Visio, missio ja strategia

Skenaariotyöskentely on yksi monista tulevaisuudentutkimuksen ja tulevaisuuden tekemisen työkaluista. Skenaariotyöskentelyn avulla pyritään havainnollistamaan erilaisten tulevaisuudentilojen kehittymisen nykyhetkestä. Skenaarioita voidaan pitää tulevaisuuden käsikirjoituksina, joiden avulla kuvataan tutkittavaa ilmiötä tapahtumaketjuina, jotka johtavat erilaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin, esimerkiksi 5–15 vuoden päähän nykyhetkestä.

Skenaariotyöskentely sopii yritysten strategiseen työskentelyyn hyvin. Yrityksen strategista työskentelyä tulisi ennen kaikkea ohjata mielekäs visio, johon yritys oikeasti uskoo. Visiossa voidaan kuvailla yrityksen päämäärät esimerkiksi 5–10 vuoden päästä. Visio perustuu luonnollisesti vahvaan missioon eli yrityksen toiminta-ajatukseen sen olemassaolosta. Strategian tavoite on johdattaa yrityksen toimintaa oikeaan suuntaan. Se vaatii erilaisten toimintasuunnitelmien rakentamista, jotta asetettu visio voidaan saavuttaa. Tällöin mahdollisten ja erilaisten tulevaisuuksien luotaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Yrityksen strategista työskentelyä voidaan lähestyä erilaisten kysymysten kautta, jotka liittyvät yrityksen toimialaan ja toimialan näkymiin tulevaisuudessa. Strategian laatiminen skenaariotyöskentelyn avulla vaatii kokonaisvaltaista tietoa ja tiedon tulkintaa mahdollisten, vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja niissä piilevien tuote- ja palvelumahdollisuuksien kartoittamiseksi. Tärkeä ja haastava kysymys on se, kuinka yritykset voivat hankkia oman strategiatyönsä kannalta merkityksellistä tulevaisuustietoa ja hyödyntää sitä tehokkaasti.

Yritys voi tulevaisuusorientoitua esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

Miltä toimiala näyttää tässä vaihtoehtoisessa ja skenaarioon valitussa maailmassa? Mitä muutostekijöitä on nähtävillä valitussa maailmassa?

Mitkä ovat mahdollisia toimenpidekokonaisuuksia, jotka auttavat mielekkään vision toteutumisessa?

Millaiset palvelu- tai tuoteideat voisivat toimia valitulla skenaariopolulla?

Kuvitettu tulevaisuusnäkymä

Perinteisen televisio ja elokuvatuotannon näkökulmista kuvakäsikirjoitus on suunnitelma ohjata produktiota haluttuun suuntaan, esimerkiksi kamerakulmien, valaistuksen ja näyttelijöiden repliikkien osalta. Tuotekehityksen näkökulmasta kuvakäsikirjoitus toimii skenaariotyöskentelyn työkaluna sellaisten tulevaisuuden palveluiden ja tuotteiden visualisoinnissa, joita ei välttämättä ole vielä olemassa, mutta jotka voisivat tulevaisuus- ja skenaariotyöskentelyn näkökulmasta olevan oletetun käyttäjäryhmän kannalta mahdollisia tai haluttuja tulevaisuuden ratkaisuja.

Niin kutsuttujen käyttäjäskenaarioiden tarkoituksena on tarkastella käyttäjiä tulevaisuuden ympäristöissä̈ ja ympäristöihin tuotujen teknologioiden yhteydessä̈, jotka mahdollisesti tukisivat havainnoitua toimintaa tai käyttäjien unelmia. Skenaariot luovat nähdyn ja koetun kautta mahdollisten tuotevisioiden kiinnityspisteitä̈ tuotteen tai palvelun ympärille. Tuotevisiolla voidaan tarkoittaa tässä̈ yhteydessä̈ esimerkiksi täysin uutta palvelua, joka tukee esimerkiksi harrastuksen tai muun toiminnan elämyksellisyyttä̈.

