Savonian opiskelijat Linda Wasenius, Fanny Bruun, Tea Tuominen ja Anni Alaluusua viettivät loppuvuoden Mosambikissa työharjoittelussa. Reissu oli nelikolle unohtumaton elämys. Mosambikiin jäi paljon uusia ystäviä, mieleen jäi vahvasti kapulaanaan eli afrikkalaiseen kankaaseen kiedotut vastasyntyneet, Etelä-Afrikassa nähdyt norsut, kirahvit, antiloopit ja leijonat, mutta myös sairaaloiden alhainen hygieniataso sekä huutava pula tarvikkeista.

Sukellus erilaiseen hoitokulttuuriin

Mahdollisuus ulkomailla harjoitteluun on kiinnostanut kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita Fannya ja Annia, neljännen vuoden kätilöopiskelijaa Teaa sekä muuntokoulutuksella sairaanhoitajasta terveydenhoitajaksi opiskelevaa Lindaa jo pitkään. Erityisesti erilaiseen hoitokulttuuriin tutustuminen kiinnosti.

– Afrikka on maanosana sellainen, johon ei tulisi ehkä muuten lähdettyä esimerkiksi lomareissulle. Afrikka poikkeaa myös hyvin paljon suomalaisesta niin hoitokulttuurin kuin muutoinkin kulttuurin puolesta, joten koimme sen kiinnostavana.

Mosambik valikoitui eri kohteiden joukosta kohteeksi myös siksi, että Savonia on tehnyt yhteistyötä kohteen kanssa jo useamman vuoden ajan. Kaukomaille lähtemisen mahdollisti lopullisesti koulun kautta saatu Erasmus-tuki. Anni, Fanny ja Linda olivat vaihdossa 3,5 kuukautta ja Tea neljä kuukautta.

Kätilöksi opiskelevan Tean tehtäviin harjoittelussa kuului raskaana olevien naisten ohjaus sekä raskaudenseuranta. Työ oli samankaltaista kuin suomalaisessa neuvolassa, mutta sillä erotuksella, että ainoa elektroninen seurantaväline oli verenpainemittari.

– Sikiön sykkeet kuunneltiin kuuntelutorvella vatsasta raskauden edettyä tarpeeksi pitkälle, jotta vauvan sykkeen saattoi kuulla vatsan peitteiden lävitse. Lisäksi toimenkuvaan kuului synnytyksen hoito synnytyssalissa. Kipulääkitystä ei ollut ja välineistö oli ajoittain toimintakunnotonta. Muutama vastasyntyneen virvoittelu ja elvytys tuli vastaan, nämä tällä kertaa hyvin tuloksin, hän kertaa kokemuksiaan.

Myös sairaanhoitajiksi opiskelevia Annia ja Fannya pääsivät harjoittelemaan synnytyssalityöskentelyä.

– Harjoittelussa olimme lasten osastoilla sekä synnytyssalissa. Valmiiksi opittuja taitoa lasten sairaanhoidosta pääsi syventämään ja soveltamaan, sillä osastoilla oli hyvin rajattu määrä hoitovälineitä. Lisäksi teimme gerontologisen harjoittelun. Mosambikissa ei ole vanhainkoteja tai kotihoitoa, sillä läheiset huolehtivat ikääntyneistä perheenjäsenistä kotonaan. Harjoittelupaikaksi valikoitui sairaalan sisätautisosasto, jossa oli pääsääntöisesti ikäihmisiä.

Yllättävää oli, että monet perusvitaalien mittaukset, jotka Suomessa tekee sairaanhoitaja, olivatkin Mosambikissa lääkärin tehtäviä. Toisaalta esimerkiksi valtimoverinäytteet ja vauvojenkin kanylointi kuuluivat sairaanhoitajalle, vaikka Suomessa ne tekee lääkäri. Kulttuurisia eroja on siis lääkäreiden ja hoitajien työssä huomattavissa.

Linda suoritti Mosambikissa kaikkiaan kolme harjoittelua: äitiys- ja lastenneuvolaharjoittelun sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon harjoittelun. Työskentelyyn kuului rokottamista, rokotusneuvonnan antamista, seksuaalineuvontaa ja -opastusta erityisesti nuorille, terveyden edistämistä kaikilla sen osa-alueilla.

Kun hoitovälineitä ei ole, osaamista pitää soveltaa

Vaikka opiskelijat olivat osanneet varautua terveydenhuollon olevan kovin erilaista Suomeen verrattuna, oli esimerkiksi sairaaloiden hygieniataso aluksi shokki.

– Esimerkiksi sektiosalissa oli kyllä ilmastointi, joka ei kuitenkaan toiminut ja lämpöasteita oli sektion aikana noin 40. Lisäksi salissa lensi kärpäsiä.

