Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan kehittyneiden maiden ihmiset elävät koko ajan pidempään. Samalla niissä myös kuollaan yhä sairaampina. Tämä johtaa palliatiivisen hoidon merkityksen ja tarpeen kasvamiseen.

The Economist Intelligence Unitin vuonna 2015 toteuttaman saattohoitovertailun mukaan Suomi on saattohoidossa Pohjoismaiden heikoin ollen sijalla 20. Ohi kiilaavat Norja (13.), Ruotsi (16.) ja Tanska (19.). Vertailun ykkönen oli Britannia.

Vertailu perustui tulokseen, joka saatiin pisteyttämällä 80 maata eri­laisten kate­go­rioiden mu­kaan. Yhtenä kriteerinä oli saattohoidon saatavuus, missä Suomi oli sijalla 28. Tulos perustui arvioon siitä, kuinka suurelle osalle kuolevia potilaita maan saattohoitoresurssit riittäisivät. Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa sitä, että 10,2 pro­senttia kuole­vista voi­si pääs­tä Suomessa saatto­hoitoon, kun taas parhaiten tässä kategoriassa pärjänneessä Itä­val­lassa vas­taava osuus on 63,6 pro­senttia. Tutkimuksen mukaan ongelma ei niinkään ole erikoistuneiden lääkärien ja hoitajien puute, vaan se, että Suomessa on liian vähän palliatiivista hoitoa tuntevia psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.

Hoidon kustannuksissa Suomi pärjäsi vertailun mukaan hyvin, mutta hoi­don laa­dun vertailussa se oli si­jalla 15. Tähän vaikuttaneita tekijöitä olivat se, miten hyvin kivunlievitystä on saatavilla, saavatko potilas ja hänen lähipiirinsä psykososiaalista tukea ja onko maalla linjausta elvyttämiskiellon käyttämisestä. Myös potilastyytyväisyyskyselyjä käytettiin arviossa mukana.

Tuoreen, elokuun 2021 lopussa STM:n asiantuntijaryhmän tekemän loppuraportin mukaan saattohoidon puutteita ei saada korjattua ilman lainsäädäntömuutoksia. Raportin mukaan kiireellinen sairaanhoito, mukaan lukien saattohoito, on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Näin ollen kiireellinen sairaanhoito ja saattohoito tulisi rinnastaa. Toinen muutos halutaan sairausvakuutuslakiin. Läheisille tulisi mahdollistaa saattohoitovapaa, mikä tarkoittaisi erityishoitorahan käyttöönottoa. Myös potilaslaki kaipaisi uudistusta useampaan kohtaan.  

Saattohoidossa keskitytään elämään

Saattohoidon yksi tärkeimpiä tehtäviä on vahvistaa kuolevan ihmisen toivoa. Kuolemasta puhuminen ei vähennä toivoa, vaan hoitohenkilökunta voi toimillaan luoda turvan, luottamuksen ja rohkeuden ilmapiiriä. On uskallettava olla lähellä ja viivähtää, käydä kuolevan ihmisen elämää läpi. Se vaatii hoitajilta tietoa, taitoa ja tahtoa tehdä asioita yhdessä kuolevan ja hänen läheistensä kanssa. Pirkanmaan Hoitokodin sairaanhoitaja Martta Holmevaara siteeraa lokakuussa 2021 pitämässään Saattohoito-webinaarissa jo edesmennyttä teologi Martti Lindqvistiä, joka sanoi, että empatiassa on kyse ihmisen mahdollisuudesta asettua toisen ihmisen asemaan. Tehdä joksikin aikaa roolinvaihto tämän kanssa: katsoa maailmaa toisen silmin, kuulla maailmaa toisen korvin ja kokea maailmaa toisen tuntein.

Saattohoito vaatii kaikkea tätä. Siinä nauretaan ja iloitaan potilaiden ja perheiden kanssa. Saattohoito on viimeisten elinviikkojen aikana annettua hoitoa, jolla on tarkoitus taata potilaalle hyvä viimeisten hetkien hoito ja arvokas kuolema. Kun havaitaan, että potilaan elinpäivät alkavat olla vähissä, lääkäri tekee päätöksen saattohoitoon siirtymisestä. Hoitoa ei missään vaiheessa lopeteta, vaan sen tarkoitus ja muoto muuttuvat tarpeen mukaan.

Lähestyvä kuolema saattaa herättää kuolevassa monenlaisia kysymyksiä esimerkiksi omaan tilaan tai tuonpuoleiseen liittyen. Holmevaara muistaa eräänkin potilaan pohtineen sitä, tunteeko hän, kun hänet tuhkataan. Vastaus on yksiselitteisesti ei. Potilas voi myös pelätä olevansa hankala, jos hän soittaa kelloa heti hoitajan lähdettyä huoneesta tai jos hän ei pysty nukkumaan, koska pelkää nukahtamista. Tällöin kuolevan rinnalla oleminen on tärkeää. Kuolevan hoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa saatetaan loppuun potilaalta kesken jääneitä asioita. Saattohoito on paitsi fyysisen kivun, myös kuolevan mielenterveyden tukemista ja sen hoitamista.  

Lähteet:

Vierula, H. 2015. Suomi on saattohoidossa Pohjoismaiden heikoin. Potilaan lääkärilehti. Viitattu 14.2.2022.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/suomi-on-saattohoidossa-pohjoismaiden-heikoin/

Holmevaara, Martta. 2021. Saattohoito. Viitattu 14.2.2022. https://vetovoimainenvanhustyo.fi/

Kirjoittajat:

Maiju Korhonen, viestintäasiantuntija, Vetovoimainen vanhustyö -hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Satu Pirskanen, projektipäällikkö ja vanhustyön erityisasiantuntija, Vetovoimainen vanhustyö -hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu