Korona-pandemia on viime aikoina antanut työyhteisöissä vauhtia sekä toimintojen digitalisoimisille, että itse työn monipaikkaistumiselle. Muutos on ollut nopea niissäkin organisaatioissa, jotka eivät ole tunteneet kuuluvansa varsinaisiin digipioneereihin. Ainakin etäkokouksilta on välttynyt hyvin harva.

Etätyö ei ole luonnonvoima, joka laskeutuu yllemme

Toimittaja ja kirjailija Anna Perho, joka esiintyi taannoisessa Tulevaisuuspäivä-webinaarissa, sanoi itse vaipuvansa välillä jo Teams-koomaan. Hän mainitsi tunnistavansa kaikki ne yleiset etätyön ongelmat, jotka vaivaavat useimpia meistä. Tuttua on esimerkiksi kyvyttömyys itseohjautuvuuteen. Työpäivän rytmitys ontuu ja tauot jäävät pitämättä. Työ imaisee ja aika kuluu kuin siivillä. Tai emme uskalla pitää kunnon taukoja, kun jossain takaraivossa kurkkii tunne lintsaamisesta. Ikään kuin esimiehen pitäisi olla antamassa lupa taukoon. Happihyppely työpäivän lomassa voi tuntua lähes rikolliselta.

Kaikki tämä on kovin luonnollista. Anna Perhon sanoin etätyö ei ole mikään ”luonnonvoima, joka laskeutuu yllemme, kun siihen kehotetaan”. Se on muutos, johon sopeutuminen vie aikansa. Toisaalta nyt, kun siihen on jo sopeuduttu, alamme vähitellen vaipua Perhon mainitsemaan koomaan ja kaipaamaan kipeästi oikeita työkavereita ja oikeita yhteisiä kokouskahveja ja pullaa.

Lähde kävelylle. Se ei ole rikollista.

Mikäli itse kaipaat keinoja koomasta palautumiseen etkä jaksa enää vain valittaa asioiden tilaa, Perholla on sinulle ratkaisu nimeltänsä DRAMMA. Perho avasi kuulijoille menetelmää, joka on yksinkertaisesti sarja periaatteita, joita kannattaa noudattaa, kun silmät alkavat sumentua ja ajatus harhailee.

Detachment (irrottautuminen) muistuttaa tauoista, ja nimenomaan sellaisista, joissa aivan fyysisesti irrottaudutaan työn tekemisestä. Tee jotain aivan muuta. Lähde vaikka pienelle kävelylle. Vaikka se tuntuisikin rikolliselta. Se ei ole sitä.

Relaxation (rentoutuminen) on sanomattakin selvää. Se on työn vastapainona toimivia omia harrastuksia, jossa sielu ja ruumis rentoutuvat.

Autonomy, (autonomia, itsenäisyys) tarkoittaa muun muassa sitä, että sinun on paras raivata itse itsellesi kalenteriin aukkoja asioille ja tehtäville, joita sinä itse pidät tärkeinä. Kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Merkitse kalenteriisi edes päivittäiset lounastauot, muuten on vaara, että nekin täyttyvät palavereista. Itse olen alkanut ottanut tämän tavan käyttööni.

Mastery (hallitseminen) tässä yhteydessä tarkoittaa vaikkapa uuden taidon tai harrastuksen opettelua. Tunnetta siitä, että olet uskaltautunut mukavuusalueesi ulkopuolelle, ponnistellut oppiaksesi uutta ja lopulta tunnet hallitsevasi jotain mitä et ennen ole osannut. Keski-ikäisenä ihmisenä olen elävä esimerkki siitä, että homma toimii. Aloitin pari vuotta sitten kuntosalitreenin ja esimerkiksi maastavedon pelkällä 20 kilon tangolla. Tänään sadasta kilosta puuttuu ne harmilliset 2,5 kiloa. Siitä huolimatta – mikä voittajafiilis!

Meaning, (merkityksellisyys) on sitä mikä työssä tai muussa elämässä tuottaa sinulle iloa. Tuo tunteen, että teet jotain merkityksellistä ja tärkeää. Sitä kannattaa miettiä, kun kuormitus kasvaa. Teetkö niitä asioita, jotka tuottavat sinulle tyydytystä vai puurratko vain…?

Affiliation (yhteenkuuluvuus) ja ihmissuhteet ovat portti sosiaalisuuteen. Työyhteisön tulisi tavalla tai toisella kasvattaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja yhteisöllisyydestä. Monipaikkatyössä ja Teams-kooman turruttaessa on hyvä välillä etsiä tie omaan yhteisöön. Ihan vaikka ilman mitään virallista asiaa. Ihminen on laumaeläin!

Kokeile – tee jotain toisin!

DRAMMAn lisäksi Tulevaisuuspäivän aikana vilahti osallistujien kommenteissa myös muun muassa Pomodoro –ajanhallintamenetelmä, käyttökelpoinen sekin. Pääajatuksena tomaattimenetelmässä on se, että suuret ja haasteelliset tehtävät kannattaa pilkkoa pienemmiksi ja taklata niitä yksi kerrallaan, taukoja unohtamatta.

Kaikki edellä mainitut tavoitteet eivät luonnollisesti työyhteisössä ole aina yksittäisen työntekijän päätettävissä. Perho kuitenkin kehotti kokeilemaan vaikkapa vain yhtä, tekemään jotain toisin kuin ennen. Se tekee hyvää aivoterveydellekin. Ja onhan se parempi olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.

Hankeyhteistyötä yhteisen tekemisen kautta

Tulevaisuuspäivä oli jo kolmas IDK (Ihmiskeskeinen Digitaalinen Kunta) –hankkeen vastaavista päivistä. Aamupäivän aikana puhuttiin paljon metaversumista; siitä miten fyysinen ja virtuaalinen maailma jo sekoittuvat toisiinsa, sekä tulevaisuutta enteilevistä heikoista signaaleista. Iltapäivän osuus peruutti hieman ja keskittyi enemmän tähän päivään ja lähitulevaisuuteen. Wellness Warkaus –hankkeena oli hienoa tehdä käytännön yhteistyötä IDK:n kanssa. Saimme tuoda pikkusisko-Varkauden nykypäivän näkökulmaa mausteeksi isosisko-Kuopion tulevaisuusvisioihin. Meitä molempia hankkeitahan yhdistää Savonia-ammattikorkeakoulun asiantuntijuus. Ja yhteistyö alkaa tekemällä jotain konkreettista yhdessä. Suosittelen.

Ellet itse päässyt mukaan Tulevaisuuspäivään, löydät sen kaikkine mielenkiintoisine aiheineen tallennettuna täältä: https://vimeo.com/685818582

Tarja Tapaninen
TKI-asiantuntija, projektipäällikkö
Wellness Warkaus –hanke
Savonia-ammattikorkeakoulu
tarja.tapaninen@savonia.fi