Skitsofreniaa sairastavalla henkilöllä voi ilmetä sairastamisensa aikana negatiivisia oireita (Skitsofrenia: Käypä hoito- suositus, 2020). Negatiiviset oireet ovat puutosoireita, jolloin henkilön toiminnasta puuttuu hänelle aiemmin ominaisia toiminnan piirteitä (Mäkinen, Miettunen, Isohanni ja Koponen 2008, 339). Skitsofrenian Käypä hoito -suosituksen (2020) mukaan negatiivisia oireita ovat: ”psykomotorinen hidastuminen, toimettomuus, tunteiden latistuminen, välinpitämättömyys ja aloitekyvyn puute, puheen määrän tai sisällön niukkuus ja nonverbaalisen ilmaisun köyhyys sekä heikentynyt kyky huolehtia itsestä ja selvitä sosiaalisesti”. Negatiivisten oireet ovat huonosti tunnistettuja ja niiden kuntoutus on haastavaa, mutta eritäin tärkeää, sillä negatiiviset oireet aiheuttavat huonompaa toimintakykyä, matalampaa elämänlaatua sekä alentunutta tuottavuutta (Correll & Schooler 2020, 529). Käytännön kuntoutustyössä olen huomannut negatiivisten oireiden esiintymisen hankaloittavan potilaan tahtoa lähteä harjoittelemaan, kykyä omaksua harjoitteita tai sitoutua omaan kuntoutumiseensa. Olen huomannut negatiivisista oireista kärsivien potilaiden fysioterapiajaksojen venyvän pidemmiksi kuin niiden potilaiden, joilla ei ole niin paljoa tai vahvoja negatiivisia oireita. 

Negatiivisia oireita pyritään kuntouttamaan eri alojen ammattilaisten toimesta monin erilaisin menetelmin (Lutgens, Gariepy & Malla 2017, 329). Myös liikuntaa on käytetty ja ajoittain jopa onnistuneesti negatiivisten oireiden kuntoutuksessa (Firth, Cotter, Elliott, French & Yung 2015, 5–8). Negatiivisten oireiden kuntoutusta liikunnan avulla on tehty laajasti erilaisin menetelmin ja käytössä on ollut liikuntamuotoja pallopeleistä kuntosaliharjoitteluun. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa positiivisiin tuloksiin on päästy tiettyjen reunaehtojen täyttyessä liikuntamuodosta riippumatta. Firth ym. (2015, 8) toteavat kirjallisuuskatsauksessaan näiden reunaehtojen olevan seuraavat:

• yhteensä 75–120 minuuttia liikuntaa/viikko
• liikkuminen maksimisykkeen 50–85 % tehoalueella
• liikuntaintervention kesto minimissään 10 viikkoa

Sykeohjatun liikunnan interventio Vanhan Vaasan sairaalassa

Opinnäytetyössäni selvitettiin sykeohjatun toiminnallisen kiertoharjoittelun mahdollisuuksia negatiivisten oireiden kuntoutuksessa Vanhan Vaasan sairaalan potilailla. Tutkimuksen aikana tutkittavilta mitattiin alku- ja loppututkimuksissa negatiivisten oireiden vahvuutta, yleistä toimintakykyä ja kestävyyskuntoa. Tutkimukseen osallistujat harjoittelivat 12 viikon ajan alku- ja lopputestausten välillä. Harjoittelukertojen aikana liikkeitä tehtiin vapailla painoilla, kehonpainolla ja erilaisilla kuntolaitteilla. Harjoitteluun pystyi osallistumaan kaksi kertaa viikkoon ja harjoittelukertojen kesto kasvoi alun 25 minuutista lopun 45 minuuttiin ja tämä kasvu toteutettiin lisäämällä harjoittelun kierroksia kahdesta kierroksesta neljään kierrokseen jakson aikana. Yksittäinen kierros koostui kuudesta eri harjoitteesta ja harjoittelujakson alussa yksittäistä liikettä tehtiin 30 sekuntia, minkä jälkeen oli aikaa 60 sekuntia siirtyä seuraavaan harjoitteeseen. Jakson edetessä liikkeen tekemiseen käytettävää aikaa nostettiin ja seuraavaan liikkeeseen siirtymisen aikaa pienenettiin portaittain niin, että lopuksi harjoittelijat tekivät liikettä 60 sekuntia ja käyttivät vain 30 sekuntia seuraavaan harjoitteeseen siirtymiseen. Harjoittelijoita ohjattiin lisäksi käyttämään suurempia painoja harjoittelujakson aikana, mikä edesauttoi keskiarvosykkeen pysymistä tarpeeksi korkealla. Tutkimukseen osallistui alun perin 26 tutkittavaa, joista 12 oli mukana lopullisessa otannassa, mutta jokaisesta mittarista muodostui vain 11 vertailtavaa alku- ja lopputulosta.

