

Karikallio muistuttaa, että maantieteelliset faktat asettavat myös tulevaisuudessa reunaehdot sille, mitä Suomessa voi ja kannattaa viljellä.

-Olosuhteet sopivat edelleen hyvin nurmenviljelyyn, mutta eläinten rehuntuotannon lisäksi sille voidaan etsiä myös uusia käyttömahdollisuuksia. Nurmet parantavat maan rakennetta, ylläpitävät ja parhaimmillaan lisäävät maan hiilivarastoja ja sitovat ravinteita tehokkaasti.

Viljelyyn voidaan ottaa myös uusia lajikkeita, kun kasvinjalostusteknologiat nopeuttavat tänne sopivan materiaalin saamista viljelyyn.

Kannattavuuskriisi uhkaa ruokaomavaraisuutta

Esille nostettiin myös haasteita. Yksi keskeisimpiä on maatalouden kannattavuuskriisi. Keskeistä olisi parantaa toimijoiden välistä yhteistyötä, lisätä arvoketjuja ja luoda lisäarvoa ruokasektorille. Koko ruokaketjuun pitäisi saada lisää tuloja, jotta jaettavaa riittää kaikille. Kasvu nähdään mahdolliseksi erityisesti lisääntyvän ruokaviennin kautta, mutta tämä edellyttää korkeasti jalostettujen kulutustuotteiden lisäämistä. Pohjois-Savolla on tässä paljon mahdollisuuksia, sillä runsaan alkutuotannon lisäksi täällä on monia maakuntia enemmän ja monipuolisemmin elintarviketeollisuutta. Entistä tiiviimpi yhteistyö eri toimijoiden välillä onkin keskeistä ruokaviennin lisäämiseksi.

Eduskunnasta terveiset tapahtumaan toi kansanedustaja Markku Siponen. Hän kertoi, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia niin ruokatuotannon viennin ja kannattavuuden edistämisestä kuin ruokaketjun keskinäisen tulonjaon tasapainottamisesta, mutta ainakaan vielä niitä ei ole alettu laittaa käytäntöön. Siponen muistutti ruokaturvan olevan keskeinen osa kokonaisturvallisuutta ja -varautumista.

-Vielä toistaiseksi olemme monelta osin ruokaomavaraisia, mutta alkutuotannon kannattavuuskriisi uhkaa sitä, hän muistutti.

Siponen kiitti alueen oppilaitoksia siitä, että Pohjois-Savossa on saatavissa laadukasta ja monipuolista alan koulutusta, sillä osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman riittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Koulutusorganisaatiot voisivat hänen mukaansa ottaa asiassa jatkossa vahvempaakin roolia myös ruokahuollon turvaamisen näkökulmasta.

Fossiilitaloudesta kohti paikallista kiertotaloutta

Savonian lehtori, World Farmers Organisation WFO:n hallituksen jäsen Kati Partanen näkee maatalouspolitiikan ennen kaikkea muutoksen mahdollistajana, mutta varsinaisten ratkaisujen täytyy löytyä ruokaketjussa.

-Keskeistä on muuttaa markkinamekanismeja ja irrottautua fossiilitaloudesta, jotta päästään hyödyntämään paikallista kiertotaloutta. Tällöin kestäviä ruokavalioita voi olla monenlaisia, sillä ne nojaavat vahvasti paikalliseen tuotantoon.

Tulevaisuuden ruoka onkin peräisin monipuolisista lähteistä. Teknologiakehitys voi mahdollistaa tehokkaan ympärivuotisen alkutuotannon myös suljetuissa kierroissa, mikä lisää mahdollisuuksia varautua erilaisiin kriiseihin. Myös jatkojalostuksessa on otettu käyttöön uusia teknologioita, jotka mahdollistavat uusien raaka-aineiden tai sivuvirtojen käytön elintarvikkeissa

Agri-Food Future -foorumi jatkui yhteisen seminaarin jälkeen eri toimintapisteissä, jossa ääneen pääsivät toimijat ruokaketjun eri vaiheista. Aiheina olivat esimerkiksi lähiruoan käyttö ravintoloissa ja ruokapalveluissa sekä ruokaviestintä. Lisäksi paikalla oli lukuisia näytteilleasettajia kertomassa toiminnastaan kiinnostuneille osallistujille.