Keväällä 2020 alkanut koronaepidemia vaikutti voimakkaasti järjestöjen vertaistukitoimintaan. Aiemmin kasvokkain järjestettyjä tapahtumia ja vertaistukiryhmiä siirrettiin verkon välityksellä toteutettavaksi. Tilanne oli uusi niin järjestöjen työntekijöille kuin vertaistukitoimintaan osallistuville. Järjestöissä pohdittiin, miten vertaistuki toteutuu verkon välityksellä.

Tein sosionomi YAMK -opintoihini liittyen opinnäytetyöni työikäisten leskien vertaistukijärjestö Nuoret Lesket ry:n verkkovälitteisestä vertaistukitoiminnasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää verkkovälitteisten toimintamuotojen soveltuvuutta ja toimivuutta vertaistukimuotona yhdistyksen toiminnassa. Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli, mitkä tekijät edistivät tai haittasivat vertaistuen toteutumista.

Nuorena leskeksi

Puolison kuolema nuorella iällä on menetys, joka muuttaa leskeksi jääneen arjen ja vaikuttaa kaikilla elämän alueilla. Leski menettää yhdessä suunnitellun tulevaisuuden ja elämä on monella tapaa rakennettava uudelleen. Usein koko identiteetti joutuu tarkasteluun.
Puolison kuolemaan liittyy paljon lakisääteisiä velvoitteita, joita on hoidettava surun keskellä. Taloudelliset asiat on pohdittava uudelleen, kun toisen tulot katoavat taloudesta. Jos leskeksi jääneellä on lapsia, puolison kuolema tuo mukanaan myös yksinhuoltajuuden ja siihen liittyvät haasteet.

Leskeys tuo usein muutoksia sosiaalisiin suhteisiin. Leski ei aina saakaan tukea niiltä tahoilta, joilta sitä odotti. Osa ystäväpiiristä voi kadota kokonaan, mutta toisaalta elämäntilanne voi tuoda mukanaan myös uusia ihmissuhteita, esimerkiksi vertaistoiminnan kautta. Nuorena leskeytyneellä on harvoin samassa elämäntilanteessa olevia lähipiirissään, ja siksi moni nuori leski kokee vertaistuen merkittävänä tukena.

Vertaistuki

Vertaistuella tarkoitetaan samanlaisessa elämäntilanteessa olevien tai samanlaisia asioita kokeneiden ihmisten keskinäistä tukea. Keskeistä vertaistuessa on kokemusten kertominen ja kuunteleminen. Samanlainen kokemus mahdollistaa toisen kokemuksen syvällisen ymmärtämisen ja toisaalta ymmärretyksi tulemisen. Vertaistuki myös normalisoi tilanteeseen tai kokemukseen liittyviä tunteita, kun ihminen huomaa, että muutkin kokevat samanlaisia tunteita tai reaktioita.

Verkkovälitteisessä vertaistuessa hyödynnetään erilaisia etäteknologian sovelluksia. Se voi olla reaaliaikaista tai ajasta riippumatonta ja tapahtua kirjoittamalla tai keskustelemalla videon välityksellä. Viime vuosina on yleistynyt reaaliaikaisesti videopuheluyhteyden avulla toteutettava vertaistukitoiminta, jossa mahdollistuu keskustelu ja näköyhteys kameroiden ollessa päällä. Näin toteutettiin myös Nuoret Lesket ry:n verkkovälitteistä toimintaa.

Vertaistuen toteutuminen verkkovälitteisessä vertaistukitoiminnassa

Tutkimuksen mukaan verkkovälitteinen toteutustapa soveltui hyvin vertaistukitoimintaan. Erityisen hyvänä soveltuvuus nähtiin kertaluontoisissa tapahtumissa, kuten webinaareissa. Myös kokemukset verkon välityksellä toteutuneista vertaistukiryhmistä olivat pääosin myönteisiä. Koronaepidemian aikaan verkkovälitteisen vertaistukitoiminnan merkitys korostui, koska se oli monille ainoa mahdollisuus vertaistukeen. Verkkovälitteisyys toi tapahtumiin myös uusia osallistujia.

Verkkovälitteisyys mahdollisti osallistumisen asuinpaikasta riippumatta, ilman kustannuksia ja matkustamiseen kuluvaa aikaa. Lastenhoitojärjestelyt sujuivat myös helpommin. Joillekin verkkovälitteisyys toteutustapana toimi myös rohkaisijana osallistumiseen. Vertaistuen toteutumista edistivät tapahtuman tai ryhmän onnistunut ohjaus, selkeä struktuuri ja ohjeistus. Säännöllisesti kokoontuvissa vertaistukiryhmissä vertaistuen toteumista edistivät myös osallistujien tuttuus ja ryhmäläisten tasavertainen huomiointi. Ajatusten ja kokemusten jakaminen vertaisten kanssa mahdollistui esimerkiksi jakaantumalla pienryhmiin ja käyttämällä chat-keskustelua. Verkkoryhmissä korostui erityisesti ohjaajan toiminta ja monet muut vertaistukea edistävät tekijät olivat sidoksissa siihen.

Vertaistuen toteutumista haittasi vuorovaikutuksen erilaisuus verrattuna kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin. Vuorovaikutus saattoi olla vähäisempää ja tunteiden ilmaisu vaikeampaa. Myös katsekontaktin sekä elekielen puuttuminen haittasivat vertaistuen toteutumista. Kun osallistuminen tapahtui kotiympäristössä, siellä saattoi olla tekijöitä, jotka häiritsivät omaa keskittymistä. Osallistujien kotoa kuuluvat äänet saattoivat häiritä myös muiden osallistujien kokemusta vertaistuesta ja luottamuksellisuudesta. Tekniikkaan liittyvät ongelmat haittasivat esiintyessään vertaistuen toteutumista.

Kokemukset vertaistuesta olivat verkkovälitteisessä toiminnassa pitkälti samantyyppisiä kuin kasvokkain tapahtuvassa toiminnassa. Toiminnan koettiin olleen ”henkireikä” surun keskellä, apuna jaksamisessa ja vähentäneen yksinäisyyden tunnetta. Huolimatta joistakin verkkovälitteisyyteen liittyvistä haasteista ja puutteista, vertaistuen koettiin toteutuvan verkon välityksellä verrattain hyvin. Verkkovälitteiseen toteutustapaan liittyi myös monia etuja. Tutkimukseen osallistuneet lesket kokivat toiminnan hyödyllisenä itselleen ja toivoivat sitä jatkettavan. He esittivät myös paljon ideoita, joiden kautta toimintaa voidaan edelleen kehittää.

Kirjoittaja:

Sirpa Mynttinen, asiantuntija, Surevan kohtaaminen -toiminta
sirpa.mynttinen@surevankohtaaminen.fi

Lähteet:

Erjanti, Helena & Paunonen-Ilmonen, Marita 2017. Suru ja surevat.
Mikkonen, Irja & Saarinen, Anja 2019. Vertaistuki voimavarana.
Salminen, Anna-Liisa, Heiskanen, Tuija, Hiekkala, Sinikka, Naamanka, Johanna, Stenberg, Jan- Henry & Vuononvirta, Tiina 2016. Etäkuntoutuksen ja siihen läheisesti liittyvien termien määrittelyä. Teoksessa Anna-Liisa Salminen, Sinikka Hiekkala ja Jan-Henry Stenberg (toim.) Etäkuntoutus.
Taylor, Nathan & Robinson, David 2016. The Lived Experience of Young Widows and Widowers. The American journal of family therapy 44.