Sarjakuva esittämistapana

Sarjakuvamaisuus sopii kuvakäsikirjoituksen esittämiseen sen loogisen ja helpon ymmärrettävyyden takia. Lyhyet sarjakuvamuotoiset kuvakäsikirjoitukset luovat produktiivisia ja toiminnallisia lähestymiskulmia havainnoista, esimerkiksi esiin nousseista todellisista käyttäjätarpeista. Sarjakuvassa on helppo yhdistää mahdollisia tuote- ja palvelukonsepteja, näkymiä paikoista, henkilöistä, henkilöiden puhetta ja selittävää tekstiä. Käyttäjäryhmällä voidaan viitata esimerkiksi olemassa oleviin käyttäjiin tai täysin kuviteltuihin ihmisiin käyttämässä oletettua tulevaisuuden palvelua tai tuotetta. Sarjakuvat osaltaan testaavat ja jäsentävät myös aikaisempien tulkintojen todenmukaisuutta, varsinkin tilanteissa, joissa on haastateltu käyttäjiä tutkittavan aiheen puitteissa. Voidaan puhua myös asiakasymmärryksestä, jota peilataan tulevaisuuden mahdollisuuksien kautta. Sarjakuva herättää myönteisiä assosiaatioita. Se liitetään hauskoihin ja rentoihin asioihin, eikä tällainen tunnelma ole lainkaan haitallinen teemahaastatteluissa, joissa pyritään siihen, että ihmiset kertovat vapaasti, vapautuneesti ja henkilökohtaisesti näkemyksistään ja kokemuksistaan skenaarioiden pohjalta.

Skenaariotyöskentely on vaihe, jonka aikana voi syntyä epäjohdonmukaisuuksia. Liian intohimoinen ja laaja-alainen tulevaisuusoletuksien kerääminen vaikeuttaa käyttäjäskenaarioiden rakentamista. Monimutkaisia tulevaisuuskuvia on myös vaikea perustella. Kuvallisen tarinan sisään rakennettu ratkaisu voi muuttua epäjohdonmukaiseksi siinä vaiheessa, kun se esitetään haastateltavalle ensimmäistä kertaa. Toisin sanoen; idea ei välttämättä mene läpi. ”Suunnittelun muuttaminen” on tässä vaiheessa erittäin halpaa. Epäselvyydet on helppo korjata ottamalla kynä käteen ja piirtämällä ruutu tai teksti uudelleen saman istunnon aikana. Kun puhutaan pitkälle tulevaisuuteen menevästä visioinnista, ongelmaksi saattaa muodostua haastateltavan, kuten myös yhtä lailla suunnittelijan tietämättömyys tulevaisuudesta. Tulevaisuus voi olla mitä vain.

Visioiva tuotekonseptointi -kurssitoteutus syksyllä 2021

Savonia ammattikorkeakoulun muotoilun opiskelijat osallistuivat Visioiva tuotekonseptointikurssin puitteissa Digital & Circular Fashion House hankkeen antamaan aiheeseen, jossa kehitettiin tulevaisuuden skenaarioita Pohjois-Savon vaateteollisuuden näkökulmasta. Ohessa esitellään kurssille osallistuneiden opiskelijoiden tekemiä kuvakäsikirjoitustulkintoja erilaisista tulevaisuuksista vaatetus- ja tekstiilialan viitekehyksessä.

Suvi Backman
Skenaario kertoo kiireellisestä koti äidistä 2030-luvulla, joka on muodikas ja seuraa sitä aktiivisesti.
Kuvitteellinen arki alkaa touhutessa uuden pikasiistijän kanssa ja lapset pukeutuvat äly vaatekaappien avulla, mitkä helpottavat perheen äitiä huomattavasti. Halusin myös tuoda jotain erikoista muodista kiinnostuneille, eli muodin oma platformi, missä on kaikkea mahdollista. Sitä kautta Mirja pääsee kokeilemaan äly peilillä uutta takkia, minkä päättää ostaa ja saa vielä saman päivän aikana. Lähdettyään asioille äiti huomaa kivijalkaliikkeen, mikä kiinnittää hänen huomiotansa ja astuu sisälle. Sieltä hän saa hyvän kokemuksen ja saapuu kotiin hymy huulilla sekä paketti on jo saapunut kotiovelle.

