Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on sairaus, jonka hoitaminen on vaikeaa ja joka johtaa suureen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Tupakka on aiheuttajana joka viidennessä todetussa sydän- ja verenkiertoelinten sairaudessa sekä joka kolmannessa syöpäkuolemassa. Suomessa on tavoite, että väestöstä korkeintaan viisi prosenttia käyttäisi tupakka- ja nikotiinituotteita päivittäin. Tavoite pohjautuu Maailman terveysjärjestö WHO:n kansantautien ehkäisyn ja hoidon toimintaohjelmaan ja YK:n jäsenmaiden kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoiteohjelmaan.

Psyykkisesti sairaat tupakoivat 2–4 kertaa yleisemmin kuin terveet ja tässä potilasryhmässä on ennen aikaistuneen kuolleisuuden todettu liittyvän suurelta osin tupakkasairauksiin. Tupakointi on psyykkisesti sairaiden muutettavissa oleva terveyden riskitekijä. Skitsofreniapotilaan tutkimukseen kuuluu elintapojen ja siinä yhteydessä myös potilaan tupakoinnin selvittäminen. Tupakointi voi esimerkiksi vaikuttaa joidenkin lääkeaineiden pitoisuuksiin ja tupakoinnin lopettaminen voi mahdollistaa lääkeannoksen pienentämisen. Sen lisäksi tupakointia tulee selvittää somaattisten sairauksien ennaltaehkäisemisen ja tupakkariippuvuuden hoidon näkökulmista. Vähintään kerran vuodessa potilaita tulee ohjata tupakoinnista vieroittaviin interventioihin ja suositella tupakoinnin lopettamista.

Tupakointivieroitus osana psykiatrista hoitoa

Euroopan psykiatriyhdistyksen mukaan tupakkavieroitusta tulisi tarjota osana psykiatrista hoitoa, jotta mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden terveys, hyvinvointi ja hoito paranisivat. Psykiatrisissa sairaaloissa tupakointiin kuitenkin suhtaudutaan usein sallivammin kuin muissa sairaaloissa. Suomessa on arvioitu olevan keskimääräistä heikommat resurssit tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoitoon verrattuna useaan EU-maahan, ja siksi osaamisen kehittäminen on tarpeen (Winell, Heloma & Korhonen 2022). Psykiatrisissa hoitolaitoksissa on alettu suuntamaan enemmän voimavaroja tupakoinnin lopettamisen tukemiseen (Eskelinen, Niemi, Niemelä & Vasankari 2020).

Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoito on vaativaa ja tupakoinnin pysyvä lopettaminen onnistuu keskimäärin kolmesta neljään vieroitusyrityksen jälkeen. Hoitohenkilökunnan vieroitusosaaminen on keskeisessä roolissa potilaan tupakoinnin lopettamisen tukemisessa. Vieroitusohjaus parantaa tupakoinnin lopettamisen tuloksellisuutta. Kuitenkin tutkimusten mukaan psykiatrinen hoitohenkilökunta tunnistaa huonosti oman roolinsa potilaan savuttomuuden tukemisessa. Savuttomuutta saatettiin vastustaa psykiatrisissa sairaaloissa jopa enemmän henkilökunnan kuin potilaiden toimesta. Vakavista mielenterveydenongelmista kärsivien potilaiden on ajateltu olevan haluttomia lopettamaan tupakointi tai nähdään, että lopettamisesta saattaisi olla haittaa psyykkiselle voinnille.

Tupakoinnin lopettamishalukkuus on psyykkisesti sairaiden potilasryhmässä sama kuin väestössä yleisesti. Mielenterveysalan ammattilaiset kokevat, ettei heillä ole ollut riittävästi asianmukaista osaamista puuttua psyykkisesti sairaiden potilaiden tupakointiin. Hoitohenkilökunnan koulutuksella ja ohjaustaitojen kehittämisellä voidaankin vaikuttaa ammattilaisten valmiuksiin vieroitusohjauksessa.

Potilasohjauksen erilaisten menetelmätapojen monipuolistaminen kehittämiskohteeksi 

Korhosen (2023) opinnäytetyön yhteistyöorganisaationa oli Niuvanniemen sairaala, joka tuottaa oikeuspsykiatrisia erityistason sairaanhoidollisia palveluja valtakunnalliselle palvelualueelle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulosohjauksessa. Syksyllä 2023 käynnistettiin suljetulla miesten ­kuntoutus­osastolla kehittämistyö, jossa kehitetään hoitohenkilökunnan osaamista tupakka- ja nikotiinivieroitusohjauksessa.

Opinnäytetyössä toteutetun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kohdennetulla kyselyllä osaston hoitohenkilökunnan tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden vieroitusohjauksen osaamisen nykytila ja hoitajien kokemuksia tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoidosta sekä potilasohjauksen toimintaedellytyksistä. Kysely toteutettiin loppukesällä 2023 ja se kohdennettiin osastolla vakituisesti työskenteleville hoitajille. Kyselyyn vastasi kolmetoista hoitajaa, vastausprosentti oli 81 %. Kyselyn tuloksia hyödynnetään kuntoutusosaston kehittämistyön suunnittelun ja arvioinnin tukena.

Tulosten mukaan hoitohenkilökunta arvioi oman osaamisensa sekä vieroitusohjauksessa että nikotiinikorvaustuotteiden ja vieroituslääkkeiden oikeanlaisessa käytössä vähintään tyydyttäväksi. Valtaosalla hoitohenkilökunnasta oli kokemusta vuosittaisesta potilaan tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden arvioinnista. Hoitosuosituksen mukaisista menetelmistä käytetyin oli motivoiva keskustelu. Nikotiiniriippuvuustestiä käytettiin harvoin ja kukaan vastaajista ei ollut käyttänyt Viiden A:n mallia.

Ohjaustilanteet olivat olleet lyhyitä, pääosin kestoltaan alle 10 minuuttia. Kuitenkin pidempi kestoisilla interventioilla on havaittu olevan enemmän tehoa potilaan tupakoinnin lopettamisen tukena. Pääosin potilastyössä käytettiin suullista ohjausta ja sen tukena kirjallista materiaalia. Videomateriaalia, havainnollistavia välineitä tai simulointia ei ollut käytetty.

Hoitajan antama vieroitusohjaus on tehokasta

Erilaisten menetelmien hyödyntäminen ohjauksessa voi tuoda ohjaustilanteisiin lisää sisältöä, jolloin ohjaustilanteiden kesto mahdollisesti myös pidentyy. Lisäksi ohjausmenetelmien monipuolinen hallinta ja käyttö on potilaan edun mukaista, sillä siten voidaan parhaiten huomioida yksilölliset oppimis- ja omaksumistavat.

Nikotiinikorvaushoitotuotteiden ja vieroituslääkkeiden oikeanlaisella käytöllä on niiden vasteen kannalta merkitystä (Kurko 2018). Niiden käytön ohjauksessa on tarpeen tavoitella hyvää osaamista. Kuitenkin hoitohenkilökunta kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden vieroitusohjaamiseen. Tulosten pohjalta Niuvanniemen sairaalan kuntoutusosaston kehittämistyön sisältöä voidaan suunnitella työyhteisön osaamistarpeita vastaavaksi. Osaamisen kehittämisen avulla voidaan tukea potilaiden tupakoinnin lopettamista hoitotyön keinoin monipuolisemmin sekä pyrkiä vaikuttamaan psykiatristen potilaiden tupakkariippuvuuteen. Tätä kautta voidaan vähentää tupakointiin liittyviä haittailmiöitä.

Kirjoittajat:

Paula Korhonen, sairaanhoitaja (YAMK), Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma 

Minna Hoffrén, FT, lehtori, Savonia-amk, Master School

Lähteet:

Eskelinen, Saana, Niemi, Maija, Niemelä, Solja & Vasankari, Tuula 2020. Mielenterveys- ja päihdepotilaiden tupakoinnin lopettamisen tukeminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 1, 67–77.

Korhonen, Paula 2023. Tupakka- ja nikotiinivieroitusohjauksen kehittäminen oikeuspsykiatrisella kuntoutusosastolla  

Kurko, Terhi 2018. Nikotiinikorvaushoidon oikea käyttö. https://www.kaypahoito.fi/nix02605. Viitattu 11.10.2023.

Winell, Klas, Heloma, Antero & Korhonen, Tellervo 2022.  Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoidon merkitys ja mahdollisuudet. Teoksessa Heloma, Antero, Korhonen, Tellervo, Patja, Kristiina, Salminen, Outi, Winell, Klas & Absetz, Pilvikki (toim.) Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus. E-kirja. Kustannus Oy Duodecim.