Valmistumiseni hyvinvointikoordinaattoriksi on ollut pitkä tie, mutta hyvin antoisa sellainen ja kannustankin kaikkia jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin omaa tahtia. Iso kiitos onnistuneesta matkastani kuuluu myös opiskelutovereilleni, joilta olen saanut paljon uusia näkemyksiä ja vahvistusta myös omaan ammattiosaamiseeni. Tiesin jo kouluun hakeutuessa, että tulen tekemään opinnäytetyöni käytännön kehittämistutkimuksena ja kehittäen jotain konkreettista asiaa tai aihekokonaisuutta yhdessä siihen liittyvien ihmisten kanssa.

Tätä suunnitelmaa pääsin toteuttamaan työskennellessäni Siun soten työkykyohjelma 2020-2022 -hankkeessa, jossa yhteistyötä tehtiin Pohjois-Karjalan laajan työkykyä tukevan ja osatyökykyisten parissa työskentelevän toimijaverkoston kanssa. Tähän verkostoon kuului maakunnan alueelta paljon eri työntekijöitä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista, TE-palveluista, kuntien työllisyyspalveluista, Kelasta, järjestöistä, yksityisistä palveluntuottajista, oppilaitoksista ja vankilan toiminnasta.

Osatyökykyiset ihmiset osallistuvat usein ennen työllistymistään erilaisiin työkykyä tukeviin palveluihin, kuten työkokeiluihin tai työtoimintoihin, joissa toimitaan työympäristössä. Pohjois-Karjalan toimijaverkosto nosti esille tarpeen selvittää ihmisen työympäristössä näyttäytyvää työ- ja toimintakykyä, jotta työllistymisen tueksi osattaisiin kohdentaa oikeanlaisia tukitoimia. Tarvittaisiin tietoa siitä, miten työ- ja toimintakyky näyttäytyy todellisissa työtilanteissa niin asiakkaan itsensä arvioimana kuin työpaikan edustajan havainnoimana ja tätä varten tarvittaisiin työväline. Opinnäytetyöni aiheen rakentumisen hetkellä Pohjois-Karjalassa tunnistettiin useita eri toimijoilla käytössä olevia työ- ja toimintakykymittareita, jotka eivät kuitenkaan sellaisenaan soveltuneet työympäristössä näyttäytyvän työ- ja toimintakykyisyyden selvittämiseen.

Kehittämistyön tavoitteeksi määriteltiin työympäristössä tapahtuvan työ- ja toimintakyvyn mittarin ja yhtenäisten arviointikohteiden rakentaminen Pohjois-Karjalan toimijoiden yhteiseen käyttöön. Näin jälkikäteen mietittynä, huomioitavaa opinnäytetyön aiheen rakentumisessa oli se, että tarve yhtenäiselle mittarille nähtiin eri palveluissa ja yli organisaatiorajojen samanlaisena. Erityisen hienoa oli myös se, että Pohjois-Karjalan toimijaverkostossa tunnistettiin hyödyt tiedon vertailtavuudessa, jos eri palveluissa käytettäisiin samanlaista työvälinettä tai ainakin samanlaisia arviointikohteita, vaikka käytettäisiinkin omia lomakkeita.

Kehittämistyön toteuttamiseksi perustettiin monialainen, eri toimijoista koostuva, kehittämistyöryhmä, joka vastasi yhteiskehittämisen koordinoimisesta. Kehittämistyöryhmän tehtävänä oli vastata suunnittelusta, toteutuksesta ja mittarin käytännön asiakas- ja työntekijätestauksista hyödyntäen myös työkaveri- ja opiskelijaresursseja. Käyttökokemuksista saatuja tietoja arvioitiin ja analysoitiin kehittämistyöryhmässä, toteutettiin tarvittavat muutokset ja palautettiin mittari jälleen uusille työntekijöille ja asiakkaille testattavaksi.

