Suomessa oli vuonna 2022 kodin ulkopuolelle sijoitettuina 17 885 alle 18-vuotiasta lasta (THL 2023). Määrä on suuri eikä ole yhdentekevää, miten nämä lapset ja nuoret sijaishuoltopaikoissa kohdataan.

Lapsuuden ajan haitalliset kokemukset

Sijoitettujen lasten ja nuorten taustat ja tilanteet ovat moninaiset, mutta monia heitä yhdistää aiemmassa elämässä koetut haitalliset tilanteet. Tällaisia lapsuuden ajan haitallisiksi kokemuksia on tutkittu ns. ACE (ACEs, Adverce Childhood Experiences) -viitekehyksessä. Kokemukset on jaettu kolmeen luokkaan eli lapseen kohdistuvaan väkivaltaan eri muodoissaan, laiminlyöntiin ja perheen ongelmiin (esim. vanhempien päihteiden käyttö, psyykkinen sairaus tai rikollinen käyttäytyminen) (Hughes, Lowey, Quigg ja Bellis 2016).

Sijoitettujen lasten ja nuorten lapsuusajan haitallisten kokemusten yleisyydestä ei ole vielä suomalaista tutkimustietoa, mutta yhdysvaltalaisen tutkimuksen (Greeson ym. 2010) mukaan jopa 70 prosenttia sijoitetuista nuorista kertoi vähintään kahdesta traumaattisesta lapsuuden ajan kokemuksesta. Näillä kokemuksilla on vaikutuksia mm. nuoren terveyteen ja hyvinvointiin, käytökseen, oppimiseen ja myöhempään sairastavuuteen (Becker-Weidman 2008; Greeson ym. 2010; van der Kolk 2017; Burke Harris 2019; Hughes ym. 2021; Kuvajainen 2023). Käytöksessä haitalliset kokemukset voivat näkyä nuoren väkivaltaisuutena, impulsiivisuutena ja voimakkaina reaktioina. Nuori on turvaton ja kokee epäluottamusta (Rosenberg 2022, 102; Isoaho ja Weiliczko 2023, 219; Kuvajainen 2023.)

Traumatietoinen ote kohtaamisissa

Yksi lähestymistapa lapsia ja nuoria ymmärtävään ja tukevaan kohtaamiseen on traumatietoinen työskentelyote. Traumatietoisuus on Yhdysvalloista lähtenyt ja laajalle levinnyt lähestymistapa, jossa ymmärretään traumojen yleisyys, pyritään ennaltaehkäisemään haitallisten kokemusten syntymistä ja vahvistetaan traumoista toipumista yhteiskunnan kaikkien tasojen traumatietoisuutta lisäämällä (Sarvela 2023, 28).

Traumatietoinen kohtaaminen ja lähestymistapa on paradigmasiirtymä, joka muuttaa nuorten kanssa työskentelevän asennetta ja ajatusmallia. Vuorovaikutustilanteessa Maanmieli ja Sarvela (2022, 31–32) kehottavat pohtimaan, mitä nuorelle on tapahtunut sen sijaan, että lähtökohtana olisi ajatus, mikä lapsessa tai nuoressa on vikana. Työntekijän on myös hyvä pohtia, mitä itselle on tapahtunut ja mitkä asiat vaikuttavat omaan toimintaan.

Traumatietoinen asennemuutos tuo kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen ymmärrystä ja myötätuntoa. Lapsi tai nuori ei ole tahallaan hankala, ilkeä tai hae huomiota. Greer (2021) muotoileekin kohtaamista traumainformoidun linssin läpi katsomiseksi ja nuoren käyttäytymisen yhteydenhauksi. Tämä traumatietoinen lähestymistapa tuo työntekijän ja nuoren lähemmäs toisiaan, auttaa työntekijää näkemään nuoren käyttäytymisen taakse ja saattaa jopa olla vaikuttamassa sijoituksen vakauteen ja rajoitustoimenpiteiden käytön tarpeellisuuteen. (Le Bel 2010.)

Oman elämän asiantuntijaksi

Traumatietoisuuden tuominen yhteiskunnan jokaiselle tasolle on tärkeää. Lastensuojelun sijaishuoltoon traumainformaatiota voidaan tuoda koulutuksen, työkokemuksen ja dialogisten tiimien avulla. Tärkeintä on työntekijän oma myötätuntoinen asenne ja ymmärrys traumoista ja niiden vaikutuksista. Lisäksi tarvitaan traumatietoista johtamista sekä fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisia ympäristöjä. Traumatietoinen kohtaaminen vahvistaa ja tukee paitsi nuorta myös työntekijää. Se luo suhteita, joissa valtaannutaan ja voimaannutaan oman elämän aktiiviseksi asiantuntijaksi.

Artikkeli perustuu Marijennika Korolaisen opinnäytetyöhön Ymmärrys ja myötätunto: traumatietoisuus lastensuojelun sijaishuollossa.

Kirjoittajat:

Marijennika Korolainen, mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä (YAMK-opiskelija) Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Pehkonen, YTM, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, Master School

Lähteet:

Becker-Weidman, Arthur 2008. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia: teoria. Teoksessa: Arthur, Becker-Weidman & Deborah, Shell (toim.) Auta lasta kiintymään. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa. Tampere: Pt kustannus. 37–76.

Burke Harris, Nadine 2019. Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books Oy.

Greer, Andrea 2021. Trauma Responsive care model: An Aotearoa New Zealand research informed practice model for residential group homes. New Zealand Social Work 33 (1), 81–93. https://doi.org/10.11157/anzswj-vol33iss1id825 Viitattu 1.6.2024

Greeson, Johanna; K.P, Briggs; Ernestine C.; Kisiel, Cassandra I.; Layne, Christopher M.; Ake, George S.; Ko, Susan J.; Gerrity, Ellen T.; Steinberg, Alan M.,;Howard, Michael L.; Pynoos, Robert S. ja Fairbink, John A. 2010. Complex Trauma and Mental Health in Children and Adolescents Placed in Foster Care: Findings from the National Child Traumatic Stress Network. Saatavilla: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22533044/ Viitattu 1.6.2024

Hughes, Karen; Ford, Kat; Bellis, Mark A; Glendinning, Freya; Harrison, Emma; Passmore, Jonathon 2021. Health and financial costs of adverse childhood experiences in 28 European countries: a systematic review and meta-analysis. The Lancet public health. Articles. Saatavilla: https://www.thelancet.com/journals/lanpub/article/PIIS2468-2667(21)00232-2/fulltext?ref=biztoc.com. Viitattu 1.6.2024

Isoaho, Maria ja Weiliczko, Charlotte. 2023. Palautetietoisuus osana traumatietoista sosiaalityötä. Teoksessa: Johanna, Linner Matikka ja Tiia, Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. Jyväskylä: PS-kustannus, 212-221.

Kuvajainen, Minna 1.9.2023. Johdantoluento Traumainformoitu työote. Videopalvelu Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=qeFpMeWHwTk .

Maanmieli, Karoliina & Sarvela, Kati 2022. Yhteinen mieli. Traumatietoutta mielenterveystyöhön. EU: Basam Books Oy.

Rosenberg, Stanley 2022. Opas vagushermon parantavaan voimaan. Helsinki: Viisas Elämä Oy.