Maiju Heitto
Työkeskeinen, pukeutumisesta piittaamaton, yksineläjä
Herätin kilahtaa. Nousen vuoteesta, menen keittiöön ja laitan jääkaapin tekemään juustoleipiä. Pesen hampaat sillä aikaa, kun kahvi tippuu. Aamupalan jälkeen vaihdan päälleni jotain mukavampaa ja avaan etälaitteen. Laite ehdottaa minulle mitkä virtuaaliset asukokonaisuudet voisin valita tänään aamupalaveriin, ja menen ensimmäisellä vaihtoehdolla. En ole koskaan ollut sen kummemmin ollut muotitietoinen ja jaksanut valikoida huolella monista erilaisista asukokonaisuusvaihtoehdoista, mutta onneksi laite osaa määritellä tilanteeseen sopivan vaatekerran. Välillä sitä miettii, miten selvisikään jo valmiiksi epämääräisestä yläasteajasta niin että joutui valitsemaan vaatteensa itse ja vielä menemään niissä paikan päälle opiskelemaan. Kyllä ihmisestä tulee mukavuudenhaluinen, kun siihen aukeaa mahdollisuus. Nykyään ei tarvitse miettiä edes mitä laittaa ylleen lähtiessä koiraa ulkoiluttamaan, kun naulakko suunnittelee sopivan kokonaisuuden puolestasi. Onneksi!

Aamupalaverin jälkeen ohjelmaani kuuluu lenkki äitini kanssa. Vaihdan vaatteet, tilaan kyydin ja kytken koiran hihnaan. Menemme hissillä alakertaan ja astumme sähköautoon. Kerron osoitteen laitteelle, joka ohjaa auton kyyditsemään minut omakotitalolähiöön, jossa vanhempani asuvat. Äiti halaa minua ovella ja kutsuu sisään. Hän silittelee ja lepertelee innoissaan Sissille, joka vastaa hännänheilutuksella ja hyppimällä tohkeissaan.

Äiti laittaa minulle urheilusmoothien ja kysyy missä ympäristössä tahtoisin juosta tänään. Valitsemme lempparimiljööni juoksumaton valikoimasta, raikkaan sademetsän. Aloitamme kävelyllä, ja minusta on hauskaa seurata hetken aikaa aivan rauhassa apinoiden hyppimistä oksilla, haistella rikkaita metsän tuoksuja, joita kostea ilma korostaa ja kuunnella erilaisien eksoottisten lintujen kiljahtelua. Vaikka elämys onkin virtuaalinen, se piristää työpäivän keskellä ja on ennen kaikkea loistava motivaattori liikunnan harrastamiseen.
Lenkin jälkeen äitini tilaa jääkaapilta päivällistä. Syömme kookoskanakeittoa ja keskustelemme työprojektistani. Suunnittelemme sovellusta Nordealle, joka sisustaa nettipankin asiakkaan mieleiseksi hänen astuessaan sisälle. Suurin kysymys on, toimiiko matemaattinen algoritmimme, joka päättelee henkilön mieltymykset ja suunnittelee häneen vetoavan ympäristön. Äitini kysyy, miten projekti etenee ja vastaan että seuraavalla viikolla kokeilemme sovellusta testiasiakkailla. Se on tietenkin jännittävin vaihe, mutta olen optimistinen siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntuu että olisimme ottaneet kaiken huomioon, mikä vain mieleen voisi juolahtaa. Kohtapa se nähdään.

Päivätaukoni alkaa olla ohi ja työpäivän seuraava vaihe aluillaan. Lähden Sissin kanssa kotiin ja peseydyn. Kello lähestyy jo yhtä, ja kiiruhdan avaamaan etälaitteen. Esimieheni pyysi minua haastattelemaan testiasiakkaita, sillä projektiin liittyvät kaavat ja laskennat ovat tältä erää valmiit, ja haastattelijana toimiva henkilömme joutui ottamaan sairaslomaa. Valitsen jälleen laitteen ensimmäisenä ehdottaman asun ja istun kokoustuoliin. Ensimmäinen testiasiakas koputtaakin juuri oveen, kun avaan virtuaalisen työhuoneen. Pyydän hänet sisään ja aloitamme haastattelun. Kartoitan valmiilla kysymyksillä asiakkaan perustietoja, elämäntilannetta, harrastuksia, kiinnostuksenkohteita, sekä tietysti hänen makuaan värien, materiaalien ja tyylien suhteen, ja kirjaan tiedot ylös. Ensimmäinen haastattelu menee hyvin. Sitten on enää kuusi jäljellä, ja jokaiseen uppoaa noin puolisen tuntia. Meneehän se päivä näinkin.

Työpäivän jälkeen olenkin aivan kypsä. Syön välipalaa ja rapsuttelen Sissiä, mietin miten viettäisin iltaani. Kaipaan kaiken laitteiden äärellä oleskelun jälkeen aitoa ulkoilmaa, ja tilaan minulle ja Sissille kyydin läheisen järven rannalle metsäiselle ulkoilureitille. Pyydän ystävääni mukaan ja lähdemme käymään kävelyllä ja vaihtamaan kuulumisia. Järvellä on ihanan hiljaista, tervehdimme muutamia polulla vastaantulevia kävelijöitä. Ihastelemme, kuinka kuu nousee tyynen järven ylle pimeänä syysiltana. Ilma on viileä ja raikas, syksyn viimeisiä lehtiä leijailee maahan nurmelle, jossa on vähän kuuraa. Hengitys muuttuu jo höyryksi, talvi on varmaankin pian tulossa. Odotan jo innolla ensimmäisiä taivaalta leijailevia lumihiutaleita. Ne ilahduttavat vuodesta toiseen uudelleen ja uudelleen, vaikka kasvaisikin aikuiseksi siinä välissä. Ajattelen, että vaikka luomme innolla uusia ja upeita virtuaalisia mahdollisuuksia ja todellisuuksia, on tässä maailmassa jotain erityistä mitä emme pysty koneisiimme vangitsemaan.

Päästyäni kotiin vaihdan yövaatteet, tällä kertaa jopa itse valitsemani, ylle ja hyppään vuoteeseen. Painan pään tyynyyn ja kytken herättimen pois, onneksi lauantaina saa nukkua pidempään. Sissi hyppää viereeni sängylle ja kömpii kainalooni. Silittelen tuhisevan koiran sileää turkkia samalla kun nukahdan.

Topi Hänninen
“Tilauksesi on vastaanotettu. Vaatteesi valmistetaan viikon sisällä tilauksesta ja toimitetaan välittömästi sen jälkeen. Arvioitu tuotteen saapumisaika 8 työpäivän kuluttua.”

Muutama viikko siinä meni, kun pyörittelin pohjoissavolaisen Fishcockin sivuilla eri vaihtoehtoja uudesta kustomoitavasta takistani. Tykkään ulkoilla kelissä kuin kelissä, mutta haluan myös että takkini kestää katseen työpaikalla sekä kaupungilla. Kiireisen elämäntyylin vuoksi haluan että takissa on myös älyominaisuuksia, kuten puhelimen langaton lataaminen suoraan povitaskussa. Materiaaleiksi valitsin kaksikerrostakin, josta molemmat kerrokset toimivat myös itsenäisinä asusteina. Päällimmäisen kerroksen materiaali on hengittävää FC-techiä, joka on kuivana huokoista, mutta kastuessaan turpoaa vedenpitäväksi. Fishcockin mukaan materiaali on ristikkäin olevia säikeitä, joiden pitäisi pitää tuulta myös kuivana.

Haluan myös tallaisissa suuremmissa hankinnoissa tukea paikallista elinkeinotoimintaa. Fishcockin takkien materiaalit sekä teknologiakomponentit tilataan ympäri maailman ympäristösertifioidulta valmistajilta ja olen myös perehtynyt Fishcockin sivuilla heidän info-osioon jossa avataan liiketoimintamalli, liikevaihto, materiaalin alkuperät ja oikeastaan kaikki mitä vaatteiden valmistuksessa mukana oleva yritys tekee.

Fishcockin liiketoimintamalli muistuttaa hivenen 2000-luvun alkupuolen autoteollisuudesta tuttua mallia. Vaatteen eri osat ja komponentit valmistetaan pienemmissä yrityksissä ympäri maailman, ja Kuopiossa sijaitsevassa tehtaassa nämä kasataan yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi asiakkaan toiveiden mukaan. Eli Kuopion tehtaaseen ei tule varsinaisia kankaita juuri ollenkaan, vaan valmiiksi leikatut vaatteiden osat, jotka tehtaalla sitten yhdistetään tilauksen mukaan liimaustekniikalla. Suurimmat paneelit vaatteissa hoitaa Fishcockin käyttämä tekstiilirobotti, ja tarkemmissa kohdissa Fishcock on palkannut 20 henkilöä Kuopion tehtaaseen kokoonpanolinjalle.

Fishcockilla on myös myymälä Kuopion keskustassa sekä suurissa kaupungeissa kautta maailman. Myymälässä voit ostaa perusmallin vaatteita, tai kustomoida omasi myyjän avustuksella. Itse harvoin enää kerkeän myymälään asioimaan, joten tein oman takkini Fishcockin nettipalvelussa. Sen käyttö oli helppoa, otin itsestäni kokovartalokuvan sekä ilmoitin pituuden ja painon. Halutessaan asiakas voi myös mittanauhalla mitata itsestään yksityiskohtaisempia tietoja, kuten hartialeveyden, rintakehänympäryksen jne. saadakseen erittäin tarkan mallin omasta kehostaan, jonka mukaan nettipalvelussa sitten vaatteita sovitetaan ja eri komponentteja valitaan.

Anni Kohtala
Skenaariossani virtuaalisovitus on arkipäivää ja lemmikkeihin käytetään aina vain enemmän rahaa, kun esimerkiksi koirat nähdään yhä enemmän perheenjäseninä. Otin mukaan myös opiskelijanäkökulman. Miten opiskelijan saisi ostamaan kalliimpaa kotimaista? Miten yläpäätään kenet tahansa saisi löytämään paremmin pienet yritykset suurten, näkyvien toimijoiden joukosta?

Tarina

Olivera on muuttanut muutama kuukausi sitten Kuopioon opiskelemaan. Hän on löytänyt jo kavereita, joiden kanssa on kierrelty opiskelijatapahtumissa. Olivera ei vielä kovin hyvin tunne Kuopion seudun tuote- ja palvelutarjontaa, joten hän osallistuu kavereidensa kanssa kampuksella järjestettävään Savo tutuksi -tapahtumaan, jossa hän tutustuu WearSAWO -verkostoon. WearSAWO on Savolaisten tekstiili- ja vaatetusalan yrittäjien verkosto, joka kokoaa tuotteet ja palvelut helposti yhdeltä verkkosivulta löydettäviksi ja mahdollistaa entistä vastuullisempien valintojen tekemisen vaateostoksilla.

Olivera saa tietää WearSAWOn opiskelija-alennuksesta, ja innostuu. Nyt hänellä olisi edullisempi mahdollisuus ostaa vastuullisesti tuotetut housut vanhojen kuluneiden tilalle! Kampuksella pääsee virtuaalisovittamaan vaatteita älypeilien äärellä, jossa Olivera pitää hauskaa kavereiden kanssa pukeutumalla erilaisiin asuyhdistelmiin. Sovitus keskeytyy puhelimen piipatessa. Koira alkaa olla kotona hieman levoton, joten Olivera rauhoittelee Doodeli-koiraansa ääniyhteydellä ja lähtee kotiin.

Lenkin jälkeen Olivera kirjautuu WearSAWOn palveluun ja jatkaa vaatteiden sovittamista kotonaan, opiskelija-asuntonsa älypeilin kautta. Hän löytää täydellisesti istuvat housut, mutta niiden lahkeet ovat liian pitkät. Housut ovat siilinjärveläisen ompelimon asiakkaalleen mittatilauksena teetetyt, jotka asiakas on palauttanut takaisin vaatekokonsa muuttuessa. Samantyylisiä housuja myy toinenkin yritys, mutta hintaa on liikaa. Olivera säästää rahaa sekä ympäristöä ostamalla käytetyt housut, joiden lahkeisiin hän tilaa lyhennyspalvelun.
Olivera miettii, löytyisiköhän Doodelillekin jotain. Pieni yritys, Dog goes! valmistaa koirien ulkoiluvaatteita, joita on myös virtuaalisovitettavana. Doodeli pysyy hyvin paikoillaan peilin edessä, kun Olivera testaa eri värejä ja kokoja. Koiran takki on kallis, mutta hän käyttää mielellään osa-aikatyöstä tienattua rahaansa eläinystäväänsä.

Olivera noutaa uudet käytetyt housunsa ja koiransa sadetakin WearSAWOn Kuopion toimipisteeltä ja kävelee hyvillä mielin kotiin. Miten mahtavaa onkaan tukea vastuullisia paikallisia yrittäjiä, kun ne löytävät kätevästi yhdestä paikasta!

Kirsi Loihuranta
Virtuaalinen vaatekaappi- Garderobi
Väsyneenä töistä kotiin tullessani tutkin saamaani kutsua työpaikan kesäjuhliin, joihin kuuluu niin ulkoilua kuin hienoa illallistakin.

Katson vaatekaappiini, ja mietin mitä pukisin päälleni, kunnes muistan digitaalisen Garderobin.
Istun koneelle ja avaan Garderobin sivut. Sieltä löydän digitaalisen vaatekaappini, joka on tehty vaatteideni mukaan. Garderobin sivuilla voi myös tarvittaessa suunnitella vaatteita ja erilaisia tekstiilejä, sekä niihin kankaat ja kuosit.
Lopulta päätän suunnitella uuden asun, jota on helppo muokata tilanteen mukaan. Näin säästyn myös isoilta pakkaamisilta. Valitsen vain mitä ja mihin tarkoitukseen haluan asun.

Päädyn housupukuun, josta on helppo muokata rento juhla-asu. Tarvittavat mitat ovat jo Garderobin tiedoissa digitaalisen minän myötä, joten niitä ei tarvitse ilmoittaa. Sitten valitaan materiaalit, kuosit, sekä tuotteen muokattavuus ja tyyli.
Näen asun, jonka ohjelma on minulle suunnitellut. Teen vielä muutamia muutoksia, jonka jälkeen tilaan sen kotiini.
Nyt minulla on juhlia varten itseni näköinen ja monitoiminen asu, joka sopii useampaan tilanteeseen myös jatkossa.

Helmi Paananen
Kuvaskenaario kertoo konseptista, jossa 2030-luvulla teknologian kehitys sallii vähäpäästöisten, nopeasti hajoavien ja kustomoitavien hautausvaatteiden 3D-tulostuksen paikallisesti. Skenaarion kulun taustalla vahvana inspiraationa toimii Sitran heikko signaali kuolemantaidon valmentajasta (Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina 2019) ja havainnot myös muusta liikehdinnästä länsimaisen kuolemakäsityksen diskurssissa, kuten Maria Magnussonin kirja Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous (2018).
Sen lisäksi että haluamme tehdä vastuullisia valintoja nyt, niin haluammeko olla vastuullisia myös silloin kun meistä aika jättää?

Suvi Piltonen
Tämä skenaario sijoittuu Kuopioon vuonna 2035. Vaatteiden ja pukeutumisen ympärille on muodostunut paljon uusia palveluita sekä laajempia ja saavutettavampia korjaus- ja huoltopalveluita. Lisäksi Pohjois-Savon alueella toimii verkosto johon kuuluu laajasti vaatealan eri toimijoita ja verkostolle on kehitetty oma pisteytysjärjestelmä josta asiakkaat hyötyvät. Verotus on vaikuttanut globaalisti vaatetusalaan ja yhä useammassa myymälässä tuotteiden hinta määräytyy sen tuotannossa tulleiden päästöjen mukaan. Mitä Saima tekee kun hän tarvitsee uuden paidan unelmiensa työhaastatteluun?

Marjo Sneck
Taikan tarinassa eletään vuotta 2035. Taika elää lukiolaisnuoren elämää, etsii itseään ja paikkaansa eri yhteisöissä. Koulujen terveydenhoitajat ovat vaihtuneet kokonaisvaltaisen hyvinvoinninohjaajien toimiin ja avattaret ovat arkipäiväistyneet.
Vuonna 2035 muoti- ja tekstiiliala ovat ottaneet komean harppauksen kohti digitalisaatiota sekä kiertotaloutta. Kuvaskenaario kertoo, miten kuopiolainen Taika saa ongelmaansa apua digitalisaation ja kiertotalouden avulla!

Se, mitä nyt on maailmalla, on vielä kaukana Itä-Suomesta. Internetin syövereistä löytyy digivaatteista ja avattaren skannaamisesta, kollaboraatioista sekä leikkuujätteen hyödyntämisestä esimerkkejä sivustoilta ja sovelluksista. Skenaarioiden avulla voimme yhdistää nuo maailmalla esitetyt uutuudet meidän pohjoisiimme pikkukaupunkeihin ja elämiimme, ja antaa niille alkusykäys. Kun yhdistämme paikalliset toimijat, paikalliset osaamisen sekä maailman tulleet tuulahdukset, olemmekin jo alkusykäystä edempänä!

