Verkkokurssit tarjoavat joustavan ja paikasta riippumattoman tavan oppia uutta ja kehittää osaamista eri aihepiireissä. Verkkokurssin rakentaminen vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkää asiantuntijuutta kurssin aiheeseen liittyen. Tässä blogipostauksessa käsittelen joitakin haasteita, joita kohtasin rakentaessani opinnäytetyönä verkkokurssia ADHD-piirteisten aikuisten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kohderyhmän huomioiminen on keskeinen osa onnistunutta verkkokurssia. Koska ADHD-piirteisillä voi olla vaikeuksia ylläpitää tarkkaavuutta ja keskittyä pitkiin verkkokurssimateriaalei-hin, on sisältö pidettävä selkeänä, helposti hahmotettavana ja oppimismenetelmiltään vaihtele-vana. Ajanhallinta ja tehtävien suorittaminen voivat tuottaa vaikeuksia, joten verkkokurssilla on tärkeää tarjota selkeä aikataulu ja mahdollisuus joustavuuteen ja itseohjautuvuuteen. Motivaation ylläpitäminen voi myös olla haaste, joten osallistavat menetelmät, kuten vuorovaikutus, säännöllinen palaute ja kannustus, voivat auttaa rakentamaan verkkokurssin, josta on ADHD-piirteisille aikuisille hyötyä.

Verkkokurssia rakentaessa Universal Design for Learning (UDL) -viitekehys auttaa huomioimaan erilaisten oppijoiden tarpeet. UDL perustuu neurotieteeseen ja pyrkii tukemaan erilaisia oppijoita tarjoamalla moninaisia esitystapoja, toiminnan ja ilmaisun tapoja sekä sitoutumisen tapoja. Joustavien ja esteettömien oppimisympäristöjen luominen edistää kaikkien oppijoiden osallistumista. (Levey 2023.)

Teknisten työkalujen ja alustojen hallinta on myös olennainen osa verkkokurssin rakentamista, ja puuttuva osaaminen voi muodostua onnistuneen verkkokurssin rakentamisen haasteeksi. Kurssin rakentajalla tulee olla sisällön ja pedagogiikan asiantuntemuksen lisäksi taitoa sisällöntuotannossa, visuaalisen ilmeen luomisessa, videoiden kuvaamisessa, kuvankäsittelyssä ja editoinnissa sekä verkkokeskustelualustojen tai virtuaalisten oppimisympäristöjen hallinnassa (Ylita-lo 2013). Teknologian opettelu ja käyttö voivat vaatia aikaa ja vaivaa. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että kurssin toteutusmuodot toimivat erilaisilla laitteilla ja käyttöjärjestelmissä. Omassa opinnäytetyöprosessissani verkkokurssi toteutettiin pilottimuodossa sähköpostimarkkinointiohjelmaa ja Facebookin suljettua vertaisryhmää hyödyntäen. Kevyestä teknolgisesta panostuksesta huolimatta sisällöntuotanto eri muodoissaan vei yllättävän paljon aikaa.

Teknologia tuo mukanaan verkko-opiskeluympäristöön haasteita myös opiskelijan näkökulmasta. Opiskelijoilla on oltava riittävästi teknisiä taitoja ja sovelluksia verkko-opetuksen mahdollistamiseksi. Teknologian käyttöön liittyvä oppimiskynnys voi olla korkea eikä kaikilla opiskelijoilla välttämättä ole pääsyä tarvittaviin laitteisiin tai internetyhteyksiin. Verkko-opetuksessa saattaa olla haasteellista luoda samanlaista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä kuin perinteisessä luokkaympäristössä. Opiskelijoiden välinen luontainen vuorovaikutus voi olla vähäisempää. Teknisten ongelmien, kuten verkkoyhteyden katkeamisen tai laitteiden toimimattomuuden, vaikutukset voivat haitata oppimista. Teknologia voi aiheuttaa esteitä opiskelijoille, joilla on erityistarpeita tai vammoja. Esimerkiksi saavutettavuusongelmat voivat vaikeuttaa joidenkin opiskelijoiden osallis-tumista verkko-opetukseen. Nämä haasteet on hyvä ottaa huomioon jo verkkokurssin rakentamisvaiheessa. (Berger & Paul 2021.)

Verkkokurssien rakentamiseen liittyy haasteita ja monta huomioonotettavaa seikkaa. Haasteet on kuitenkin mahdollista ylittää ja niitä voidaan hallita asianmukaisella suunnittelulla ja resurssien käytöllä. Kurssimateriaaleja voi ja kannattaa kehittää myös verkkokurssin julkaisun jälkeenkin opiskelijoilta saatavan palautteen pohjalta. Se, miten verkkokurssin opiskelijoita saa palautetta, onkin sitten ihan oma haasteensa. Joka tapauksessa verkkokurssit tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden oppimiseen ja tietämyksen jakamiseen paikasta ja joskus ajastakin riippumattomasti, ja haasteiden voittaminen voi tuoda palkitsevia oppimiskokemuksia sekä kurssin tekijälle että opiskelijoille. Laadukas verkkokurssi, joka huomioi kohderyhmänsä erityispiirteet ja tavoitteet, voi parhaimmillaan olla yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta luova kokonaisuus (Mäkelä 2010, 297). Vertaistukea tarjoavalla kurssilla jokainen kurssin osallistuja on vain muutaman klikkauksen päässä toisistaan.

Verkkopohjaiset interventiot voivat olla tehokkaita oireiden vähentämisessä neurokirjon lapsilla ja nuorilla. (Khan, Hall, Davies, Hollis. & Glazebrook 2019). Erilaisten etäkuntoutusmuotojen on todettu olevan hyödyllisiä myös erilaisissa mielenterveyden häiriöissä ja erityisen tehokkaita am-mattilaisen tukemina. Verkkokurssit mahdollistavat tuen ajasta ja paikasta riippumatta ja säästävät kustannuksia. Teknologisia ratkaisuja voidaan myös integroida perinteiseen hoitoon tehostamaan hoidon intensiteettiä. Julkisten varojen tulisi suuntautua teknologiseen kehitystyöhön erityisesti resurssipulasta kärsivillä alueilla tai vaikeasti saavutettavilla alueilla. (Keinonen, Lappalainen, Lappalainen & Lappalainen julkaisuaika tuntematon,63.) Teknologiapohjaisia ratkaisuja kuten verkkokursseja voisi hyödyntää laajemminkin esimerkiksi ohjaamalla ADHD-tutkimuksiin jonottavia itseopiskelun kautta etsimään keinoja oman hyvinvointinsa edistämiseksi. Opinnäytetyö löytyy Theseuksesta kesäkuun loppupuolella 2023.

Kirjoittaja:
Tiina Lappalainen, hyvinvointikoordinaattori YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

 
LÄHTEET
Berger, Roni & Paul, Marilyn S. 2021. Pedagogy vs. Technology: Challenges in Developing Online Courses in Social Work Education. Journal of Teaching in Social Work. 2021, 41(3), 275–289. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/08841233.2021.1919280. Viitattu 18.5.2023.

Keinonen, Katariina, Lappalainen, Anna-Lotta, Lappalainen, Päivi & Lappalainen, Raimo. Syste-maattinen kirjallisuuskatsaus mielenterveyden ongelmien etäkuntoutuksen ja -hoidon menetel-mistä. https://tietotarjotin.kela.fi/documents/20124/343726/Keinonen-Systemaattinen-kirjallisuusatsaus-mielenterveyden-ongelmien-etakuntoutuksen-ja-hoidon-menetelmista.pdf/6a1d5837-f6c7-2bfb-1e33-95a65202f3a9?t=1667233698365. Viitattu 20.5.2023.

Khan, K., Hall, CL, Davies, EB, Hollis, C. & Glazebrook, C. 2019. The Effectiveness of Web-Based Interventions Delivered to Children and Young People With Neurodevelopmental Disorders: Sys-tematic Review and Meta-Analysis. J Med Internet Res 1 (11), 13478 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6858614/. Viitattu 18.5.2023.

Levey, Sandra 2023. Universal Design for Learning. Journal of Education, 203(2), 479–487. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.1177/00220574211031954. Viitattu 18.5.2023.

Mäkelä, Leena 2010. Verkkokurssi opetuksen ja oppimisen kompleksisena toimintatilana. Etnogra-fiaväitöskirja. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7947-2. Viitattu 18.5.2023.

Ylitalo, Anu 2013. Vinkkejä verkkokurssin rakentamiseen ja toteuttamiseen, kevät 2013. Diaesi-tys. Tritonia EduLab. https://www.slideshare.net/aylitalo/vinkkej-verkkokurssin-rakentamiseen-ja-toteuttamiseen-kevt-2013. Viitattu 20.5.2023.