Myös välinepula oli todellisuutta. Oli tilanteita, joissa vastasyntynyt vauva olisi tarvinnut happea, mutta juuri sillä hetkellä happipullo oli tyhjä. Tällaisista tilanteissa totta kai seurasi henkeä uhkaavia vaaratilanteita. Myös ruiskuja ja neuloja käytettiin uudelleen, tosin samalla potilaalla, kun tiedettiin, ettei lisää ollut saatavilla.

– Myös hanskoja oli niukasti saatavilla. Onneksi meillä oli omia hanskoja, käsidesiä, maskeja ja työvaatteita mukana. En tiedä, mistä olisimme saaneet esimerkiksi hanskoja lisää työpäivän aikana, jos ne olisivat loppuneet kesken, Linda sanoo.

Sairaaloissa ei ollut käytössä tietokoneita, joten kirjaaminen tehtiin käsin. Yksityisyyden suojasta ei juuri voinut puhua. Edellisen potilaan ollessa lääkärin vastaanotolla, seuraava potilas tuli usein jo samaan huoneeseen odottamaan. Tosin erojakin varustelutasossa oli: Mosambikin suurimmassa sairaalassa teho-osastolla oli lähes samanlaiset hengityskoneet kuin Suomessa.

Työskentely erilaisissa olosuhteissa oli myös hyvin opettavaista. Jo olemassa olevaa tietoa ja taitoja oli pakko osata soveltaa. Esimerkiksi lasten tutkiminen oli paljon aistien varassa: miltä vauva näytti väriltään, miltä tuntui käsitellessä ja kuinka paino oli noussut.

Toisin kuin Suomessa poliklinikkakäynneillä, potilaille ei annettu edes viitteellistä vastaanottoaikaa, vain päivämäärä.

-Toisaalta potilaat olivat hyvin kärsivällisiä, emmekä kuulleet koskaan, että odotusajasta olisivat potilaat valittaneet. Tässä olisi suomalaisilla ehkä opittavaa kärsivällisyyden suhteen, opiskelijat miettivät.

Ulkomaille vaihtoon? Kyllä kannattaa!

Kaikkien neljän opinnot ovat loppuvaiheessa, joten aika vaihtoon lähtemiselle oli sopiva.

– Ulkomaille lähtiessä on hyvä olla jo käytännön kokemusta omasta alasta, jottei tule sellainen olo, ettei osaakaan mitään. Tämä myös auttaa taitojen soveltamisessa käytäntöön.

Tealla, Fannylla, Annilla ja Lindalla onkin paljon hyviä vinkkejä ulkomaille harjoitteluun lähteville tai sitä pohtiville.

– Kannattaa ottaa mahdollisimman paljon etukäteen selvää kohteesta ja kysellä edellisiltä vaihtareilta, koska heillä on usein paras ja ajankohtaisin tieto siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon. Rahan arvo kannattaa myös selvittää euroissa, se helpottaa kaupassakäyntiä ja ulkona syömistä, kun tililtä ei lähde yllätysmäärää rahaa. Olisi myös hyvä vähän selvitellä maan poliittista tilannetta, onko ollut protesteja tai tulossa suuria odotettavia vallanmuutoksia tai vaaleja. Itse jouduimme protestien takia olemaan muutaman kerran pois harjoittelusta ja odottamaan, miten tilanne kehittyy, he listaavat.

Erityisen vaikutuksen teki paikallisten ystävällisyys ja Mosambikiin jäikin uusia ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä jatkossakin. Mieleen loppuelämäksi jäävät myös vierailut Botswanassa, Etelä-Afrikassa ja Swasimaassa (Eswatiini).

– Etelä-Afrkassa kävimme Krugerin kansallispuistossa. Siellä näimme paljon erilaisia eläimiä, mm. norsuja, kirahveja, virtahepoja, seeproja, erilaisia antilooppilajeja, krokotiileja, leijonia ja erilaisia lintuja. Reissasimme myös Mosambikissa Maputon läheisissä kaupungeissa ja rantakohteissa.

Opiskelijat kannustavat kaikkia, joita harjoittelu ulkomailla vähänkään kiinnostaa, lähtemään matkaan.

– Jos yhtään miettii, pitää ehdottomasti lähteä! Emme keksi ainuttakaan syytä, miksi ulkomaille vaihtoon lähtö olisi huono vaihtoehto. Reissu antaa todella paljon, saat upeita kokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Mutta kannattaa myös valmistautua, että todellisuus voi joskus olla hyvinkin karu monella eri osa alueella.

Kaikille neljälle kokemus oli niin positiivinen, että mieleen jäi kytemään halu lähteä ulkomaille harjoitteluun tai töihin uudestaankin. Harjoittelu antoi monipuolista työkokemusta, kohentunutta kielitaitoa sekä rohkeutta liikkua maailmalla.