Osallistuimme Savonia-ammattikorkeakoulun TKI:n ja opetuksen puolelta lokakuun alussa Työterveyslaitoksen järjestämille Työterveyspäiville. Koulutuspäivät antoivat paljon ajattelun ja keskustelun aiheita nykyisestä työelämästä ja mitä meidän tulee nyt ja tulevaisuudessa kehittää. Kun tapahtumasta tai koulutuksesta palaa uusin ajatuksin ja innostuneena, voi koulutukseen osallistumista pitää onnistuneena.

Koulutuspäivien puhujien keskuudessa huolta herätti se, kuinka työntekemisen mallit ovat edelleen varsin mustavalkoisia, vaikka kaikki viisikymmentä harmaan sävyä pitäisi saada käyttöön. On tärkeää, että ymmärrämme työkyvyn moninaisuuden, jotta voimme hyödyntää monenlaista työkykyä ja pystymme vaikuttamaan myönteisesti tähän kehitykseen niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnan eri tasoilla.

Työkyvyyn koko kirjo käyttöön

Erityisesti pohdintaa herätti työkyvyn moninaisuuden huomioiminen jatkossa entistä paremmin, ja pohdimme, kuinka yrityksiä ja työpaikkoja koulutetaan tähän, jotta erilaisten ihmisten monenlaista työkykyä pystytään hyödyntämään entistä paremmin. Innoluxin perustaja Jukka Jokiniemen puheenvuoro työkyvystä alleviivasi sitä, kuinka tärkeää on tukea ja huomioida aktiivisesti erilaisia taustoja omaavia työntekijöitä. Jokiniemen mukaan asennevamma on huomattavasti hankalampi haaste kuin vaikkapa fyysinen vamma.

Olemmeko me valmiita ottamaan työntekijöiksemme, työkavereiksemme, esihenkilöiksemme ja ylipäätään työyhteisöömme mukaan nykyistä enemmän vammaisia, osatyökykyisiä ja maahanmuuttajataustaisia? Nykyisen taloustilanteen ja pienenevän työikäisen väestön vuoksi olisi erityisen tärkeää hyödyntää jokaisen potentiaalista työkykyä.

Miten osaamme hyödyntää esimerkiksi neurokirjon eri häiriön ihmisiä työelämässä paremmin? Esimerkiksi henkilön osaamista, jolla on autismin piirteitä tai heikommat sosiaaliset taidot, mutta hänellä voi olla äärimmäisen hyvät matemaattiset taidot ja yksityiskohtien osaamista? Tai henkilön, jolla on fyysinen vamma, esim. jalkojen liikuntakyvyttömyys, joka ei ole este aivotyön tekemiselle? Kuinka huomioimme jatkuvasti lisääntyvät eriasteiset mielenterveyshaasteet?

Tuoreiden kouluterveyskyselyn tulosten mukaan kouluikäisten mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat edelleen jatkaneet kasvua, ja lapsuudessa ja nuoruudessa alkaneilla mielenterveyshaasteilla on tyypillistä jatkua myös aikuisiässä. Lisäksi lapsilla ja nuorilla myös neurokirjon häiriöt ja niihin liittyvät diagnoosit ovat lisääntyneet. Nämä on huomioitava tulevaisuuden työelämässä entistä paremmin. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden työntekijöitä, mutta kuinka työkykyisiä he ovat työelämässä opintojen jälkeen? Jos emme pysty muuttamaan työpaikkoja vastaanottavaisemmiksi erilaisille työntekijöille ja monenlaisille työkyvyille, onko meillä enää jatkossa hyvinvointivaltiota?

Inhimillisyys, ihmiskeskeisyys, yhteisöllisyys ja näiden johtaminen

Ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä yksityiselämässä että työntekijän roolissa tukee merkityksellinen ja kunkin työkykyyn sopiva työn tekeminen. Työyhteisöön kuuluminen lisää sosiaalista hyvinvointia ja tarjoaa ihmisille tärkeitä kokemuksia osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Päivittäinen arki saa aivan uuden rytmityksen, kun siihen sisältyy niin kotiin ja perheeseen liittyviä tehtäviä kuin työtehtäviä. Tärkeää on löytää tasapaino näiden välillä. Kuinka voimme johtamisella tukea kunkin ihmisen työkykyä, saada hänen vahvuutensa ja potentiaalinsa esiin työssä? Johtamisessa tarvitaan jatkuvaa aktiivista ja tulevaisuuteen katsovaa otetta, koska elämme kiihtyvästi muuttuvassa maailmassa.

Kun keskitymme aidosti inhimilliseen ihmisten ja työyhteisöjen johtamiseen, pystymme edistämään työntekijöiden työssä jaksamista ja työkykyä sekä ehkäisemään työssä uupumista. Työyhteisöt voivat tukea paljon enemmän yksilön työssä jaksamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia kuin ehkä ymmärrämmekään. Koronakriisi itsessään toi näkyväksi sen, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu kohtaaminen ja kuuluminen yhteisöihin.

Taru Tujunen, Ellun Kanojen toimitusjohtaja kiteytti omassa puheenvuorossaan hienosti, mihin meidän tulisi keskittää enemmän huomiota nykyisessä työelämän muutoksessa: “Työelämän tulevaisuuden tärkein muutosveturi ei ole teknologia, vaan ihminen itse.” Olemme isojen ja tärkeiden asioiden äärellä, sillä jos emme ota aidosti ja kokonaisvaltaisesti huomioon ihmisiä työelämässä nyt, voi tämä koitua niin yhteiskunnalle, työnantajille kuin yksilöille lopulta liian kalliiksi.

Tarvitsemme ihmisen kokoista työelämää, joka huomioi kaikenlaiset työntekijät!

Kirjoittajat:

Fatima Moursad, TtM, th, sh, lehtori/terveydenhoitotyö

Merja Ala-Kotila, KTM, projektipäällikkö/Tasapainoa työhön -hanke, Kestävä ja älykäs hyvinvointi -vahvuusala