Syöpäsairauksilla ja niiden hoidoilla on monenlaisia hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia niin syövän aktiivisessa vaiheessa kuin sairaudesta toipumisen jälkeenkin. Sairastuneiden lasten ja nuorten arkea pirstaloivat useat sairaalajaksot, kipu, väsymys ja muu pahoinvointi. Nämä estävät koulunkäynnin lisäksi vapaa-ajanviettoa ja muuta tavanomaista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. Tämä voi johtaa sosiaaliseen eristyneisyyteen, aiheuttaa psykologista ahdistusta ja hankaloittaa ikävaiheeseen liittyvää normaalia kehitystä.

Syöpään liittyvä väsymys on pitkäkestoinen ja psyykkisesti raskas oire. Siihen liittyy heikkoutta ja energianpuutetta, joka ei välttämättä palaudu edes nukkuessa. Syöpään sairastuneet eivät väsymyksen vuoksi aina kykene tavanomaisiin aktiviteetteihin kuten kirjojen lukemiseen, pelaamiseen, leikkimiseen tai ulkona touhuiluun, mikä heikentää huomattavasti heidän elämänlaatuaan. Vähäisen liikunnan vuoksi lihasvoima, kestävyys, liikkuvuus, fyysinen kunto, keskittymiskyky ja itsetunto kärsivät. Liikkumattomuudesta johtuva lihasten näivettyminen pahentaa väsymystä. Kaikkien näiden myötä minäpystyvyyden tunne, eli kokemus omasta kyvykkyydestä laskee.

Säännöllisestä liikunnasta on kuitenkin todettu olevan hyötyä syöpään liittyvän väsymyksen hoidossa. Se parantaa lihasvoimaa, kestävyyttä ja hapenottokykyä, mikä puolestaan auttaa sietämään rasitusta ja jaksamaan arjessa.
Terveydenhuollossa syövän hoitaminen tähtää sairauden voittamiseen, eikä siinä aina kyetä huomioimaan tarpeeksi ihmistä yksilönä, jolla on omanlaisia toiveita ja tarpeita. Tämän vuoksi syöpää sairastavien sekä syövästä jo selvinneiden lasten ja nuorten pääseminen uudenlaiseen ja jännittävään ympäristöön voi antaa mahdollisuuksia niin keskinäiseen kanssakäymiseen kuin omien kykyjensä uudelleenarvioimiseenkin. Tällainen ympäristö voisi löytyä luonnosta.

Seikkailuterapiasta uusia voimavaroja syövästä selviytymiseen

Luontoympäristöjä hyödynnetään sosiaali- ja terveydenhuollossa erityisesti mielenterveystyössä ja kuntoutuksessa. Voidaan puhua esimerkiksi seikkailuterapiasta, puutarhaterapiasta tai Green Care-menetelmistä. Ne sijoittuvat luontoon tai erilaisten luontoelementtien äärelle. Luonnolla onkin paljon hyvinvointia edistäviä vaikutuksia, jotka lievittävät esimerkiksi stressiä tai ahdistuneisuutta, elvyttävät kuormittunutta tarkkaavaisuutta, kohottavat itsetuntoa ja mielialaa tai laskevat verenpainetta.

Seikkailuterapia on luontoon sijoittuva, seikkailullisia aktiviteetteja ja kokemusten reflektointia sisältävä toiminnallinen menetelmä. Osallistujat pääsevät kokemaan haastavia ja jännittäviäkin tilanteita, joiden päihittäminen vahvistaa käsitystä omista kyvyistä, kohottaa itsetuntoa ja luo positiivista minäkuvaa. Seikkailuterapiaa on tutkittu jo melko paljon syöpää sairastavien lasten ja nuorten kohdalla ja todettu, että se kehittää henkistä sitkeyttä ja minäpystyvyyttä, vähentää psyykkistä ahdistuneisuutta ja lisää myönteisesti sosiaalista kanssakäymistä. Luontoseikkailu voi myös innostaa nuoria liikkumaan enemmän vapaa-ajallaan.

Olipa kyseessä sitten erämaassa vaeltaminen, kallioilla tai köysiradalla kiipeily tai melonta, osallistujien kokemuksista huokuu usein positiivinen yllätys omista kyvyistä: ”Jos sairastan syöpää ja pystyn silti kiipeämään tälle vuorelle, ehkä olen aliarvioinut omia kykyjäni aiemmin” (Epstein 2004, 107).