Yhteiskehittäminen oli ehdottomasti onnistunut valinta opinnäytetyöni menetelmäksi, koska sen avulla pystyttiin oikeasti rakentamaan maakunnan alueelle yhtenäinen mittari eri organisaatioiden ammattilaisten ja eri asiakasryhmien tarpeisiin sopivaksi. Yhteiskehittämistä toteutettiin laajasti erilaisissa tapaamisissa ja työpajoissa yhdessä maakunnan eri toimijoiden asiakkaiden, työntekijöiden kuin esimiestasonkin kanssa. Yhteiskehittäminen mahdollisti opinnäytetyössäni kokemuksellisen tiedon, ammattilaisen tiedon ja teoriatiedon yhdistämisen vuoden mittaisessa kehittämisprosessissa.

Yhteiskehittäminen vaatii osallistujiltaan tietynlaista ajatustapaa, jossa omaa asiantuntemusta jaetaan, toimitaan tasavertaisena toisten kanssa ja oma työpanos annetaan yhteisen hyvän toteutukseen. Tässä yhteiskehittämisessä mittaria ja sen arviointikohteita rakennettiin kaikkien hyödynnettäväksi, mikä tarkoitti myös sitä, ettei mikään taho yksinään tulisi omistamaan mittaria. Yhteiskehittämisen kaltainen työskentely- ja ajattelutapa ei ole lainkaan itsestään selvää, varsinkaan kun on kyse eri organisaatioiden monialaisesta yhteistyöstä. Pohjois-Karjalassa yhteiskehittäminen oli mahdollista ja luonteva valinta menetelmäksi, koska toimijoilla oli entuudestaan vahvat perinteet yhteistyön tekemiselle ja valmiudet työskennellä yhteisen hyvän eteen.

Yhteiskehittämisen menetelmän vahvuutena oli ehdottomasti myös se, että juurruttaminen ja levittäminen tapahtuivat kehittämistyön ohessa samanaikaisesti. Lisäksi yhteiskehittämisen tukena toimi työkykyohjelma -hankkeen toimesta toteutettu Työ- ja toimintakyvyn mittarit ja -menetelmät työpajasarja, joka osaltaan vahvisti yhteistä ymmärrystä työ- ja toimintakykytiedon tärkeydestä ja tietoutta maakunnan alueella käytettävistä mittareista.

Opinnäytetyö toteutettiin Siun soten toimeksiannosta ja oli osa Siun soten työkykyohjelma -hankkeen työ- ja toimintakyvyn mittareihin ja -menetelmiin liittyvää kehittämistyötä. Yhteiskehittämisen tuloksena syntyi Pohjois-Karjalaan työympäristössä tapahtuvan työ- ja toimintakyvyn mittari, jonka arviointikohteet painottuvat työympäristössä tapahtuvan työ- ja toimintakykyisyyden selvittämiseen. Mittari ja siihen liittyvä kehittämistyö on nähtävillä Innokylässä.

Esimerkki mittarin arviointikohteesta:

Vaikka mittari on kehitetty Pohjois-Karjalassa, se soveltuu toki käytettäväksi muuallakin ja laajemminkin eri aloilla työllistymisen ja työkyvyn tukemisessa tilanteisiin, joissa toimitaan työympäristöissä. Mittaria voi käydä täyttämässä myös ihan itseään varten, jos pohtii omaa työkykyisyyttään ja sitä, miten se tällä hetkellä näyttäytyy työelämässä. Työelämä muuttuu kuitenkin koko ajan, jolloin myös mittarin on muokkauduttava ja työ- ja toimintakykyä mittaavien arviointikohteiden on vastattava työelämän tarpeisiin. Kehittämistyö jatkuukin osana Pohjois-Karjalan verkostoyhteistyötä.

Opinnäytetyö löytyy elokuussa Theseuksesta. Tarkempaa tietoa mittariston kehittämisestä löytyy innokylän sivustolta: https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/tyoymparistossa-tapahtuvan-tyo-ja-toimintakyvyn-mittarin-kehittaminen-pohjois

Kirjoittaja:

Virpi Koponen, hyvinvointikoordinaattoriopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu