Tanssikoulut ovat monitasoisia oppimisen ympäristöjä, joissa eri tanssilajien opettajat välittävät tietoja, taitoja ja arvoja oppilailleen. Hiphop-tanssi omaa pedagogisesti ja didaktisesti uniikin kasvatusnäkemyksen, jonka perustana toimii hiphop-kulttuuri ja alluusio, eli kyky ymmärtää ja välittää eteenpäin kollektiivisesti ja kulttuurisesti välittyviä hiphop-tanssin ja laajemmin hiphop-kulttuurin viittaussuhteita. Hiphop on elävä ja kehittyvä kulttuuri, jota määrittää oma kulttuurinen koodisto. Koodiston ymmärtäminen perustuu aitoon osallisuuteen ja kykyyn toimia monimuotoisessa hiphop-verkostossa. Tanssikouluissa opettajat tekevät erilaisia pedagogisia ja didaktisia valintoja, joiden kautta he pyrkivät linkittämään oppilaat osaksi suomalaista ja globaalia hiphop-kulttuuria. Tämä artikkeli pohjautuu Katri Kumpulaisen YAMK-opinnäytetyöhön hiphop-tanssin opetuksesta suomalaisissa tanssikouluissa. 

Opettajuuden rakentuminen itseoppineella tanssinopettajalla

Mielenkiinto tutkimukseen nousi hiphop-opettajien pedagogisen pätevyyden näkökulmasta. Tällä hetkellä tanssinopettajakoulutuksissa ei ole olemassa hiphop-tanssin suuntautumisvaihtoehtoa. Kun virallista opettajankoulutusta ei ole, mistä tiedämme, mitkä opetussisällöt ja suunnittelun työkalut ovat keskeisiä hiphop-tanssin pedagogiikalle tanssisalissa? Hiphop-opettajan ammattilaisuuteen päädytään usein tilanteissa, jossa tanssikoulussa on ilmennyt tarve hiphop-opetukselle, ja tanssija nousee vastamaan siihen. Ammattilaisuuden pohjana työelämässä toimii tanssijan henkilökohtainen tietotaito hiphop-kulttuurista ja tanssista. Pedagogiset ja didaktiset taidot opettajat hankkivat usein virallisten tanssinopettajakoulutusten ulkopuolelta itsenäisesti. Tutkimuksessani ilmeni, että mm. tämän takia oma polku opettajan rooliin saattaa tuntua tanssikoulumaailmassa irralliselta, vaikka opettaminen koetaan loogisena jatkumona hiphop-tanssijuudelle. Opettajan vastuut tuntuivat alkuun kaukaiselle ja ahdistavalle osalle tutkimuksen opettajista. Myöhemmin, ajan kuluessa oma rooli opettajana selkiytyi. Opettajan ammatti-identiteetti alkoi muodostumaan ja tanssin opettamisesta tuli hiphop-tanssijalle ensisijainen ammatti tanssin työkentällä.

Kurkistus hiphop-opettajan työhön tanssisalissa

Ovi avautuu ja oppilaat saapuvat sisälle tanssikoulun tanssisaliin. Opettaja odottaa, että kaikki asettuvat aloilleen ennen kuin hän alkaa puhumaan. Hän kertoo New Yorkista, Bronxista ja afroamerikkalaisuudesta. On tärkeää opettaa erot katutanssilajien välillä ja purkaa mahdollisia  virheellisiä ennakkokäsityksiä. Hiphop on kulttuuri, jossa on viisi elementtiä. Elementtien lisäksi kulttuurin koodisto ja merkityksellisyys on saatava oppilaille haltuun. Tietoa jaetaan, kun opettaja selittää historiasta, tanssiaskelten merkityksestä ja niiden kehityksestä viitaten eri aikakausiin. Yhteisöllisyys on tärkeää ja oppilaita pyritään ohjaamaan siihen monin eri keinoin. Hiphop-tanssi jaetaan ja koetaan yhdessä. Opettajat kertovat kaiken mitä tietävät ja tuovat välillä myös esille sen, etteivät itsekään tiedä aivan kaikkea. Hiphop-tanssi on laaja käsite ja tanssin sisältöjen eroa kaupalliseen commercial-tanssiin ja sosiaalisen median trendi-tansseihin halutaan tuoda oppilaille esille.

Keskeistä tuntien sisällöille tanssikoulussa on tuntia kuvaava nimike lukujärjestyksessä. Street-tunnit ovat isoja kokonaisuuksia hallita ja niissä hiphop-tanssi on vain yksi opetettavista kokonaisuuksista. Hiphop-tanssitunti on selkeä kokonaisuus. Hiphop-tunnilla oppilas varmasti tietää, mitä hän on saapunut opiskelemaan. Kuitenkaan kaikkea hiphop-kulttuurista ei voi esitellä oppilaille tanssitunnilla sellaisenaan ja osa hiphop-kulttuurille ominaisista pedagogisista toiminnoista on suomalaisille oppilaille vaikeita. Ringittely, eli cypher, on toiminto, jonka tunnistetaan olevan tärkeä, mutta vaikea suurelle määrälle tanssin harrastajia. Ringittely tuntuu onnistuvan vain freestyle- ja koulutusohjelmien-tunneilla. Tanssikoulun nuorimmille oppilaille musiikissa esiintyviä sisältöjä, kuten kirosanoja ja seksuaalisia viittauksia tulee sensuroida. Vaikeiden historiakokonaisuuksien kohdalla on opetuksessa turvauduttava usein piilo-opetukseen eli ujuttamiseen.

Kulttuurisen viittaavuuden näkökulma ei ole useinkaan määräävä syy koreografioiden työstämiselle tanssitunneilla: Tanssitunneilla harjoitellaan koreografioita myös esimerkiksi oppilasnäytöksiin, tanssikilpailuihin, teatterien lavoille ja tanssikoulujen promootio-tilaisuuksiin. Tanssinopiskelijoiden ja -asiakkaiden yleinen toive tuntisisältöihin liittyen on usein nopeat lämmittelyt ja keskittyminen koreografian tanssimiseen. Kuitenkin aito hiphop toteutuu täysipainotteisemmin jossain muussa, esimerkiksi freestyle harjoitteiden parissa. Tanssikouluissa oppilaiden tunnistetaan olevan tottuneen ajalliseen tunti-rakenteeseen ja didaktiikkaan, jota suurin osa katutanssin omasta opettajayhteisöstä ei pidä aitona. Ajanhallinta tanssitunneilla sekä didaktiset lainat, kuten peiliin päin tanssiminen, mielletään olevan toisesta tanssilajista,  showtanssista lähtöisin.

Opettajan oma aitous ja uskottavuus voi olla muulle hiphop-yhteisölle kysymys, joka tuottaa haasteita ja erillisyyden tunteita opetuksen-kentällä. Työkentällä tanssikoulussa ei välttämättä tunnu olevan ketään, jolta olisi luontevaa kysyä apua hiphop-opetuksen didaktisiin ja pedagogisiin kysymyksiin. Opettajat tekevät töitä ja pyrkivät saamaan tukea lähimmiltä hiphop-kulttuurissa mukana olevilta ystäviltään. Yhteisöllisyyden ja pedagogisen yhtenäisyyden perään kuulutetaan ja toivotaan, että hiphop-opettajat saisivat yhtenäisemmän linjan opetuksen kokonaisuuksille Suomeen. Myös tanssikilpailuihin toivottaisiin lisää yhteisöllisyyttä. Aidot yhteisölliset tapahtumat tuntuvat olevan menneisyydessä ja alalla vallitseva kilpailullisuus tuo oman kipupisteensä osaksi opettajan arkea ja hiphop-kulttuurin kokemusta Suomessa. 

Piilo-opetussuunnitelma ohjaa vuorovaikutusta tanssitunnilla

Piilo-opetussuunnitelma on tanssissa uusi käsite ja sen vaikutuksesta työn toteutukseen ei usein puhuta tanssikouluissa. Se on termi, jota tanssikasvatuksen pedagogisia opintoja opiskelleet ammattilaiset käyttävät. Termi huomioi laajemmin arvo- ja asennekasvatuksen, joka on opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa läsnä. Hiphop-tanssin opettajalle piilo-opetussuunnitelma voi muodostua hiphop-kulttuurin arvoista ja sisäisestä käytöskoodistosta, jotka ohjaavat hiphop-kulttuurin osallisuutta. Tämän lisäksi piilo-opetussuunnitelmat muodostuvat opettajien omien arvomaailmojen, kuten yhdenvertaisuuden, suvaitsevaisuuden, ihmiskäsityksen, ammatti-identiteetin ja persoonallisuuden kautta. Piilo-opetussuunnitelma siis sisältää opettajan oman ajatuksen oikeasta osallisuudesta hiphop-kulttuuriin ja hyvästä opettaja-oppilassuhteesta, joka sitten siirretään eteenpäin oppilaille. Usein opettajat korostavat esimerkiksi ajatusta hyvästä oppilaasta ja tanssijasta ”helppona tyyppinä” ja oppilaiden tulisi pyrkiä olemaan ”easy to work with”. Oppilaiden aito innostus hiphop-kulttuurin osallisuuteen on myös oman kokemukseni mukaan tekijä, joka vaikuttaa piilo-opetussuunnitelman toteutumiseen tanssikouluissa. 