Harjoittelun vaikutukset negatiivisiin oireisiin, toimintakykyyn ja kestävyyskuntoon

Opinnäytetyöni tutkimukseen osallistuneiden negatiiviset oireet kasvoivat ryhmätasolla tarkasteltuna SANS-arviointiasteikon mukaan (Isohanni, Honkonen, Vartiainen & Lönnqvist 1999, 51–104. Oireiden kasvaminen oli lievää ja tilastollisesti ei merkitsevää. Vaikka ryhmätasolla tehty tarkastelu antoikin negatiivisen tuloksen, oli joukossa kuitenkin 4 yksilöä, joiden negatiiviset oireet vähenivät harjoittelujakson aikana. Yleisen toimintakyvyn osalta nähtiin lievää tulosten paranemista WHODAS 2.0- arviointimenetelmän mukaan (Paltamaa 2014), mutta kyseessä ei ollut tilastollisesti merkitsevä muutos. Kahdeksalla tutkittavalla oireet vähenivät ja kolmella tutkivalla oireet lisääntyivät. Myös kestävyyskunto parani lievästi ryhmätasolla tarkasteltuna UKK 6 minuutin kävelytestin mukaan (UKK-instituutti 2022), mutta kyseessä ei ollut tilastollisesti merkitsevä muutos. Vaikka varsinainen kuntoluokitus ei kasvanutkaan kuin kolmella tutkittavalla, kävelytesteissä merkityksellinen muutos oli kävelymatkan lisääntyminen. Kävelymatka lisääntyi keskimäärin 28,4 (keskihajonta -37–89 metriä). Näin ollen kävelytestin tulosta pystyi parantamaan ilman, että kävelyä harjoitellaan erikseen tai että kävely on itse harjoitusmuotona. Pidemmän harjoittelujakson ollessa kyseessä olisi mahdollista saada jopa entistä pidempiä kävelymatkan muutoksia, jolloin itse kuntoluokkakin voisi parantua UKK 6 minuutin kävelytestissä. Ja mielestäni tärkeää tässä oli se, että harjoittelu toteutettiin mielestäni kävelyä mielenkiintoisemmalla menetelmällä, johon voi olla helpompi saada osallistujia.

Fyysisen kestävyyskunnon ylläpito

Vaikka tämän opinnäytetyön tutkimuksessa ei saatukaan aikaan negatiivisten oireiden vähenemistä, oli tuloksissa nähtävissä osalla tutkittavista pientä fyysisen kunnon paranemista jo 12 viikon harjoittelujakson aikana. Vaikka toin esille Firth ym. (2015, 8) esittämissä reunaehdoissa 10 viikon minimikeston, voidaan pidemmällä harjoittelujaksolla saada aikaan voimakkaampia muutoksia negatiivisiin oireisiin (Firth ym. 2015, 4–8). Lisäksi on syytä muistaa se seikka, etteivät liikunnan vaikutukset tuota pysyviä muutoksia meissä ihmisissä ilman toistuvaa harjoittelua riippumatta siitä halutaanko vaikutusta saada fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen tai vaikkapa kognitiiviseen toimintakykyyn. Opinnäytetyöhöni liittyneen tutkimuksen perusteella voin sanoa, että onnistuminen skitsofreniaa sairastavan negatiivisten oireiden kuntoutuksessa liikunnan avulla vaatii pitkäjänteistä ja säännöllistä työskentelyä myös siinä vaiheessa, kun oireita on jo saatu mahdollisesti helpottumaan. Lisäksi on erittäin tärkeää tiedostaa, että aihetta pitää tutkia vielä lisää. Itse kokisin mielenkiintoiseksi asetelman, jossa arvioitaisiin erinäisten liikuntamenetelmien välisiä vaikutuksia suhteessa toisiinsa. Vertailu voisi toimia esimerkiksi aerobisen harjoittelun, anaerobiselle sykealueelle menevän lihaskestävyysharjoittelun ja tyypillisen psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen parissa olevien välillä.

Kirjoittajat:
Jarno Vokkolainen, fysioterapeutti, kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu
Maria Luojus, FT, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Correll, Christoph & Schooler, Nina. 2020. Negative symptoms in schizophrenia: A review and clinical guide for recognition, assessment, and treatment. Neuropsychiatric Disease and Treatment 16(1), 519-534. https://doi.org/10.2147/NDT.S225643. Viitattu 26.5.2023.

Firth, Joseph, Cotter, Jack., Elliott, Rebecca, French, Paul & Yung, Alison. 2015. A systematic review and meta- analysis of exercise interventions in schizophrenia patients. Psychological Medicine 45(7), 1343-1361. https://doi.org/10.1017/S0033291714003110. Viitattu 26.5.2023.

Lutgens, Danyael, Gariepy, Genevieve & Malla, Ashok 2017. Psychological and psychosocial interven-tions for negative symptoms in psychosis: systematic review and meta-analysis. British Journal of Psychiatry 210(5), 324–332. 10.1192/bjp.bp.116.197103. Viitattu 26.5.2023.

Isohanni, Matti, Honkonen, Teija, Vartiainen, Heikki & Lönnqvist, Jouko 1999. Skitsofrenia. Teoksessa Jouko Lönnqvist, Martti Heikkinen, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen (toim.) Psykiatria. Helsinki: Duodecim, 51–104.

Paltamaa, Jaana 2014. WHODAS 2.0: terveyden ja toimintarajoitteiden arvioinnin käsikirjan osat 2&3. Verkkokirja. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://theseus.fi/handle/10024/85591. Viitattu 26.5.2023.

Skitsofrenia. Käypä hoito- suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 26.5.2023). https://www.kaypahoito.fi/hoi35050.

UKK- instituutti 2022. UKK 6 min- kävelytestillä arvioit helposti kestävyyskuntoa. Verkkojulkaisu. UKK- instituutti verkkosivusto. Päivitetty 16.5.2022. https://ukkinstituutti.fi/fyysinen-kunto/kavelytestit/ukk-6-min-kavelytesti/. Viitattu 26.5.2023.

Vancampfort, Davy, Probst, Michel, Sweers, Kim, Maurissen, Katrien, Knapen, Jan & De Hert, Marc 2011. Reliability, minimal detectable changes, practice effects and correlates of the 6-min walk test in patients with schizophrenia. Psychiatry Research 187(1–2), 62–67. https://10.1016/j.psychres.2010.11.027. Viitattu 26.5.2023.