Terveydenhuollon digitalisaatio on Suomessa kärkihanke, jota edistetään lainsäädännöstä lähtien. Hyvin toteutetuilla digitaalisilla palveluilla voidaan tukea, täydentää tai jopa korvata perinteisiä palveluja sekä hillitä kustannuskasvua. Väestön ikääntyminen aiheuttaa haasteita kautta palvelusektoreiden. Suun terveydenhuollon näkökulmasta huomioitavaa on, että väestö ikääntyy omat hampaat suussaan aiheuttaen näin lisääntynyttä hoidontarvetta. Suun terveydenhuollon on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja ottamaan käyttöön soveltuvin osin digitaalisia palveluita. Kaupungistumisen megatrendi tyhjentää maaseutua ja harvaan asutuille muuttotappioalueille on vaikea rekrytoida terveydenhuollon ammattilaisia, mikä osaltaan ohjaa kehitystä etäpalveluiden suuntaan.

Etähammaslääketieteen mahdollisuudet

Hampaita tuskin tullaan tulevaisuudessakaan poraamaan etäyhteyksien avulla. Etähammaslääketiede mahdollistaa potilaalle kotiin tuotavat terveyden edistämiseen keskittyvät etävastaanotot sekä omahoidon motivoinnin ja ennaltaehkäisyn. Tekoäly ja koneoppiminen puolestaan mahdollistavat potilaalle myös yksilöidyn suun terveydentila-analyysin tuottamisen potilaan omasta suustaan ottamista kuvista. Tällainen suun terveydentila-analyysi voidaan ulottaa laajoille massoille pienellä henkilöstöresurssilla. Näin voidaan tuottaa jokaiselle potilaalle yksilöityä tietoa omasta suun terveydentilasta ja jakaa tietoa hoitovaihtoehdoista sekä omahoito-ohjeista.

Henkilökohtainen ohjaus tekoälyn tukena

Henkilökohtainen palaute potilaalle auttaa lisäämään potilaan kiinnostusta oman suunsa terveydentilasta ja mahdollisesti sitouttaa potilasta hoitoon. Tekoälyn antamat hoito-ohjeet koetaan luotettaviksi, kun mukana on terveydenhuollon ammattilainen eikä sairaus ole vakava. Potilaat olettavat yleisesti tekoälyn tuottavan yksilöityä terveysinformaatiota, joka auttaa saavuttamaan paremman diagnostiikan tason ja näyttöön perustuvan sairauden hallinnan. Hammaslääkärit olettavat saavansa tekoälystä työkalun esimerkiksi potilaskommunikaatioon ja ennaltaehkäisyyn, johon on monesti hankala löytää aikaa.

Kustannussäästöpotentiaali on todellinen

Digitalisoimalla ensivaiheen hoidontarpeen arviota voidaan saavuttaa huomattavia kustannussäästöjä. Hoidontarpeen arvioinnissa tekoälyn avulla voitaisiin myös optimoida vastaanoton ajankäyttöä. Tekoäly voisi analysoida esimerkiksi potilaan lohjenneesta hampaasta otetusta kuvasta lohjenneen hampaan sijainnin, lohkeaman koon ja arvioida näin tarvittavan hoitoajan pituuden. Tällaisella ajankäytön arviolla voidaan tehostaa hammaslääkärin vastaanoton ajankäyttöä mm. varaamalla oikean mittainen aika ja tarvittava välineistö esimerkiksi lohjenneen hampaan korjausta varten. Näin voidaan minimoida ylimääräiset vastaanottokäynnit.

Asiakaskohtainen arviointi aina tarpeen

Digitalisaatiosta ei saa tulla itseisarvo ja terveydenhuollon ammattilaisen on aina arvioitava potilaskohtaisesti soveltuuko tämä digitaalisten palveluiden käyttäjäksi. Korkea ikä, matala koulutustaso, heikentynyt terveys, muistihäiriöt, heikko taloudellinen tilanne ja yksijääminen voivat aiheuttaa digitaalista syrjäytymistä, mikä estää etäpalveluiden käytön. Tämän vuoksi rinnalla on aina säilytettävä perinteiset palvelukanavat. Digitaalisten palveluiden suunnittelussa tuleekin kiinnittää huomioita palvelun helppokäyttöisyyteen ja digiesteettömyyteen, jotta ne tavoittavat mahdollisimman laajan käyttäjäkunnan. Samalla on myös mietittävä, mitä rajoituksia potilaan oman mobiililaitteen aiheuttama tietoturva –ja tietosuojariski aiheuttavat etäpalveluille.

Myös suun terveydenhuollon ammattilaiset ovat uuden äärellä ja myös koulutukseen ja uusien toimintamallien käyttöönoton tukemiseen on panostettava. Terveydenhuollon ammattilainen hyväksyy uuden etälääketieteen palvelun käyttöön käsiteltyään uuden palvelun avulla keskimäärin seitsemän potilastapausta. Käytettävyyteen on panostettava, jotta kiireinen terveydenhuollon ammattilainen löytää uusista etäpalveluista omaa työtänsä hyödyttävät ja potilaan parhaaksi tavat toimia eikä työ vaikeudu digitalisaation huumassa.

Kirjoitus perustuu Johanna Paavilaisen digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opinnäytetyöhön (2024)

Kirjoittajat:

Johanna Paavilainen, digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija

Liisa Klemola, Lehtori, FT, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

Elisa Snicker, lehtori, KTM, TtM, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio