Onnistunut separoidun kuivajakeen kuivikekäyttö lähtee toimivasta lietejärjestelmästä ja tasalaatuisesta lietteestä. Tiloilla lietteen separointiin on erilaisia käytäntöjä.

Huomioi tulevat laajennukset

”Lietelannan separointiin siirtyminen lähtee uuden tuotantorakennuksen suunnittelusta tai olemassa olevan tuotantorakennuksen mahdollisuuksista. Uusi navetta voidaan suunnitella separointia silmällä pitäen, mutta vanhat navetat vaativat joskus muutoksia rakenteisiin”, Rakennussuunnittelu E. Löf:in Erkki Löf kertoo.

Löfin mukaan separointi vaatii lietelantajärjestelmän onnistuakseen. Slalom, raappa- tai valutusjärjestelmät ovat kaikki soveltuvia. Lisäksi tulee miettiä, otetaanko separoitava liete lietealtaasta, kokoojakuilusta vai rakennetaanko separointia varten uusi pumppukaivo.

Olemassa olevissa navetoissa tulee huomioida myös tilakeskuksen rakenne. Separaattorille on suunniteltava logistisesti järkevä sijainti ja katetut tilat kuivajakeen varastointiin.

”Separaattorin sijoittelussa on tärkeää ottaa huomioon myös mahdolliset tulevat laajennukset”, Löf muistuttaa.

Separaattorin voi sijoittaa myös omaan erilliseen rakennukseen sen sijaan, että se sijoitetaan navetan yhteyteen. Paikan valinnassa on huomioitava, että separaattori tarvitsee lämpimän tilan.

Yhteistyöllä parhaaseen lopputulokseen

Separoinnista ja yleisesti navettarakentamisesta löytyvä tieto on melko hajallaan. Tietoa saa neuvontajärjestöiltä ja laitetoimittajilta, mutta sitä kannattaa arvioida kriittisesti. Suunnittelijoilla ja konsulteilla on kokemusperäistä tietoa, jota kannattaa kuunnella ja etsiä yhdessä omalle tilalle sopivaa ratkaisua.

”Aktiiviset viljelijät ovat itse perehtyneet separoinnin käytänteisiin joskus hyvinkin tarkasti, jolloin suunnittelua on helpompi jatkaa ja päästään hiomaan yksityiskohtia. Mikäli viljelijä ei ole etukäteen perehtynyt asiaan, suunnittelijan ja laitetoimittajan roolit nousevat separoinnin aloittamisessa tärkeämpään asemaan. Yhteistyöllä päästään parhaaseen lopputulokseen”, Löf kertoo.

Separoinnissa on paljon epäonnistumisen mahdollisuuksia. Löf puhuu kokemuksesta.

”Kuilusto, rakenteet ja kaivon sijoittelu tulee suunnitella hyvin tarkasti, jotta kokonaisuudesta tulee toimiva. Huonosti toimiva lantajärjestelmä johtaa huonoon separointitulokseen.”

Ulvilan Pumppupalvelu Oy:n Georges Fernandes muistuttaa, että slalom-pumpun valinnassa huomiota tulee kiinnittää pumpun riittävään tehoon, jotta liete liikkuu kuilustoissa hyvin.

”Kuiluston pituus, käytössä oleva kuivike ja lietteen paino sekä juoksevuus vaikuttavat valintaan.”

Valinnassa voidaan käyttää apuna laskuria, johon syötetään kuilun pituus ja leveys, lietteen pinnan korkeus, kuiva-aineprosentti ja kuilustossa olevien kulmien määrä.

”Pumppu kannattaa mitoittaa hieman yläkanttiin, jotta ongelmilta vältyttäisiin”, Fernandes toteaa.

Lietettä kannattaa myös sekoittaa päivittäin, jotta se ei pääsisi kuorettumaan. Kuori tarjoaa hapettomat olosuhteet anaerobisten bakteerien kasvulle.

Yhteistyö laitetoimittajien kanssa sujuu vaihtelevasti. Parhaimmillaan yhteistyö on saumatonta, mutta toimijoita on paljon, mikä aiheuttaa välillä yhteentörmäyksiä. Investoinnin päämääränä on kuitenkin toimiva tuotantolaitos, johon kaikkien tahojen tulisi pyrkiä.

”Epäonnistumisiin ei ole varaa”, Löf toteaa.

Turpeelle tulisi löytää korvaava kuivike ja separoitu kuivajae on siihen hyvä vaihtoehto.

”Separointi maksaa investoinnin takaisin 2–3 vuodessa pelkästään säästyneillä kuivikekustannuksilla. Harva maatalouden investointi on yhtä kannattava kuin separointilaitteisto”, Löf arvioi.

Lannan käsittelyn suunnittelu on tärkeä osa uuden navetan suunnittelua.

Maassa maan tavalla

Britanniassa kuivajakeen käytölle on asetettu tiukkoja rajoituksia. Kuivikkeena saa käyttää vain oman karjan terveiden eläinten lantaa. Kompostointi ja biokaasulaitoksen rejektistä separoidun jakeen kuivikekäyttö on kielletty. Kuiva-ainepitoisuuden on oltava vähintään 34 prosenttia ja jae on käytettävä 12 tunnin kuluessa separoinnista.

Jakeen käyttö on sallittu vain parsissa, maksimissaan 15 sentin kerroksena eikä jaetta saa käyttää alle 12 kuukauden ikäisillä naudoilla. Käyttö on lopetettava, jos tilalla puhkeaa tarttuva tauti ja ostoeläimille on pidettävä kuukauden karanteeni. Kuivajaetta käyttävien tilojen maito on pastöroitava myös tilan omaan käyttöön.

”Suomessa kuivajakeen käytölle ei ole juurikaan ohjeita ja rajoitteita. Kannattaisiko Suomessakin varautua mahdollisiin rajoitteisiin, kun suunnitellaan separoidun kuivajakeen käyttöönottoa”, tki-asiantuntija Essi Kauppila Savonialta kysyy.

Käytännön kokemuksia tiloilta

Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut -hankkeen keräämät tilakokemukset separoinnista ja kuivikekäytöstä toivat esille vaihtelevia käytäntöjä.

Osalla kuivajaetta käyttävistä tiloista on biokaasulaitos. Kuivajakeen voi separoida raakalietteestä ennen biokaasulaitosta tai laitoksen rejektistä. Molempia tapoja on tiloilla käytössä.

”Rejektin separointia ajatellen kannattaa miettiä, tuleeko laitokseen ulkopuolisia syötteitä”, huomauttaa projektipäällikkö Maarit Kärki Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymästä.

Lietteen sekoittamisessa ennen separointia on vaihtelevia, usein kuivitustavasta riippuvia käytäntöjä. Osalla tiloista sekoitetaan koko separoinnin ajan, osalla puoli tuntia tai tunti aamuin illoin. Automaattisella kuivitusjärjestelmällä pumppu pyörii useamman kerran päivässä.

”Joukosta löytyy myös tiloja, joilla lietettä ei varsinaisesti sekoiteta. Pumppu vähän kierrättää, kun lietettä nostetaan separaattorille”, Kärki kertoo.

Liete kuorettuu nopeasti etenkin viileällä kelillä, jos sekoittaminen ei ole päivittäistä. Kärki suositteleekin sekoittamaan lietettä myös välipäivinä, jotta liete pysyisi tasalaatuisena.

Kuivitustavan mukaan tiloilla separoidaan joko useamman kerran päivässä tai 2–3 kertaa viikossa. Kuivajakeen saannossa on tilakohtaista vaihtelua. Saantoon vaikuttavat lietteen laatu sekä separaattorin teho ja kunto.

Muutoksia lietejärjestelmiin

Haastatelluilla tiloilla separaattorin sijoittelu on suunniteltu pääsääntöisesti itse.

”Separaattori voi olla navetan sisällä päätykuilun päällä tai parsirivistön päädyssä tai se voidaan sijoittaa erilliseen, eristettyyn rakennukseen navetan ulkopuolelle”, Kauppila kertoo.

”Yhdellä tilalla oli epäilty, että tiiviissä separointikopissa sähköjohdot kärsisivät kaasuista. Tämä voi olla varteenotettava havainto”, Kärki arvioi.

Pääsääntöisesti separointiin siirtyminen on vaatinut tiloilla melko pieniä muutoksia lietejärjestelmiin.

”Yhdellä tilalla oli rakennettu erillinen sekoituskaivo, jonne ohjattiin navetan uuden ja vanhan osan lietteet. Toisaalla lietekuilun patoa oli korotettu, sillä pumppausta varten lietteen pinnan tulee olla vähintään 70 cm”, Kauppila kertoo.

Jos eri eläinryhmien lietteitä yhdistellään, sekoittamisen tärkeys korostuu lietteen tasalaatuisuuden varmistamiseksi.

Nestejakeen palautukseen separaattorilta on myös hyvin vaihtelevia käytäntöjä ja ratkaisut ovat tilakohtaisia. Ääripäissä kaikki nestejae palautuu takaisin kuilustoon tai menee suoraan lietesäiliöön.

”Tiloilla on käytössä myös venttiilejä, joilla nestejakeesta voidaan jakaa osa kuiluun ja osa lietesäiliöön. Näin lietteen paksuutta voidaan säädellä”, Kauppila sanoo.

Maitoiset pesuvedet erilleen

Erottelumaitoja ja maitoisia pesuvesiä ei suositella päästettävän kuivikkeeksi separoitavan lietteen joukkoon. Uusissa navetoissa tämä on huomioitu ja pesuvedet menevät erillisten pumppukaivojen kautta suoraan lietesäiliöön.

”Usealla haastatellulla tilalla maitoiset vedet menevät separoitavan lietteen joukkoon ja jokainen heistä haluaisi tehdä asian toisin, jos siihen olisi mahdollisuus”, Kauppila toteaa.

”Vanhoissa navetoissa erottelua ei aina pystytä tekemään tai se tulee erittäin kalliiksi. Mikäli kuivajakeen kanssa tulee ongelmia, on hyvä varautua asentamaan erillinen viemäriputki kuilustoon”, Kauppila jatkaa.

Lypsyrobotin pesuvesien ohjaaminen erilleen voi olla olemassa olevassa navetassa haasteellista.

Myös sairaiden eläinten lannan erottelu voi muodostua ongelmaksi ja tähän kannattaa varautua uuden navetan suunnittelussa, jos kuivajakeen käytölle tulee rajoitteita myös Suomessa.

Kuivajakeen sopiva kuiva-ainepitoisuus on 35–38 prosenttia, jotkut tavoittelevat myös 39–40 prosentin kuiva-ainepitoisuutta. Tiloilla mittaamisessa luotetaan nyrkkituntumaan.

”Ollikkalan opetusmaatilalla mitatut kuiva-aineet ovat olleet 31–41 prosenttia. Tuo 31 prosenttia on kyllä vähän märkää ja silloin separaattorin tiivisteet kaipaavat vaihtoa”, Kärki kertoo.

Hankkeen pilottitiloilta on mitattu 32–36 prosentin pitoisuuksia suoraan separaattorilta. Parsissa kuiva-aine voi olla 50 prosenttia ja kesällä jopa 80 prosenttia. Kuiva-aineen mittaamiseen soveltuvat halogeenikuivain, kuivausuuni tai sähköhella, mutta mikroa ei suositella.

Kuivikeseparoinnin ABC -webinaarisarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin lantajärjestelmiä sekä rakennusteknisiä näkökulmia separoinnin perustana.

Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut -hanke on EU-osarahoitteinen Pohjois-Savon liiton rahoittama hanke. Lisätietoja hankkeesta Lypsykarjojen vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut

Kirjoittaja:

Essi Kauppila, tki-asiantuntija

Savonia-ammattikorkeakoulu

essi.kauppila@savonia.fi