Taikan tarina Kuopiossa vuonna 2035
Taika on Kuopiossa asuva herkkä, omassa rauhassaan viihtyvä, itseään etsivä nuorukainen. Taika pitää kauhutarinoista ja piirtämisestä mustalla tussilla. Viikonloppuisin Taika viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa.

Lukion hyvinvointiohjaajan vuosittaisella vastaanotolla Taika saa kerrottua itsevarmuuden puutteestaan. Yhtenä keinona itsevarmuuden löytämiseen ohjaaja avustaa Taikaa avattaren päivittämisessä lukiolla sijaitsevassa MittausCopissa. Taikan ulkomuoto skannataan älyjärjestelmään tarkemmin kuin kännykän skannerilla ja pian Taika näkee itsensä tietokoneen ruudulla ikään kuin ulkopuolelta.

Finnish DigiFashion-sivustolla Taika pääsee sovittamaan avattarelleen erilaisia tyylejä älynäytön äärellä. Hän voi valita alueen, jonka yrityksistä mallikappaleita sovittaa ja etsii tietenkin Pohjois-Savon yritykset. Digitaalisen vaatekirjaston avulla Taika pystyy samalla istumalla sovittamaan erilaisia vaatteita ja tyylejä ja näkee kuinka ne sopivat istuvat omalle avattarelle. Ennen ompeluun menoa digivaatteeseen voi tehdä myös pieniä muutoksia, jotta vaate istuisi paremmin.

Taikan silmiin osuu sivustolta löytyvä kuopiolainen yritys Leikkuuaarre, joka tekee leikkuujätteestä vaatteita, asusteita ja kenkiä. Mahtava idea, Taika miettii mielessään ja surffaa syvemmälle yrityksen menetelmiin. Leikkuujäte tulee Itä-Suomen yrityksiltä, joiden digikaavat on yhdistetty samaan tietokantaan ja Leikkuuaarteen suunnittelija suunnittelee tulevien hukkapaljojen mukaan mallistoja. Malliston kaavat sijoitetaan jo ennen hukan syntymistä digikaavan leikkuujäteosiin ja samalla leikkautuvat Leikkuuaarteenkin kankaat. “Tuolta tilaan itselleni hatun talveksi ja tennarit ensi kesälle!”

Iltapäivän kokeiltuaan erilaisia tyylejä avattarelle Taika huomaa löytäneensä monta mieleistä asua ja asustetta. Seuraavana päivänä hän aikoo mennä Kuopion Luovalle torille, jossa hän pääsee näkemään mallistoja myös fyysisesti. Taika haluaa tietää, miltä kangas tuntuu iholla, ennen kuin tekee ostopäätöksen. Luova tori sijaistee lähellä linja-autoasemaa, siellä Taika on käynyt aiemmin moikkaamassa tätiään Omppu-Ompelimossa. Taika on aina viihtynyt tätinsä työpaikalla, sillä siellä on hyvä yhteishenki; ompelijat toimivat itsenäisinä yrittäjinä yhtenäisissä työtiloissa. Luovalla torilla on myös Leikkuuaarteen toimitilat sekä muita paikallisia vaate- ja tekstiilialan toimijoita MittausCoppi-palveluineen.

Illalla Taika on tyytyväinen itseensä, kun sai kerrottua hyvinvointiohjaajalle tuntemuksistaan. Päivä toi hänelle paljon hyvää!

Oona Tiitinen
Vaikeudet vaatealalla pakottivat Pohjois-Savon vaatealan yrittäjät yhteistyöhön, jonka seurauksena muodostui Lokal- yhteistyöverkosto. Verkoston tavoitteena on tukea verkoston jäseniä, tuoda yritysten arvoja laajemmin esille sekä nostaa pienyritysten arvojärjestystä vaateteollisuudessa korkeammalle. Skenaario sijoittuu vuoteen 2035 ja verkoston luoma vastuullisuus pisteytysjärjestelmä on ollut käytössä muutaman vuoden. Minkälaisesta järjestelmästä on kyse ja minkälaisia hyötyjä siitä muodostuu?