Lapsuuden ymmärtäminen merkityksellisenä ajanjaksona ihmisen elämänkaaressa on kulkenut viimeisen sadan vuoden aikana merkittävin harppauksin eteenpäin. Lapsi elää ja kasvaa oman yhteisön jäsenenä osaksi yhteiskuntaa. Lasten hyvinvointi on ollut aktiivisesti keskustelussa yhteiskunnassamme koko 2000-luvun ajan. Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia on mitattu erilaisilla tutkimuksilla ja mittauksilla, jotka ovat antaneet Suomelle kansainvälisessäkin vertailussa hyviä tuloksia. Suuri osa suomalaisista lapsista voi hyvin, mutta pieni osa voi erittäin huonosti.

Lapsiperheiden arjessa kokemien hyvinvointia ja voimavaroja laskevien haasteiden lisäksi, vuonna 2019 ilmaantui pandemia, joka haastoi ja tulee edelleen haastamaan kerrannaisvaikutuksillaan perheiden voimavaroja vielä pitkään. Pandemiaa seurannut Euroopassa syttynyt sota vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin merkittävästi.

Hyvinvointi tarkoittaa tässä yhteydessä lapsen oikeutta perustarpeisiin. Lasten arjen hyvinvointi nähdään moniulotteisena ilmiönä, joka on sidoksissa aikaan, paikkaan ja erilaisiin suhteisiin. Lapsella on oikeus ravintoon, lepoon, terveydenhuoltoon, leikkiin ja koulutukseen. Lapsella on oikeus suojeluun, joka suojaa fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta. Lapsella on myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus osallisuuteen. Yhdistyneiden kansakuntien julistuksessa (1959) lapset julistettiin erityisen huolenpidon kohteeksi.

Vanhemman hyvinvoinnilla on suora yhteys lapsen hyvinvointiin. Hyvinvoiva vanhempi kykenee antamaan lapsen tarvitsemaa tukea ja lämpöä sekä turvallisuutta terveiden elämäntapojen lisäksi. Hyvinvointia tuottavat tutkitusti myös hyvät kaverisuhteet, mielekäs vapaa-ajan toiminta, koulun ja kodin positiivinen sekä turvallinen ilmapiiri. Sosiaalista hyvinvointia tuottavat kokemukset hyväksytyksi tulemisesta sekä ryhmään kuulumisen tunteesta. Lapsen mallit hyvään vuorovaikutukseen ja vastuulliseen sosiaaliseen käyttäytymiseen tulevat kodin ihmissuhteista ja niistä kasvuympäristöistä, joissa lapsi kasvaa ja kehittyy.

Suomessa lapsiperheiden tukena on kattava palvelujärjestelmä, jonka tehtävänä on tukea perheitä ja lapsia hyvinvoinnissa. Yhtenä merkittävämpänä lapsiperheiden palveluna voidaan nähdä varhaiskasvatus, joka tavoittaa yli puolet suomalaisista alle kouluikäisistä lapsista. Varhaiskasvatuslaki turvaa jokaiselle suomalaislapselle mahdollisuuden osallistua varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksella on merkittävä rooli nykylapsen lapsuudessa. Varhaiskasvatus luo perhetaustasta ja moninaisista lähtökohdista riippumattoman tasavertaisen kasvua ja kehitystä tukevan ympäristön.

Varhaiskasvatuksen sosionomi on uusi tehtävänimike varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänä on tuottaa tukea lapselle ja koko perheelle, edistää hyvinvointia lapsiperheissä, vahvistaa ja edistää perheiden valmiuksia sekä taitoja kohti aktiivista kansalaisuutta. Varhaiskasvatuksen sosionomi työskentelee osana varhaiskasvatuksen tiimiä sosiaalipedagogisin menetelmin. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisen ydintä on koko perheen kanssa tehtävä yhteistyö ja koko perheen hyvinvoinnin edistäminen.

Opinnäytetyössä, johon tämä artikkeli perustuu, tutkittiin varhaiskasvatuksen sosionomin työn vahvuuksia päiväkotiympäristössä lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäjänä. Tutkimus kohdistui Kuopion kaupungin varhaiskasvatuspalveluissa vuosina 2020–2021 toteutettuun Varhaiskasvatuksen erityisolojen tasoittaminen koronaviruksen vaikutusten vuoksi -hankkeeseen. Kyselyn kohderyhmä oli hankkeessa mukana olleiden päiväkotien varhaiskasvatuksen ammattilaiset (n = 8).

Opinnäytetyön tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen sosionomin vahvuuksiksi koettiin lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin edistäminen. Vahvin osaaminen sosionomilla koettiin olevan vanhemmuuden tukemisessa, varhaisessa tuessa ja huolen puheeksi ottamisessa sekä palveluohjauksessa.

Varhaiskasvatuksen kentällä eletään suurten muutosten aikaa. Varhaiskasvatuksen laatua ja jatkuvuutta arvioitaessa on huomioitava, että muutoksessa henkilöstön osaaminen, työnkuvat ja työn organisoituminen vaativat kehittämistä. Jokaisella varhaiskasvatuksen ammattilaisella on omat koulutuksen tuomat osaamisen vahvuudet. On tärkeää huolehtia, että jokaisen ammattiryhmän vahvuudet näyttäytyvät selkeänä tehtävänkuvissa. Varhaiskasvatuksen tiimityön rakentuu vahvaksi silloin, kun jokainen tiimin jäsen kokee oman tehtävänkuvan selkeänä ja merkitykselliseksi. Suomalaisen varhaiskasvatuksen kehittämistehtävänä voidaankin nähdä moniammatillisuuden voimavaran hyödyntäminen ja osaamisalueiden sekä tehtävänkuvien selkiyttäminen.

Varhaiskasvatuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja muutosprosessiin tulisi panostaa suurella volyymilla ja laadukkaasti, koska varhaiskasvatuksen rooli lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin edistäjänä on kiistaton. Merkittävään rooliin alan vetovoimaisuuden kanssa nousee alalla työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten oma kunnioitus ja työn arvostus sekä merkityksellisenä pitäminen ovat parasta julkisuuskuvaa alalle.

Jokaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisen tulisi arvostaa omaa koulutusta, osaamista ja työtä. Yhteiskunnallisesti tulisi luoda järkeviä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tavoitteita varhaiskasvatuksen koulutukseen, kehittämiseen ja arviointiin.

Artikkeli perustuu Johanna Rantsin (2023) YAMK-opinnäytetyöhön ”Varhaiskasvatuksen sosionomi -lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäjänä”.

Lähdeluettelo on saatavilla ensimmäiseltä kirjoittajalta.

Kirjoittajat:

Johanna Rantsi, hyvinvointikoordinaattori YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu
Elisa Snicker, CBC, KTM, TtM, lehtori, Master School, Jatkuva oppiminen, Savonia-ammattikorkeakoulu
Liisa Klemola, FT, lehtori, Master School, Jatkuva oppiminen, Savonia-ammattikorkeakoulu