1. Matkan tausta ja tarkoitus

SMAGRI-hankkeen tavoitteena on hankkia lisäosaamista peltoviljelyn vesienhallintaan sekä ilmastonmuutokseen liittyen. Hankkeen loppuvaiheessa päätettiin hakea lisätietoa Hollannista opintomatkan muodossa. Koska teknologiset ratkaisut ovat oleellinen osa kokonaisuutta, opintomatkaan kytkettiin myös tutustuminen Eurotier -maatalousnäyttelyyn Saksassa. Matkaohjelma rakennettiin Savonia-amk:n verkostojen kautta hankkeen omana työnä yhteistyössä Savonian matkapalvelujen kanssa.

Hollannin matka järjestettiin 11-13.11.2024 ja siihen osallistui 8 henkilöä. Suoraan Hollannista Saksaan jatkoi 6 henkilöä osallistuen EuroTier -näyttelyyn 14-15.11.2024. Kahdeksasta osallistujasta Savonian asiantuntijoita oli 7 ja lisäksi mukana oli hankkeen pilottilohkoa viljelevä maatalousyrittäjä.

2. Matkaohjelma aikatauluineen

Maanantai 11.11.

Lento Kuopio-Helsinki-Amsterdam 14.00-18-00. Vuokra-auto käytössä

Majoittuminen 11.-13.11.2024

B&B de Valkenhorst, Lelystad

Tiistai 12.11.

Oostvaardersplassen -luonnonsuojelualue

Farm of the Future, Lelystad

Waterboard eli paikallinen vesitalouden hallinnointitoimisto, Lelystad

Vierailu Afsluitdijk -padolla

Keskiviikko 13.11.

Aeres Farms, Wisentweg 13 C, Dronten

KTC Zegveld, Oude Meije 18, Zegveld,

Amsterdamin lentokentältä lento lähtee klo 19 Suomeen. Saapuminen Helsinkiin klo 22.20, lennon vaihto, Helsinki-Kuopio klo 23.50-00.55.

Saksaan jatkavat majoittuivat Hotel Wegner, Hannover

Torstai 14.11-Perjantai 15.11.

Messupäivä Eurotier & Energy Decentral

Vapaata aikaa Hannoverissa. Paluulento Hannover-Kööpenhamina, Kööpenhamina-Helsinki klo 21.55. Helsinki-Kuopio paluu aamulla 16.11.

3. Raportti vierailukohteista

3.1. Oostvaardersplassen -luonnonsuojelualue

Matkan ensimmäinen vierailu suuntautui Oostvaardesplassesin laajaan suoalueeseen, joka on ollut osa Flevolandin maakunnassa sijaitsevaa kansallispuistokokonaisuutta vuodesta 2018 lähtien. Alueen erityispiirteenä ja ainutlaatuisuutena voidaan pitää sitä, että se on kokonaisuudessaan rakennettu ihmisen merestä valtaamalle maa-alueelle. Kooltaan noin 56 neliökilometrin kokoinen alue on Flevopolderin sisällä, joka on muodostunut vuonna 1968 tehdyn kuivatuksen seurauksena. Muista poldereista poiketen, jotka ovat vesipinnan alapuolella, sitä ympäröi järvet ja merivedenpinnan alapuoliset kanaalit. Aluetta pidetäänkin joissain yhteyksissä maailman suurimpana keinotekoisena saarena. Alunperin alue oli varattu öljynjalostukseen, mutta hankkeen kaaduttua, siitä tehtiin luonnonsuojelualue. Oostvaardersplassen on suuri suoalue, josta on muodostunut kansainvälisestikin erittäin tärkeä lintujen pesimä- ja elinalue. Suoalueella kasvaa korkeita ruokotasankoja, alueella on lampia sekä niittyjä ja siellä laiduntaa vapaasti mm. Konik-hevosia.

3.2. Farm of the Future, Lelystad

Klo 11-14 tehtiin vierailu Wageningen yliopiston kasvintuotannon tutkimustilalle. Isäntänämme toimi Pieter de Wolf ja vierailu kattoi Hollannin maatalouden yleiskatsauksen, Future of the Farm -kokonaisuuden esittelyn sekä kierroksen koelohkoille. Tutkimustilalla on 100 ha peltoa.

Hollanti on tunnettu 2 sulkupadostaan, joista ensimmäinen, Afsluitdijk on 35 kilometriä pitkä pato, joka valmistui 1933 ja rakennettiin erottamaan Pohjanmereen kuulunut Zuiderzeen lahti järveksi. Järven nimeksi annettiin nimi IJsselmeer. IJsselmeer on matala, keskimäärin 5–6 metrin syvyinen keinotekoinen murtovesiallas. Järvestä on kuivatettu maa-alueita, joten sen pinta-ala on vuosikymmenten saatossa huvennut. Tällaista merestä kuivaamalla anastettua maata kutsutaan Alankomaissa polderiksi. IJsselmeer on Alankomaille tärkeä makean veden lähde, sillä sen vettä käytetään maatalouden tarpeisiin ja juomavedeksi.

Toinen pato on nimeltään Houtribdijk, joka rakennettiin vuosina 1963–1976 ja yhdistää Lelystadin ja Enkhuizenin kaupungit. Padon länsipuolella on Markermeer ja idässä IJsselmeer. Pato on 26 kilometriä pitkä ja sen rakentaminen käynnistettiin 1953 suurtulvan jälkeen. Patojen rakentaminen on pakon sanelema päätös, sillä Pohjanmeren tulvat vaikeuttivat elämää merkittävästi ja tarvittiin lisää ruoantuotantoaluetta kasvavan väestön tarpeisiin. Kuivatetulla alueella asuu nykyisin 300 000 asukasta. Tästä 70 % on maatalousmaana, josta suurin osa piti olla alunperin nurmentuotannossa. Alue on padottu 3-4 m merenpinnan yläpuolelle. Alueen kukkaviljely alkoi, kun laki vapautui 1980-luvun jälkeen nurmentuotannosta.

Kuivatetuille alueille asutettiin ihmisiä sosiaalisista syistä, siihen vaikutti uskonto ja etnisyys tuolloin. Heillä oli mahdollisuus tulla itsenäisiksi maanviljelijöiksi tätä kautta. Myös he, jotka eivät päässeet tilan jatkajiksi muuttivat alueelle ja oli myös laajentamismahdollisuuksia.

Alankomaat on maailman toiseksi suurin maataloustuotteiden viejä ja sektori on yksi valtiontalouden vetureita. Maa pärjää kilpailussa investoimalla innovaatioihin. Perinteisten elintarviketuotteiden ja kukkakasvien lisäksi maatalousteknologia on noussut tärkeäksi vientituotteeksi. Nautakarjatalous on jonkin verran vastatuulessa kuten muissakin länsimaissa mm. eläinten oikeuksien ja ravinnepäästöjen takia. Hollannissa vain 2 % kansasta on jollain tavoin kosketuksissa maanviljelyyn, joka haastaa myös poliittista päätöksentekoa.. Luomuviljely ei ole erityisen kannattavaa, vain n. 5 % kuluttajista haluaa sitä ja siitä suurin osa meneekin vientiin Saksaan. Koetila käy kriitttistä vuoropuhelua vieraiden kanssa valistaakseen viljelijöitä, että levittääkseen tietoa viljelykäytännöistä yhteiskuntaan.

Farm of the future -hanke ja sen peltokoetoiminta pyrkii etsimään vastauksia maatalouden haasteisiin mm. kaistaleviljelyn ja erilaisten kokeilujen kautta. Tavoitteena on vähentää torjunta-aineiden ja kemikaalien käyttöä sekä lisätä monimuotoisuutta uudistavan eli regeneratiivisen viljelyn kautta. Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaista, koko ekosysteemiä elvyttävää viljelytapaa. Käytännössä tavoitellaan satovarmuutta maaperän kasvukunnon parantamisen kautta, luonnon monimuotoisuuden ja maan hiilivaraston kasvua sekä toimivaa vesitaloutta. Regeneratiivisuuden lisäksi kokonaisuudessa pyritään huomioimaan tuottavuus ja resilienssi. Syksyisin ei kynnetä ja viljeltäviä kasveja ovat mm. peruna, sipuli, porkkana, proteiinikasvit, talvivehnä

Keskustelimme mm. pellon vesitaloudesta ja sen hallinnasta Hollannissa. Totesimme esimerkiksi veden varastoinnin syvälle maaperään olevan mielenkiintoisen idean. Sitä voitaisiin hyödyntää sieltä sitten kasvuaikana. Ilmastonmuutos on riski myös Hollannissa, esim. isot sadekuurot kerralla.

3.3. Waterboard, Lelystad

Tutustuminen Zuiderzeelandin vesilautakuntaan, jonka virastorakennus sijaitsee Lelystadin kaupungissa. Alankomaissa toimii yhteensä 21 vesilautakuntaa, jotka ovat itsenäisiä hallintoviranomaisia vertautuen kuntien ja provinssien vastaaviin elimiin ja joiden hallinto valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä kansanvaaleilla. Ne on perustettu v. 1954. Vesilautakuntien vastuulle kuuluvat kanaalien, vesiteiden ja patorakenteiden ylläpito, jätevesien puhdistus ja alueellinen vedenpinnan korkeuden sääntely sekä näihin kytkeytyvien kokonaisturvallisuuden, biodiversiteetin ja uusituvan energian käytön kasvattaminen. Lautakuntien velvollisuuksiin ei kuulu juomaveteen liittyvien toimenpiteet ja pohjaveteen liittyvissä toiminnoissa tehdään yhteistyötä kuntien sekä provinssien kanssa.

Viranomaisten merkittävimpiin tehtäviin kuuluu patorakennelmien ylläpitäminen ja kanaali-/uomaverkoston vedenpinnan sääntely, koska isoja osia alankomaiden maanpinnasta on useita metrejä meren pinnan alapuolella. Vedenpintojen säilyttäminen halutulla tasolla vaatii jatkuvaa veden pumppaamista sekä patorakennelmien ja uomaverkostojen tarkkailua. On myös huolehdittava, että viljelijät saavat kukin riittävästi kasteluvettä. Lelystadin kunta, jonka alueella majoituimme, on noin neljä metriä meren pinnan alapuolella. Tämän takia alueiden maanomistajien tai yritysten on ylläpidettävä ojaverkostonsa kuntoa viranomaisen määrittämien ohjeiden mukaisesti esim. niittämällä ojien pientareet kahdesti vuodessa ja pitämällä kuivatusojien syvyydet oikealla tasolla. Lautakunnat valvovat säännöllisesti ojastojen, asennettujen rakennelmien ja pumppujen kuntoa, ja antamalla sakkoja tilanteissa, joissa asetettuja määräyksiä ei ole noudatettu. Valtaosa vesilautakuntien rahoituksesta tulee kuitenkin verojen kautta, jota kerätään viranomaisen toiminta-alueen asukkailta ja yrityksiltä. Zuiderzeelandin vuositason budjetti on kooltaan noin 100 miljoona euroa ja sen alueella asuu 420 000 asukasta. Almeren alue kasvaa eniten pääkaupungin jälkeen Hollannissa, joten ennakointi vesien hallinnassa on tärkeää.

Zuiderzeelandin vesilautakunta on aloittamassa noin 45 miljoonan euron investointihankkeen koskien heidän toista jätevedenkäsittelylaitostaan. Hankkeessa on tarkoitus ottaa käyttöön jätevedenkäsittelymenetelmiä, joilla jätevedessä olevia lääke- ja torjunta-ainejäämiä saataisiin poistettua. Tavoitteena on pystyä hyödyntämään lannoitteena laitoksen sivutuotteena muodostuvaa lietettä, joka nykyisellään sisältää liian suuria määriä lääkejäämiä. Lisäksi halutaan ottaa käyttöön ja saada valmiudet poistaa entistä tehokkaammin haitta-aineita, jos EU-tasolla tulee tulevaisuudessa uusia vedenlaatuun liittyviä vaatimuksia.

Vesihallinnon mukaan firmat eivät vielä maksa riittävästi pohjaveden käytöstä, minkä pinta on laskemassa. Bisnes tuo työpaikkoja, mutta esim. Tekstiiliteollisuus ja olutteollisuus vie paljon pohjavettä. Veden puhdistamojen vettä voi käyttää peltojen kasteluun, muttei vielä juomavedeksi. Veden hinta on n. 350-400 eur/3 hengen talous.

3.4. Aeres Farm, Dronten

Aeresissa on yhteensä 3500 opiskelijaa, joista Drontenissa 2200. Opiskelijamäärät ovat viime vuosina kääntyneet laskuun, mikä näkyy jo koulun taloudessa. Drontenin koulutilan yhteydessä on peltoa tavanomaisessa viljelyssä 85 ha, lisäksi saman verran biodynaamisesti viljeltyä. Hieman kauempana peltoa on 250 ha lisää. Toistaiseksi biodynaamiset ja tavanomaisesti viljellyt pellot ovat omissa, täysin erillisissä viljelykierroissaan, mutta jatkosuunnitelmissa on yhdistää kaikki samaan luomuviljelykiertoon.

Koulutilalla on hyvin monipuolista maataloustuotantoa; myyntikasveja, huippuolosuhteilla varustetut sikala, kanala ja navetta, sekä tavanomainen lypsykarjanavetta. Lisäksi tilalla on talli ja pienimuotoista hevostutkimusta. Lypsykarjan osalta ”Kolmen tähden hyvinvointi” edellyttää mm. paljon ulkoilua puustoisella laitumella, ja siitä maksettava lisähinta on 6 snt/litra.

Hollannissa on totuttu jo sukupolvien ajan keskittymään pelkästään vedestä eroon pääsemiseen ja erittäin siisteihin, kaksi kertaa vuodessa niitettyihin kanaviin. Tämä on kuitenkin johtanut hyönteisten vähenemiseen maatalousympäristössä jopa 70 %:lla, eivätkä ravinnehuuhtoumat ole pienentyneet toivotusti. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä on vähennetty jo pitkään, mutta jäämiä on kertynyt vuosikymmenten aikana maaperään niin paljon, että huuhtoumat vähenevät viiveellä.

Aeresissa on viime vuosina testattu säätöpatosysteemin käyttökelpoisuutta vesienhallinnan apuvälineenä. Patoaminen auttaa säilyttämään kevätkosteuden pelloilla pidemmälle kesään ja vähentämään siten alkukesän kuivuuden aiheuttamia ongelmia. Toisaalta luukut avaamalla liiasta vedestä on mahdollista päästä nopeasti eroon. Testikanavaa ei niitetä joka vuosi, ja samoin ojan pohjalle kertyvä maa-aines poistetaan harvemmin. Sekä patoamisen että kanavan harvennetun siivoamisen on todettu vähentävän ravinnehuuhtoumia ja edistävän luonnon monimuotoisuutta. Varsinaiseen kasteluun kanavien vesi on sellaisenaan liian suolaista, koska mereltä vallatun alueen maaperästä liukenee jatkuvasti suolaa. Tähän on kuitenkin ratkaisu: makean veden pato. Siinä kaksiosainen pato päästää läpi pohjalle laskeutuneen suolaisen veden ja pitää ojassa makeamman pintaveden. Neljän vuoden testijakson jälkeen padotun kanavan vesi oli 64 % puhtaampaa kuin vastaavassa patoamattomassa kanavassa. Erityisesti testikanavan veden typpipitoisuus oli merkittävästi pienempi padon ansiosta.

Patoaminen aiheuttaa kuitenkin paljon vastustusta. Hollantilaiseen viljelykulttuuriin kuuluu erittäin tarkka siisteys, joten seisova, likaiselta näyttävä vesi ja vapaasti rehottava kasvusto näyttää monen mielestä epäsiistiltä. Vakiintuneiden tapojen muuttaminen vaatii aina hyvät perustelut ja paljon kärsivällisyyttä. Lisäksi patoaminen on 1960–70-luvuilta peräisin olevien lakien nojalla toistaiseksi laitonta ja vaatii siten erillisen luvan.

Säätöpatojen ja vähemmän tehokkaan kanavien ylläpidon avulla olisi tämän tutkimuksen perusteella mahdollista vähentää kuivuuden aiheuttamia satotappioita ja lisätä pölyttäjien määrää. Samalla ojissa kasvavat kasvit käyttäisivät osan pelloilta huuhtoutuvista ravinteista, jolloin sekä ravinnehuuhtoumat että vedenpuhdistuslaitosten kuormitus vähenisivät. Patojen yleistyminen edellyttäisi lakimuutoksen lisäksi investointeja säätöpatoihin, mutta toisi toisaalta säästöjä niitto- ja kaivukustannuksiin ja vähentäisi kuivuuden aiheuttamia satotappiota. Luonnon lisäksi voittajia olisivat siis myös viljelijä ja yhteiskunta.

3.5. KTC Zegveld

KTC Zegveld on turvemaiden viljelyyn liittyvien asioiden tiedonvälityskeskus. Tutkimuskeskuksen toimintaa esitteli meille Jasper Beek. Hän on yhtiön johtaja ja huolehtii tutkimuksien organisoinnista ja tutkimustilan toiminnasta. Hän on valmistunut Wageningenin yliopistosta biosysteemi-insinööriksi. Hän kertoo olevansa lehmämies ja on työskennellyt lypsykarjatiloilla ja karjamestarina mm. Uudessa-Seelannissa.

Tutkimuskeskus on nykymuotoisena perustettu 2014, omistajina on maatiloja ja yrityksiä. Tila oli ennen Wageningenin yliopiston omistuksessa.

Tutkimuskeskuksen toiminta-alue on Amsterdamin eteläpuoleinen alue, jossa on paljon turvemaita. Tilan alueella turvekerroksen paksuus on jopa 10 metriä. Tutkimuksien tavoitteena on löytää keinoja siihen, miten viljellä turvemaita ympäristöystävällisesti. Tutkimuskeskus omistaa 100 ha viljelysmaita ja heillä on 145 lehmän lypsykarja. Tutkimuskohteena turvekaasupäästöt, turvemaiden painuminen ja biodiversiteetin tukeminen. Karjassa on Holstein, Jersey ja Blaarkop -rotuisia lehmiä. Lehmät syövät pihatossa nurmisäilörehua ja rehujuurikasta. Lypsyrobotilla on houkutusrehua soijaa, viljaa ja kivennäisiä.

Tilan omistajayritykset kiinnostuivat tutkimuskohteesta, koska tämä on ainut turvemaiden viljelyyn keskittyvä tutkimuskeskus. Wageningenin yliopisto on yhä heidän merkittävä asiakas. Tilan maiden vieressä on vanha turpeennostoalue, joka on nyt vesillä. Aikoinaan viljelymaiden kuivatukseen käytettiin vanhoja tuulimyllyjä, joilla kuivatusvedet pumpattiin kanaaleihin.

Hiilidioksidi-, metaani-, ja typpioksidipäästöt ovat kaasupäästöjen tarkastelun kohteena, näihin koetetaan keksiä ratkaisuja. On todettu, että jos pohjavesi on tasolla -20 cm maan pinnasta, niin päästöt ovat pienimmillään. Maan matala pH vähentää myös päästöjä. Turvemaiden painumista suhteessa pohjaveden pinnankorkeuteen seurataan myös jatkuvasti.

Tilalla on tutkittu erilaisia vedenkorkeuden säätöjärjestelmiä. Tähän käytetään säätösalaojia, maanalaisia tihkukastelujärjestelmiä ja pellon pintaan kaivettuja pieniä ojanteita, joilla pyritään pitämään veden pinta korkealla. Tämä on tärkeää turvemailla, joissa vedenpinta laskee nopeasti, kun siirrytään kauemmas valtaojista, jossa vesi on korkealla. Tilalla on vedenpinnan säätöön käsikäyttöinen järjestelmä. Pumput käynnistetään ja suljetaan manuaalisesti. Maanalaiset tihkukasteluputket on asennettu 0,5 m välein n. 30 cm syvyyteen. Kokeilevat myös pienillä pellon pintaan tehdyillä pienillä n 10 cm syvyisillä ojanteilla valutuskastelua. Säätösalaojissa kasteluputket ovat 3 metrin välein. Ojavesien korkeuden säädöllä voidaan vaikuttaa myös maan painumiseen. Jatkotutkimuskohteina on veden korkeuden vaikutus nurmen laatuun sekä peltojen käyttökelpoisuuteen laidunnuksessa ja lannan levityksessä. He tutkivat myös märän maan vaikutusta laiduntavien lehmien sorkkaterveyteen.

Tilalla tutkitaan myös kosteikkokasvien tuotantoa, osmankäämiä ja elefanttiruohoa. Näitä voidaan hyödyntää rakennusmateriaaleina esim lämmöneristeinä. Osmankäämikasvustot korjataan tammi- helmikuussa. Kokeilevat myös turvemaiden savettamista.

3.6. EuroTier -näyttely

Energiaosastolla oli runsaasti esillä erilaisia CHP-yksiköitä kaasumoottoreita ja kaasumoottoreiden konversioon tarvittavien komponenttien valmistajia. Esillä oli myös runsaasti biokaasutuotannon syötteiden lisäaineita, joilla pystytään lisäämään raakakaasun metaaninpitoisuutta ja poistamaan rikkivetyjä. Kotieläinteknologian puolelta löytyi palkittu innovaatio. Ilmanvaihtojärjestelmä, jolla pystytään kohdentamaan korvausilma parsiin jakotuubeilla ja ilmaa johtavilla muovisilla parrenerottajilla, joissa on ilmanjakoa ohjaavat ilma aukot.

V20 moottorilla varustettu CHP yksikkö, jonka sähköteho oli 1000 kW. Kokonaishyötysuhde 83 % (sähköä 43 %, lämpöä 40 %).

4. Huomioita ja johtopäätöksiä

Hollannissa on herännyt ajatuksia ojien ja kanavien monimuotoisuuden lisäämiseen, sillä sen on alustavissa tutkimuksissa todettu vähentävän ravinnehuuhtoutumia sekä lisäävän pölyttäjien määrä. Ajatus saa myös vastustusta, sillä lakisääteisesti ja verovaroin toimivat Water Boardit valvovat ojaston kuntoa todella tarkasti ja esim. 2 krt niitto/kasvukausi valvotaan sakon uhalla. Miten tulevaisuudessa?

Hollannissa peltojen kuivuminen sekä suuret sademäärät näyttävät olevan Suomea merkittävämpi haaste. Tästä johtuen maassa on erilaisia käytäntöjä ja kokeiluja mm. altakasteluun ja pintakasteluun liittyen. Nämä käytännöt ja kokeilut olisi syytä selvittää tarkemmin Suomessa tulevaisuuden haasteita ajatellen. EuroTier -näyttely tarjosi todella laajan kattauksen teknologiasta niin kotieläintuotantoon kuin erilaiseen monitorointiin liittyen. Näyttely on läpileikkaus teknologiasta ja sen tilanteesta. Aika ajoin näyttelyyn kannattaa tutustua, jotta voi asemoida esim. kehitystyötä suhteessa markkinoilla oleviin laiteratkaisuihin sekä uusiin innovaatioihin.

Kirjoittajat

TKI-asiantuntija Mika Repo
Lehtori Miika Kahelin
Testausinsinööri Marko Häkkinen
TKI-asiantuntija Liisa Ojantakanen
TKI-asiantuntija Mika Leskinen
TKI-asiantuntija Anu Tiikkainen
Tutkimuspäällikkö Ardita Hoxha-Jahja