Työvuorosuunnittelun optimoinnilla voidaan saavuttaa etuja. Näitä ovat potilasturvallisuuden ja työhyvinvoinnin edistäminen, joista jälkimmäinen oli merkittävin etu.

Johtajuudella ja esihenkilötyöllä on huomattava vaikutus työhyvinvoinnin edistämisessä (Mohamed & Al-Lawati 2022, Keinänen, Pitkäaho & Vehviläinen-Julkunen 2014, Kauhanen 2012). Työvuorosuunnittelu on ensisijaisesti esihenkilötyötä. Sen vuoksi esihenkilön tulee ymmärtää, miten työvuorosuunnittelulla voidaan vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin, pysyvyyteen ja työilmapiiriin. Vuorotyötä tekevissä yksiköissä työvuorot tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti ja oikeudenmukaisesti, mutta myös ergonomisesti.

Työntekijöille pitää sallia vaikutusmahdollisuus ja toiveiden esittäminen, jotka voidaan hyväksyä kuhunkin työvuorojaksoon yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti. Joustavilla ja työntekijän elämäntilanteeseen sopivilla työvuoroilla voidaan lisätä työn mielekkyyttä ja vetovoimaa, joka parantaa työhön sitoutumista. Vaikutusmahdollisuudet omiin työvuoroihin korostuvat vuorotyötä tekevissä yksiköissä, koska vuorotyö aiheuttaa usein haasteita työntekijän perhe- ja muulle sosiaaliselle elämälle (Boscart ym. 2018; Nurmi, Kyngäs & Kyngäs 2023; Abrams, Harknett, Schneider 2022). Joustavuuden lisäksi esihenkilön tulee huomioida yksikön vaatimukset esimerkiksi riittävän vuorokohtaisen osaamisen osalta. Työvuorosuunnittelun tueksi esihenkilölle tarvitaan hyvä työvuorosuunnitteluohjelma, joka voi auttaa työvuorosuunnittelijaa optimoimaan työvuoroluettelot aiemmin mainitut tekijät huomioiden.

Välillisesti työvuorosuunnittelulla voidaan vaikuttaa myös potilasturvallisuuteen. Katsauksen tulosten mukaan henkilöstön osaamisella on merkittävä vaikutus potilaan kokemaan hoitotyön laatuun (Boscart ym. 2018). Tämän takia jokaiseen työvuoroon tulisi olla mahdollista sijoittaa riittävä määrä osaavaa henkilöstöä, jolloin haitta- ja vaaratapahtumat vähenevät.

Lähteet:

Abrams, Leah R., Harknett, Kristen & Schneider, Daniel 2022. Older Workers With Unpredictable Schedules: Implications for Well-Being and Job Retention. The Gerontologist 62(10), 1443–1453. https://doi.org/10.1093/geront/gnac067. Viitattu 25.7.2023.

Boscart, Veronique M., Sidani, Souraya, Poss, Jeffrey, Davey, Meaghan, d’Avernas, Josie, Brown, Paul, Heckman, George, Ploeg, Jenny & Costa, Andrew P. 2018. The associations between staffing hours and quality of care indicatiors in long-term care. BMC Health Services Research 18, 750–758. doi:10.1377/hlthaff.2011.1377. Viitattu 29.7.2023.

Kauhanen, Juhani 2012. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. Helsinki: Alma Talent Oy. Viitattu 9.9.2023.

Keinänen, Milja, Pitkäaho, Taina & Vehviläinen-Julkunen, Katri 2015. Hoitohenkilöstön työtyytyväisyys perinataalihoidossa. Hoitotiede 27(4), 286–297. https://web-p-ebscohost-com.ezproxy.savonia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=a2777bfd-31ae-409d-b23e-cf654b9949f2%40redis. Viitattu 25.1.2022.

Mohamed, Nazar & Al‑Lawati, Nahida 2022. How to make the best use of the workload indicators of staffing needs method in determining the proportion of time spent in each of the workload components and its implication in decision making: the experience of the Sultanate of Oman. Human Resources for Health 19. https://doi.org/10.1186/s12960-021-00656-2. Viitattu 22.7.2023.

Nurmi, Kimmo, Kyngäs, Jari & Kyngäs, Nico 2023. Practical recommendations for staff rostering justi-fied by real-world optimization. Procedia Computer Science 219, 1518–1526. https://doi.org/10.1016/j.procs.2023.01.443. Viitattu 8.8.2023.

Artikkeli perustuu Riikka Tuomaalan narratiivisena kirjallisuuskatsauksena toteutetun YAMK-opinnäytetyön tuloksiin. Theseus: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403164517

Kirjoittajat:

Riikka Tuomaala, YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Niskanen, lehtori, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu

Liisa Klemola, lehtori, FT, Savonia ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School