Sairaanhoitaja Sanna Salmenrannan opinnäytetyö Kliininen asiantuntija YAMK haavahoito -tutkinnossa sai alkunsa havainnosta, mikä hänen työpaikallaan kirurgisella osastolla tehtiin potilaille toteutetun ravitsemusseulonnan yhteydessä. Kävi ilmi, että suurin osa kirurgisista potilaista oli aliravittuja. Niinpä Sanna lähti selvittelemään kirjallisuuskatsauksena toteuttamassaan opinnäytetyössä mitä uusin tutkimustieto esittää ravitsemuksen ja kirurgisen haavan paranemisen yhteyksistä.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan yli kaksi prosenttia terveydenhuollon kustannuksista käytetään ja kuluu haavapotilaiden hoitoon. Onkin merkityksellistä toteuttaa tässäkin hoitotyön osa-alueessa, haavanhoidossa, ennaltaehkäisevää työtä ja estää myös haavojen komplisoituminen, jottei niistä koidu merkittäviä lisäkustannuksia. Sairaanhoitajan tulee ajatella potilaan hoidossa kokonaisuutta, ja huomioida potilaan perussairaudet, sosioekonominen asema ja mahdolliset aikaisemmat, haavoihin ja niiden paranemiseen liittyvät haasteet, mukaan lukien ravitsemuksellinen tilanne.

Ennen vuotta 2010 tehdyissä tutkimuksissa nousi esille monipuolisten lisäravinteiden käyttäminen kirurgisilla potilailla. Lisäravinteiden tulisi sisältää arginiinia ja omega-3-rasvahappoa. Arginiinilla ja omega-3-rasvahapolla katsottiin olevan immunivasteeseen positiivinen vaikutus. Enteraalinen eli maha-suolikanavan kautta toteutettu ravitsemus oli parempi vaihtoehto parenteraaliselle eli infuusioina suoraan laskimon kautta toteutettuun ravitsemukseen verrattuna, sillä enteraalisen ravitsemuksen myötä ravinto pääsee suoraan imeytymään vatsalaukusta ja suolistosta verenkiertoon.

Vuoden 2010 jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan lisäravitsemuksen tulisi sisältää kirurgisilla potilailla arginiinia, proteiinia ja omega-3-rasvahappoa. Ravitsemusmuotona käytettiin enemmän enteraalista ravitsemusmuotoa. Sillä, oliko lisäravitsemus annettu ennen tai jälkeen kirurgisen leikkauksen ei katsottu olevan merkitystä. Tärkeänä pidettiin, että lisäravitsemusta annetaan ja antomuotona on enteraalinen ravitsemusmuoto. Vain osassa tutkimuksissa potilaiden aliravitsemusta arvioitiin kokonaisvaltaisesti ravitsemustyökalua apuna käyttäen.

Potilaan ravitsemus on erityisen tärkeä osa potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Kirjallisuus korostaa proteiinin tärkeyttä monipuolisessa ravitsemuksessa. Proteiini on merkityksellistä solujen uudelleen muodostumisessa ja uudiskudoksen muodostus onkin elintärkeätä haavojen paranemisen kannalta. Tasapainossa oleva ravitsemustila vaikuttaa ihon kollageeniin, immuniteettiin ja haavan vetolujuuteen. Hyvällä ravitsemuksella onkin tärkeä osa haavan parenemisprosessissa.

Lihasten ja hermoston kehittyminen vaatii monipuolista ravintoa, jotta kirurginen potilas selviytyy mahdollisesta kudospuutoksesta ja anestesiasta. Vajaaravitsemus on kirurgiselle potilaalle vaarallinen tila, sillä se voi johtaa sairauksien pahenemiseen tai jopa ennen aikaiseen kuolemaan. Vajaaravitsemus saattaa näkyä kasvaneessa infektioalttiudessa, painehaavojen muodostumisessa ja leikkauksen komplisoitumisena. Nämä pidentävät potilaan osastohoitoaikaa tuottaen samalla lisäkustannuksia. Vajaaravitsemus vaikuttaa myös lääkkeiden imeytymiseen elimistössä sekä heikentää potilaan fyysistä toimintakykyä, mikä hidastaa kuntoutumisen edistymistä.

Kirurginen toimenpide on elimistölle kuormittava kokemus. Elimistö käyttää tuolloin paljon energiaa selvitäkseen mahdollisesta kudospuutostilasta. Sairaanhoitajan tulee työssään arvioida kokonaisvaltaisesti kirurgisen haavapotilaan ravitsemusta. Haava on aina elimistön näkökulmasta poikkeustila, jota se alkaa korjata automaattisesti. Elimistö tarvitsee monipuolista ravintoa selvitäkseen hetkellisestä kudospuutoksesta. Mikäli potilas kärsii aliravitsemuksesta, siihen on reagoitava välittömästi.

Ennen kirurgista toimenpidettä tulee potilaan ravitsemustila arvioida punnitsemalla hänet ja lisäksi tulee käyttää apuna ravitsemuksen seulontatyökalua. Seulontatyökalu tulee valita potilastyypin mukaan: ikääntyneillä yleisin seulontatyökalu on Mini Nutritional Assessment (MNA). Ravitsemustilan arvioinnin jälkeen on mietittävä, mikä lisäravitsemus olisi juuri tälle potilaalle sopivin vaihtoehto. Kirurgisen toimenpiteen jälkeen potilaan ravitsemustilaa tulee seurata ja arvioida asianmukaisesti, jotta elimistön ja haavan paraneminen voidaan varmistaa.

Mikäli sairaanhoitaja havaitsee potilaan olevan aliravittu, niin hän tiedottaa tästä potilaan hoidosta vastaavaa lääkäriä. Lääkäri tai hoitohenkilöstö voi tarvittaessa olla yhteydessä ravitsemusterapeuttiin potilaan aliravitsemuksesta. Potilas voidaan, ja tuleekin, ottaa mukaan miettimään, mitkä ruoat ovat potilaalle mieluisia ja samalla yhdistää niihin ruoka-aineita, jotka sisältävät suositellusti arginiinia, proteiinia ja omega-3-rasvahappoja. Pähkinät, sipulit ja täysjyväviljatuotteet sisältävät arginiinia, proteiinia saadaan erityyppisistä liha- ja kasvisvalmisteista. Kalat, avokado sekä öljyt sisältävät omega-3-rasvahappoja. Lähtökohtaisesti pyritään siihen, että kaikki tarvittavat ravintoaineet saadaan päivittäisestä ruoasta mutta mikäli tähän ei ole mahdollisuutta, potilaalle voidaan tarjota myös lisäravitsemus valmisteita. Tässäkin kohtaa sairaanhoitaja on potilaansa asioiden ajaja ja puolestapuhuja.

Kirjoittajat:

Sanna Salmenranta, sairaanhoitaja, kliininen asiantuntija haavahoito YAMK -opiskelija, Salpausselän kuntoutussairaala, Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymä
Marja-Liisa Rissanen, yliopettaja, Master School, Savonia ammattikorkeakoulu