Ulkoisia tukirankalaitteita on rakenteellisilta ominaisuuksiltaan kolmenlaisia: aktiivisia, puoliaktiivisia ja passiivisia. Aktiivisissa apulaitteissa toiminnallisuuteen käytetään erilliseen voimanlähteeseen, esim. akkuun, varastoitua energiaa. Passiivisen apulaitteen toiminnallisuus perustuu materiaaliin kiinnitettyihin joustaviin elementteihin varastoituvaan energiaan. Puoliaktiivisessa laitteessa on sekä sähköisesti toimivia komponentteja että passiivisen laitteen toimintoja yhdistettynä ulkoiseen tukirankalaitteeseen. Aktiivisten sekä passiivisten apulaitteiden fyysiset mittasuhteet poikkeavat toisistaan. Aktiivinen apulaite on tarkoitettu keventämään raskaiden sekä hankalasti siirrettävien esineiden, kuten esimerkiksi rakennustyömailla ikkunaelementtien, siirtoja ja asennuksia. Passiivinen apulaite on kevyt sekä nopeasti puettava, liivimäinen asuste. Se keventää epämukavassa asennossa työskentelyä ja tukee esimerkiksi ylävartalon aluetta työsuorituksen aikana.

Ensimmäisiä teollisesti valmistettuja ulkoisia tukirankoja on käytetty apulaitteena esimerkiksi armeijassa raskaiden esineiden kantamisen apuna sekä maataloudessa keventämään taakan nostamista. Vähitellen ulkoista tukirankaa alettiin käyttää myös muissa tehtävissä kuten maalatessa, sähköasennuksissa sekä rakennustyötehtävissä. Hoitotyössä ulkoista tukirankaa on käytetty ensisijaisesti potilaiden, etenkin aivohalvauspotilaiden kuntoutuksessa

Ulkoista tukirankalaitetta on hyödynnetty sairaanhoitajien alavartalon lihaksien tukemiseen sekä työasentojen keventämiseen potilasnostoissa. Tukiranka antaa samalla tukea myös ylävartalon alueelle. Sairaanhoitajille tehdyssä tutkimuksessa ulkoisen tukirangan käyttömukavuustekijät vaikuttivat negatiivisesti apulaitteen hyödyntämiseen hoitotyössä. Ergonomiset hyödyt ulkoisen tukirankalaitteen käytössä koettiin puolestaan positiivisina. Ulkoinen tukirankalaite auttoi keventämään sairaanhoitajien fyysisesti raskasta työsuoritusta sekä nopeutti sairaanhoitajaa palautumaan raskaan työpäivän jälkeisistä työsuorituksista.

Opinnäytetyössä selvitettiin toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden käsityksiä ulkoisen tukirangan soveltuvuudesta. Opiskelijoille esitettiin videomateriaali ulkoisen tukirangan käytöstä. Tämän jälkeen he vastasivat kyselyyn. Opiskelijat olivat kiinnostuneita oppimaan sekä kokeilemaan uusia työvälineitä, jotka auttavat keventämään hoitotyötä. Ulkoiselle tukirangalle olisi tarvetta hoitoalalla, mutta tämänhetkiset ulkoiset tukirangat vaativat vielä kehitystä. Laitteiden suunnittelijoiden kannattaisi ottaa mukaan kehitystyöhön hoitoalalla työskenteleviä henkilöitä.

Artikkeli perustuu Jari Ojalan opinnäytetyöhön Exoskeleton koulutuskäytössä.

Lähteet ovat saatavissa ensimmäiseltä kirjoittajalta.

Kirjoittajat

Jari Ojala, insinööri (YAMK), Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla, Savonia-ammattikorkeakoulu
Arto Liuha, DI, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Liisa Klemola, FT, lehtori, Master School, Jatkuva oppiminen, Savonia-ammattikorkeakoulu