Seikkailuterapia kuntouttavan hoitotyön tukena

Sairaanhoitajan läsnäolo syöpää sairastavien lasten ja nuorten luontoseikkailulla on tärkeää heidän yleisen terveydentilansa seuraamiseksi ja mahdollisten haavereiden hoitamiseksi. Lisäksi uudessa ympäristössä hoitaja oppii paremmin tuntemaan lapsen tai nuoren yksilönä syöpädiagnoosin takana ja uusia keinoja tukea tukea tätä hoidon eri vaiheissa myös sairaalassa. Ihmiset käyttäytyvät usein eri tavoin sairaalaympäristössä, potilaan roolin omaksuessaan, mikä voi antaa puutteellisen kuvan heidän kyvyistään ja mahdollisista haasteistaan hoitojen päätyttyä.

Seikkailuterapiassa pyritään kokonaisvaltaisen eli holistisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen. Silloin ihminen huomioidaan ainutlaatuisena kokonaisuutena, joka muodostuu hänen kehostaan, mielestään ja sosiaalisesta ympäristöstään. Monien hyvinvointia ja parantumista edistävien vaikutusten vuoksi luontoon sijoittuvaa seikkailuterapiaa voi hyvin käyttää syöpäpotilaiden kliinisen hoitotyön tukena.

Erityisen hyvin se voisi soveltua sellaisille avohoidossa oleville nuorille, joiden vointi sallii rasittavaakin liikuntaa. Mukaan tarvitaan ammattitaitoisten seikkailuterapeuttien ja hoitajien lisäksi ohjaajia tai potilaiden tukihenkilöitä. Hoitajien, ohjaajien ja tukihenkilöiden olisi tärkeää tietää seikkailuterapian pedagogisista ja kokonaisvaltaisista toimintakykyä edistävistä tekijöistä, jotta he osaavat tukea lapsia ja nuoria valmistautumaan terapiaan ja osallistumaan toimintaan sen aikana. Suomessa seikkailuterapiaa sekä aiheeseen liittyviä luentoja ja koulutuksia tarjoavat erilaiset terapiayritykset ja yksityiset terapeutit. Tällaisia koulutuksia voidaan järjestää esimerkiksi syöpäpotilaiden kuntoutuksessa toimivalle työyhteisölle.

Syövästä toipuminen on lapselle ja nuorelle pitkä ja raskas prosessi, josta selviytyäkseen he tarvitsevat paljon tukea. Seikkailuterapia voi auttaa heitä löytämään elämäänsä uutta kipinää, iloa ja voimaa jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Se sopiikin hyvin osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluita, joissa erilaisten asiakasryhmien tarpeita ja toiveita pyritään huomioimaan yhä enemmän. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitaankin asiakaslähtöisiä ja ihmiskeskeisiä palveluita, uusia innovaatioita ja esimerkiksi suomalaisesta luonnosta ammentavia hyvinvointipalveluita.

Kirjoittajat:

Laura Mikkola, AMK-opiskelija, sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu, laura.mikkola@edu.savonia.fi
Marja Silén-Lipponen, yliopettaja, sairaanhoitajan tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu, marja.silen-lipponen@savonia.fi

Lähteet:

Chan, Ying Tung, Hoi Yee Lau, Wai Yan Chan, Chi Wo Cheung, Winnie Lui, Yuk Sze, Jacqueline Chane-Thu, Wen Lam Dai, Ka Ching To & Hui Lin Cheng 2021. Adventure Therapy for Child, Adolescent, and Young Adult Cancer Patients: A Systematic Review. Supportive Care in Cancer 29(1), 35–48. https://doi.org/10.1007/s00520-020-05642-3.

Epstein, Iris 2004. Adventure Therapy: A Mental Health Promotion Strategy in Pediatric Oncology. Journal of Pediatric Oncology Nursing 21(2), 103–110. https://doi.org/10.1177/1043454203262684.

Li, Ho Cheung William, Ka Yan Ho, Ka Wai Katherine Lam, HS Lam, SY Chui, Godfrey Chi Fung Chan, Ankie Tan Cheung, Laurie Long Kwan Ho & Joyce Oi Kwan Chung 2018. Adventure-based Training to Promote Physical Activity and Reduce Fatigue Among Childhood Cancer Survivors: A Randomized Controlled Trial. International Journal of Nursing Studies 83, 65–74. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2018.04.007

Wynn, Belynda, Alexandra Frost & Paddy Pawson 2012. Adventure Therapy Proves Successful for Adolescent Survivors of Childhood Cancers. Nursing New Zealand 18(1), 28–30.

Zebrack, Brad, Minyoung Kwak & Laura Sundstrom 2017. First Descents, an Adventure Program for Young Adults with Cancer: Who Benefits? Supportive Care in Cancer 25(12), 3665–3673. https://doi.org/10.1007/s00520-017-3792-7.