Vuonna 2020 julkaistussa tutkielmassa ”TV-tuotantoyhtiön ekologisuus – Kestävämmät toimintamallit” (Kuusemo, Wahlberg 2020) selvitettiin suomalaisen tuotantoyhtiön eri tuotantojen ympäristökuormaa. Tuloksena oli, että kyseisen yrityksen tv-tuotantojen ekologisuudessa on parannettavaa. Vaikka ympäristöasiat olisivat työntekijöiden tiedossa, aikataulupaineiden ja kuvauspaikkojen tuomien haasteiden vuoksi ekologisuustavoitteisiin ei päästä. Jokainen tuotanto on erilainen, ja niiden ekologisuudessa on paljon eroja monista eri syistä. Kuvauspaikka, tuotannon koko, aikataulu ja työryhmän tavat vaikuttavat suuresti tuotannon ympäristökuormaan. Kuvauspaikkojen luomiseen tarvitaan valtavasti materiaalia, ja kuvausten päätyttyä suurin osa siitä päätyy roskiin joko suoraan tai välillisesti, kun tuotteet eivät mene kaupaksi kirpputorilla. Tuotannoista vastaavat yleensä tuottajat, joilla on suurin vaikutus siihen, kuinka muut tuotannon työntekijät työskentelevät. Tuottaja voi esimerkiksi ilmoittaa, ettei tuotannon aikana käytetä kertakäyttöastioita, ja näin toimitaan. Mikäli minkäänlaisia ohjeita ympäristötoimista ei anneta, ovat nämä päätökset kyseisen alueen työntekijän vastuulla, eikä niihin välttämättä puututa tuotannon aikana.

Hollywoodissakin tiedostetaan alan ympäristökuorma. Elokuvatuotannon keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ovat Yhdysvalloissa noin 4 000 tonnia, Euroopassa 650–1 000 tonnia (Parkkinen 2018). Vaihtelua on kuitenkin paljon. The Day After Tomorrow -elokuvan hiilidioksidipäästöt olivat tutkimuksen mukaan huimat 10 000 tonnia (Parkkinen 2018), eli saman verran, kuin keskimäärin yhden suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki vuodessa (Clonet 2018).

Suomalainen audiovisuaalinen ala on jo pitkään kaivannut ohjeistusta, kuinka tuottaa ekologisesti kestävällä tavalla. Ensimmäinen virallinen ohjeistus oli Lapin elokuvakomission tuottama “Code of conduct”, eettiset ohjeet Lapin alueella kuvattaville tuotannoille (House of Lapland). Ohjeiden noudattamista ei kuitenkaan ole valvottu millään tavalla. Ensimmäinen koko alan kattava teos oli vuonna 2019 julkaistu Ekosetti-opas (Astikainen, Puolanne 2019). Oppaassa on käytännön esimerkkejä siitä, kuinka tuotanto voi toimia ekologisesti, mutta myös ohjeita siihen, kuinka itse teos voi ottaa kantaa ekologisuuteen.

Kuusemon ja Wahlbergin tutkielmassa (2020) havaittiin, että tuotannon työntekijät ajattelevat usein toimivansa ekologisesti, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Tutkimustyön aikana saatiin selville esimerkiksi, että kuvauspaikalla roskat lajiteltiin, mutta päivän päätteeksi kaikki roskat heitettiin kuitenkin sekajäteastiaan ohjeiden ja tiedon puutteen vuoksi. Haastattelujen perusteella moni tuotannon työntekijä olisi valmis syömään kasvisruokaa, mutta ei sitä erikseen tilaa. Niinpä suurimmalle osalle työntekijöistä tilataan automaattisesti liharuoka, ja kasvisvaihtoehdon saa vain erikseen tilaamalla. Tutkielman yksi kehitysehdotus olikin, että kasvisruoka olisi oletus, ja lihavaihtoehdon saa erikseen tilaamalla. Näin kasvisruokia menisi nykyistä enemmän ja lihan kulutus vähenisi. (Kuusemo, Wahlberg 2020.) Tuotantoyhtiölle annettiin konkreettisia kehitysehdotuksia seuraavalle viidelle vuodelle. Tutkimuksesta on nyt

kulunut kolme vuotta, ja kohdeyritys, kuten koko audiovisuaalinen ala, on ottanut askeleita kohti ekologisempaa työskentelyä.

Tulevaisuudessa voimme toivottavasti tehdä kestäviä valintoja TV-ohjelmia ja elokuvia katsoessamme. Katsoja voi valita katsoa ainoastaan teoksia, joilla on jokin ympäristösertifikaatti. Audiovisuaalisella alalla on käytössä muutamia erilaisia sertifikaatteja, kuten isobritannialainen Albert, italialainen T-Green Film ja eurooppalainen Green Regio (Kuusemo, Wahlberg 2020), ja lisää on tulossa. Suomessakin ollaan juuri pilotoimassa Albertin käyttöönottoa (Tenkanen 2022). Tämä on mahtava uutinen, jotta voimme nauttia viihteestä tulevaisuudessakin ilman, että se käy liian kalliiksi planeetallemme.

Kirjoittaja:

Kestävän tulevaisuuden asiantuntija tutkintokoulutuksen opiskelija Tiina Kuusemo

Lähteet:

House of Lapland. Film Lapland Code of Conduct & Production Guide. https://www.lapland.fi/film/plan- yourproduction/code-conduct-production-guide/ Viitattu 11.11.2023.

Astikainen Kaisa, Puolanne Anne 2019. Ekosetti. Opas ekologisesti kestävämpään audiovisuaalisen tuotantoon. https://apfi.fi/wp-content/uploads/Ekosetti_opas_.pdf Viitattu 9.11.2023.

Parkkinen, Pia 2018. Hollywood-tuotannolla voi olla hurja hiilijalanjälki – Lapissa kuvaavia neuvotaan, kuinka kohdella luontoa ja poroja. https://yle.fi/uutiset/3-10508193 Viitattu 9.11.2023.

Clonet 2018. Onko CO2-tonni paljon vai vähän? https://www.clonet.fi/ilmasto/onko-co2-tonni-paljon- vaivahan/ Viitattu 13.11.2023.

Kuusemo Tiina, Wahlberg Helena 2020. TV-tuotantoyhtiön ekologisuus: Kestävämmät toimintamallit. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/266938/Kuusemo_Tiina_Wahlberg_Helena.pdf?sequence=2 &isAllowed=y Viitattu 9.11.2023.

Tenkanen 2022. Albert-ympäristöjärjestelmä mittaa elokuva- ja av-alan kestävyyttä. https://www.teme.fi/fi/meteli/albert-ymparistojarjestelma-mittaa-elokuva-ja-av-alan-kestavyytta/ Viitattu 13.11.2023.