Opettajina ja hiphop-yhteisönä meidän tulee pyrkiä olemaan läpinäkyviä valmiuksista ja asenteista, joita opetuksessa siirrämme eteenpäin tanssikouluissa. Piilo-opetussuunnitelma valtarakenteena tulisi osata tuoda näkyväksi omassa työssä, jotta oppilaiden olisi helpompi toimia osana tanssikoulujen ryhmiä ja hiphop-yhteisöjen tapahtumia. Piilo-opetussuunnitelmien ehdottamat valtarakenteet voivat olla välillä törmäyskurssilla tanssikouluissa tapahtuvan tanssikasvatuksen kanssa. Tästä johtuen on tärkeää, että opettajat osaavat arvioida oman piilo-opetussuunnitelmansa toteutumista myös oppilaiden ja ympäröivän pedagogisen instituution arvojen näkökulmasta.

Opetussuunnitelman ja  konstruktivistisen oppimiskäsityksen mahdollisuudet

Mistä löytää apua kulttuurikasvatuksen vaikeisiin tilanteisiin, jos toimii tanssikoulussa lajiopettajana yksin? Vastaus voi olla siinä, että ujo suomalainen tanssija tarvitsee kulttuurilähtöisen hiphop-didaktiikan ja -pedagogiikan lisäksi opetukseen mukaan omasta opetus-kulttuuristaan jotain tuttua. Kun opetamme uusia taitoja, tulee meidän hahmottaa eri ikäryhmien valmiudet oppia. Kohtaamisen strategioita tulee olla monia. Luentomaisuus ei ole ainoa tapa opettaa historiaa ja saada oppilaat ymmärtämään sisällön tärkeyttä. Vaihtoehtona voi toimia esimerkiksi ryhmätyö tai draamallisuus. Cypher ei heti välttämättä toteudu, mutta pelin muotoon piilotettuna siitä voi tulla mukava yhteisöllinen kokemus osana tuntia. Kirosanoja sisältävän musiikin historian ja artistin esittely hiphop-kulttuurin ja jengikulttuurin näkökulmasta voi helpottaa musiikin käyttöä tunneilla. Tämä myös auttaa oppilaita ymmärtämään rap-sanoituksissa käytettävien sisältöjen merkityksiä. 

Monipuolistamalla tietojamme pystymme kohtaamaan ryhmiä ja niissä olevien yksilöiden vaatimuksia uudella tavalla. Samalla pääsemme käsiksi opetuksessa tärkeimpään, eli kaikkien yksilöiden kohtaamiseen opetuksessa. Hiphop-tanssipedagogiikka sisältää paljon piirteitä kriittisestä-, sosiaalipedagogiikan dekoloniaalisesta suunnasta ja yhteisöpedagogiikasta. Tanssikulttuuri ja opetus itsessään haastavat oppilaan kyseenalaistamaan vallitsevia uskomuksia ja käsityksiä. Hiphop-kulttuuri pyrkii siis tunnistamaan, tuomaan näkyväksi ja haastamaan valtarakenteita, jotka tukevat mm. rasismia ja syrjintää. Hiphop-tanssin pedagogiikan ytimessä on ohjaaminen yhteisöllisyyteen. Päämääränä on rakentaa oikeudenmukaisempaa, ja inhimillisempää yhteiskuntaa, sekä ohjata tanssija ymmärtämään afroamerikkalaista hiphop-kulttuuria ja hiphop-yhteisön tavoitteita. 

Mielestäni näin suuren kasvatustavoitteen kanssa tarvitsemme tanssikouluopetukseen mukaan oppimisen polun, opetussuunnitelman ja konstruktivistisen oppimiskäsityksen, jotta lapset, nuoret ja aikuiset harrastajat saataisiin syvällisesti mukaan hiphop-tanssiin ja kulttuuriin. Tällöin tanssitunnilla oppiminen olisi tiedon aktiivista rakentamista jäsennetyllä polulla. Oppilas voisi olla aktiivinen toimija ja itse tehdä omat tulkintansa aikaisempien tietojen ja kokemusten pohjalta. Tieto jäsentyy ajan myötä ja siitä tulee hallittava kokonaisuus. Liian vaikeaa tietoa ei siis kaadettaisi sisään heti, koska suunniteltu polku huomioisi oppilaan kehityksen ja taitotason ymmärtää vaativaa ja sensitiivistä kulttuuri-tietoa. Hiphop-tanssin- ja -kulttuurin tietotaidosta rakennettaisiin ensin perusta ja tietotaidon karttuessa vaikeat teemat otettaisiin pohdintoina mukaan opetukseen. Tällöin itseä ja oppimisen polkua olisi helpompi käsitellä osana haastavaa, monihaaraista ja historiallista kulttuurista opetuskokonaisuutta.

Toive tulevaisuudelle

Pedagogiikka on kasvamaan saattamista ja tukemista valituilla opetuksen keinoilla. Tanssinopetukseen pätevät samat pedagogiset ja didaktiset periaatteet kuin mihin tahansa muuhun opetukseen. Opettajan tulee osata käsitellä tietoa monella tapaa, jotta siitä tulisi oppilaalle merkityksellistä. Tanssikasvatuksessa opettaja tekee monia valintoja, valiten ensin tanssitekniikan ja sen jälkeen metodin, jolla hän opettaa. Näyttääkö hän esimerkiksi liikkeen eteen vai purkaako hän sen osiin selittäen sen oppilaalle? Tanssinopettajat kohtaava arjessa monia kysymyksiä: miten, miksi, kuka, missä ja milloin? Nämä kysymykset korostavat opetuksen sosiaalista luonnetta. (Warburton 2021) Hiphop-tanssin näkökulmasta nousee tärkeäksi opettajan kyky käsitellä informaatioita. Opettajat pääsevät ja joutuvat tuntiharjoitteissaan ja koreografioissaan tekemään valintoja mm. siitä, kuinka heidän tanssinopetuksensa valinnat edustavat mustan arkielämän kokemuksen monimutkaisuutta. (Macalalad Bragin 2022) Hiphop taiteena vaatii opettajalta ymmärrystä rakenteiden, kulttuuristen toimintatapojen ja kulttuuri-identiteettien sekä kulttuurisen sanaston merkityksestä. (Durden 2016) Pedagogiikalla pyrimme aina opettajina sitouttamaan oppilaat mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti opetettavaan kokonaisuuteen. Hiphop-pedagogiikka ei ole tässä poikkeus. Hiphop-ammattilaisten olisi tulevaisuudessa hyvä pohtia moniammatillisen tanssikoulukasvatuksen ja pedagogiikan mahdollisuuksia kehitystyön kannalta. Tähän työhön tarvitaan tanssinopettajakoulutus, jotta taitomme kasvattajina ja opetuksen kehittäjinä voisi tanssikouluissa edetä uudelle tasolle. Miten kulttuurisen tietotaidon siirtämisen sijaan pääsisimme sitouttamaan oppilaat yhteisölliseen hiphop-kulttuuriin ja monimuotoiseen tanssinkenttään?

Mielestäni, jotta suomalainen hiphop-tanssin kasvatus voisi kehittyä eteenpäin, tarvittaisiin tanssikoulujen opetukseen mukaan opetussuunnitelma, joka huomioisi hiphop-kulttuurin vaatimukset osana laajoja tanssin oppimisen tavoitteita. Hiphop-kulttuurille ominainen yhteisöllisyyden merkityksen korostaminen tulisi olla tärkeässä osassa suunnitelmaa, jotta hiphop saisi oman aidon tasavertaisen aseman tanssikasvatuksessa ja opetuksessa. Jotta tämä työ voisi toteutua, tarvitsemme tanssinopettajakoulutukseen oman paikkamme, jossa pääsisimme luomaan tulevaisuuden suunnan hiphop-tanssin opettajille pedagogisesta ja kasvatuksellisesta näkökulmasta. 

Kirjoittaja: Katri Kumpulainen, Tanssinopettaja ja Taidepedagogiikan (YAMK) opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Durden, E. Moncell. 2016. The Miseducation of hiphop. Authenticity, and the commodification of cultural identities. University of Southern California: Kaufman School of Dance: Verkkojulkaisu: https://static1.squarespace.com/static/5e1014e3f5616362c7fe86a2/t/5efdf29a904d3127d83de457/1593701018605/The+Miseducation+of+Hip+JPME.pdf

Kumpulainen, K. 2025. Hiphop-tanssin opetus ja kasvatus vaatii kulttuuristen ja teknisten taitojen yhdistämistä, mihin hiphop-tanssin opettajakoulutusta tarvitaan?. Verkkojulkaisu: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503214697

Macalalad Bragin, N. 2022. Streetdance and Black Aesthetics: teoksessa The Oxford Handbook of Hip hop Dance Studies. Toim. New York: United States of America by Oxford University Press

Warburton, E.C. 2021. Dance Pedagogy: teoksessa The Bloomsbury Companion to Dance Studies. Toim. New York: Bluumsbury Publishing Plc